Karissa Kettu ja smaragdinvihreä tiheä

Runot ja novellit
|

Vuoden ensimmäisen numeron takakansirunon kirjoitti Karissa Kettu. Omien sanojensa mukaan Kettu on "läpikulkumatkalla oleva humanisti, jonka juuret ovat antiikintutkimuksessa ja pää sekavissa säkeistöissä". Julkaisemme nyt lisää Ketun aiemmin julkaisemattomia runoja. 

Epäluottamuslauseeni tahattomat

karkuun päästetyt

näkökoirat

vainusivat sinut

kuin alasammutun linnun

eikä niskasi voinut

kuin retkottaa

 

 

 

 

Tapamme huvittua yhteisesti

ainaseisseiden koivujen

kuusien

hiljaisia latvoja, joita

sumu sormeilee

näköalaa lahdelle

alas, katulampun alle

 

 

 

 

 

Hu-mi-see

smaragdinvihreä tiheä

viisi kevyttä paineenlähdettä

lapaluusta selkään

olemme kaikki

uppoavassa laivassa

valitsemme upottaa

päämme hiekkaan

kätesi kiertyy niskarankaansa

sormi tuntee pinnan

haituvan

tasot lipuvat päällekkäin

ilmassa ehkä suolaa

taustalla

ko-hi-see

pumpulin takaa

ei ylijäämää

 

 

 

 

Rajattu muoto

yhtä kuin

rajattu elämä

en pysy aisoissani mitä sitten

karsinat ovat karsinat ovat karsinoita

pilttuussa he ovat

kauloistaan kiinni

mutta vapaita

riuhtaisemaan

itsensä

irti

 

 

 

 

On avattava päällimmäiset

jos ryttäät ne palloiksi,

ne paisuvat

avattava hartaudella

oiottava rytistyneet nurkat

koettaa saada selvää

kyyneleiden,

veren tahrimista

käsittämättömistäkin

pääteltävä maailmojen väri

avattava korpin siipi,

levitettävä

kun se on maassa

 

vielä

 

 

 

 

Verisuonihaarat

puskevat

paljastuneista

terrakottamatoista

yksi kallellaan

linnoitukseen,

lasten pulkkamäkeen

poltetun saven mäki

kantaa sähköistyneitä

käkkäröitä

 

 

 

 

Iltapäivisin hän söi lohisalaatin yksin keittiössä

Alvar Aaltoa

pitäytyi aina omissa oloissaan

heillä oli akvaarioita, kaneja, lämpimiä maailmoja

usein myös pimeässä hohtavia, kuten

yölamppu-delfiini tai tarratähdet

hevosenkengän syleilyssä uima-allas, joku keräsi sen roskat

äidit ja isit Esson omistajia, molemmat

kirurgeja joko silmä- tai muita

Nokialla, opettajia, terveyskeskuslääkäreitä, insinöörejä

kylpyläosastoja kellarikerroksissa

ratsastusharrastuksia teknologia-alueen reunamilla

mäyräkoiria, rauhattomia terriereitä

sisällä voimistelurenkaat

sukunimi liesituulettimen teräskuvussa

tutut kirjaimet kaikuvat Kasarmikadun yksiössä

mieleni teki oksentaa tukehtua näin vain kattoja

kolme kerrosta kodissa, punatiiliset mykät laatikot

automaattiset markiisit kaadetut väliseinät

omat kylpyhuoneet

ruokailuajat yhteneväiset vieraat odottakoon huoneissa

palasin kahdeksanteen kerrokseen,

lämmitin mikrossa hodarin

katsoin musiikkitelevisiota

nuori tuska kasvoille valuneissa hiuksissa

sahaavassa lakonisessa marinassa

 

 

 

 

Kello neljä iltapäivällä

kyykistyin postiluukun edustalle

odotin

raotin

lämmin veto silmien korkeudelle

kahdeksannen kerroksen tuulen ulina

hissin klonkkaava rituaali

vikisevien jousien pysähdys

tiesin mielen kopassa

kerrosvälien etäisyydet, laskematta

jos et tullut tunnin sisällä

pelkäsin, ettet tule

koskaan

 

 

 

 

Onko lukko auki?

se lepäsi autonsisukselta haisevan

häkkivaraston ovessa

nimeämättömänä se avattiin

mylittleponyjen kokoelma

rynnisti roskaiselle lattialle

avaamaton kirje

johon kajosimme

kauppakorkeasta, 90-luvulta

nämä käsittämättömät huteluudet kaaoksessa

jota emme halua enää

koskaan

kotiimme kutsua

 

emme ikävöi sinua

tahtoisimme, että tiedät tämän

 

 

 

 

Kaartaa laajassa puolikuussa

viettää alas

leikkipuiston kupeessa

sulavien pimeyksien solina

kammottavan kaunis

jään pinnalla leijuvat nesteet

saavat unohtamaan

vaelluksien kuunkierrot

olivatko ne edes lohduttomia

mitä niistä ne sulavat

ääni rakastelee meitä

 

 

Runot & novellit