Pikku poksahdus, kun Nuori Voima on 110 <3

Nuori Voima on varsin iäkäs lehti, ja sellaisena instituutio. Instituutiot eivät kuitenkaan ole sen kummempia kuin niissä toimivat ihmiset.

Niin kauan kuin muistan, siis korkeintaan 20 vuotta, Nuorta Voimaa on arvostettu päätoimittajan linjaamana, vahvan älyllisenä ja akateemisena lehtenä jopa tietynlaiseen nonchalanttiin yläkulmaan asti. Lehti ehti vakiintua sellaiseksi, ja odotukset sen substanssista suuriksi, käytännössä tavoittamattomiksi.

Nyt lehti on 110-vuotias. Se on nähnyt vahvaa ja heikkoa vaihetta, se on näyttänyt ajaltaan, kuten jokaisen lehden kuuluu tehdä. Arkistonumeron avaaminen on aina viivähdys muualla, toisessa historian hetkessä - tosin vanhimpien numeroiden maailmakin on jo täysin antikvaarinen. Oma materiaalinen muistini ulottuu suunnilleen 1980-luvulle, jonka kuvakieli ja graafisen suunnittelun koukerot tuntuvat jo jotenkin tutuilta ja sanavalinnat alkavat yhä enemmän vastata käsitystäni nykykielestä.

Kun Nuori Voima täytti sata vuotta, julkaistiin juhlanumero. Se on kovasti erilainen kuin nyt ilmestyvä. Yritin löytää numerosta merkintöjä netistä, ja löysinkin. Helena Sinervo kirjoitti hyvin kriittisen alaviitteen Helsingin Sanomiin Nuoren Voiman 100-vuotisjuhlan aikoihin. 1

Hän kritisoi lehteä ennen kaikkea feministisen perinnön hukkaamisesta - hänestä vaikutti siltä kuin juhlanumero olisi tehty miesten saunavuorolla. Sara Heinämaan sekä Silja Hiidenheimon ja Tarja Roinilan ollessa puikoissa 1990-luvulla uudet feministiset virtaukset tulivat Suomeen Nuoren Voiman kautta.

Sinervon kritiikki osuu. En lukenut Nuorta Voimaa (en tiennyt lehdestä) 1990-luvun puolivälissä, vaan vasta muutamaa vuotta myöhemmin, jolloin näin edessäni hyvin maskuliinisen maailman. Yhtenä olennaisena mallina siitä, miten maailmaan pitää sopeutua, mitä pitää humanistitytön tavoitella, jos joskus meinaa tulla otetuksi vakavasti. Miten kirjoittaa itsensä sisään kulttuuriin, miten tulla kuulluksi. Usko omiin mahdollisuuksiin oli vähissä, kun tuntui siltä, että on liikkeellä tässä maailmassa väärissä kuorissa, väärissä värkeissä, ikuisesti maskuliinisen metaforiikan ulkopuolella. Ja silti lukemassa nöyrästi lehtiä, jotka määrittelivät maailman miesten perspektiivistä.

Päätoimittajilla riittää velvollisuuksia, ja yksi niistä Nuoren Voiman kaltaisissa kirjallista kulttuuria määrittävissä lehdissä on monipuolisuuden vaaliminen. En sano, että nyt varsinkin kun maailmamme monikasvoistuu, vaan aina.

Tehtävä on vaikea, koska julkaisu asettaa standardeja. Ne, jotka haluavat osallistua, katsovat nyansseja, jotain signaalia siitä, että voisivat osallistua kulttuuriin. On vaikeaa olla itseoikeutetusti ja itsestäänselvästi osa sitä. Kirjallisuuslehdissä näkymätön seinä eristää nuoret, naiset ja rodullistetut tästä kulttuurisen osallisuuden arvostetusta muodosta. Viesti on vahva, kun noin 70-75% kirjoittajista on valkoisia miehiä (ja yleensä selvästi yli 30-vuotiaita) ja suunnilleen samanlainen osuus jutuista käsittelee miehiä tai heidän teoksiaan (laskin tämän pistokokeilla muutamista Nuoren Voiman ja Parnasson tuoreehkoista numeroista vuonna 2015).

Kun mietimme toimituksessa, miten juhlimme 110-vuotiasta, ajattelimme toki perinteisiä antologiamahdollisuuksia, mutta halusimme tehdä jotain elävää. Oman uljaan menneisyyden kaivelu tai toiveuusinnat eivät ole lehden tehtäviä. Nämä paperikasat ovat osa muistin kehkeytymistä, kirjallista kulttuuria sen hedelmällisimmissä kohdissa.

Sinervo esittää kirjoituksensa lopussa kysymyksiä:

Miksi monet kirjailijat ja runoilijat höynähtivät natsismiin ja taistolaisuuteen? Miksi 100 vuotta Lucina Hagmanin jälkeen Nuoren Voiman miehet pelkäävät naisia eivätkä halua heitä joukkoonsa? Mikseivät he kerro, että yksi 1990-luvun Nuoren Voiman keskeisimmistä sisällöistä oli feminististen teorioiden esittely?

Kas siinä kysymyksiä synttärisankarille.

Nytkin nämä kysymykset jäävät roikkumaan. Natsismi ja taistolaisuus ovat osa suomalaisen koulutetun keskiluokan historiaa, myös Nuoren Voiman. 110-vuotiaan historia ei ole jatkuvaa riemukulkua riippumattoman älymystön soihtu edellä, vaikka lehden historiasta puhuttaessa yleensä nostetaankin esille sen synty viattoman oloisena suomenkielisen koulunuorison harrastuslehtenä ja muutamat hetket Tulenkantajien kotipesänä. Lehden arkistojen koluaminen tuntuu joskus ikävältä, joskus hirvittävältä, joskus huvittavalta, ja aina sukellukselta aivan toisiin vesiin. Lehti on kuitenkin nykyhetken olento. Aika on aivan toinen, ja lehti on toimituksen ja tekijöiden aktiivisen toiminnan tulos - eivätkä kaikki nykyisyydet ja tulevaisuudet takuulla jaa meidän näkemyksiämme. Lehteä tehdään aikaa, ei ikuisuutta vasten. Emme siis nostaneet katsetta nykypäivään paetaksemme menneisyyttä.

Jollei 100 vuotta Lucina Hagmanista riittänyt nostamaan naisia Nuoreen Voimaan, 110 vuotta riitti.

Verkkosivujemme tietojen mukaan noin 60% lukijoistamme on naisia - tämä data on toki rajallista ja koskee vain nettiä. Enemmistö juttujen kirjoittajista on Nuoressa Voimassa ollut tänä vuonna naisia, noin 57% osuudella. Kritiikin kohteina olleissa teoksissa on tasavahva edustus molemmilla sukupuolilla. Naiset ovat useammin jutun aiheina, asiantuntijoina tai keskeisinä tekstilähteinä (56%).

Luvut ovat alustavia, julkaisemme lopulliset tiedot vasta ensi vuoden puolella. Ihmisten tilastointi naisiin ja miehiin on vain yksi, myös ongelmallinen keino vaikuttaa kulttuuriin, mutta se on olennainen kun selkeä ja ratkaistavissa oleva tasa-arvokysymys liittyy kirjallisuuslehdissä nimenomaan sukupuoleen. Näkyvä pyrkimys monipuolisuuteen tuottaa monipuolisuutta.

Toivon, että onnistuimme lehden juhlan kunniaksi luomaan edes pienen konfettisateen. Äänten ja näkökulmien räjähdyksen, tai ainakin poksahduksen. Tavallisesti Nuoren Voiman numerot kootaan teemojen ympärille, nyt annoimme tekijöille vapaat kädet ja nimesimme juhlalehden jälkikäteen. Siitä tuli Talvipallo, rykelmä, jonka mehiläiset muodostavat lämmitellessään talvella pesässään. Ne hakeutuvat toistensa lämpöön.

Nuoren Voiman 110-vuotisnumero ilmestyy tällä viikolla, ja synttäreitä juhlitaan perjantaina 14.12. kulttuuritehdas Korjaamolla.

• 1. Menneisyyttä haikaileville: kun Nuori Voima oli 95-vuotias, Helsingin Sanomatkin julkaisi vielä kulttuurilehtijuoruja. Tuolloin Sinervo debatoi päätoimittajavalinnoista, ja sai vastauksen.  Asiaankuuluvasti Ylioppilaslehti jatkoi keskustelua tekemällä juttua kirjallisuuslehdistä.