Ei korjattavaa
Autoteoreettinen tutkimus hormonaalisesta itselääkinnästä pyrkii uudistamaan käsityksiä sukupuolista, eroista ja transfeministisestä politiikasta. Farmakopornografisella aikakaudella yksikään sukupuoli ei ole luonnollinen.
Paul B. Preciado:
Testonisti. Farmakopornografisia tunnustuksia.
(Testo yonqi. Sexo, drogas y biopolitica, 2008.)
Suom. Anna Nurminen.
342 s. Tutkijaliitto 2022.
”Tämä kirja ei ole autofiktiota”, Paul B. Preciado toteaa teoksensa johdannon ensilauseessa. Tietoisesti katkonaisella, henkilökohtaisia ja ruumiillisia kokemuksia sukupuoliteoriaan ja esseistiseen harhailuun yhdistävää kirjoitusta voisi sopivammin kutsua autoteoriaksi.
Testonistin lähtökohtana on kirjoittajan henkilökohtainen muutos. Se on itselääkintää, testosteronihoidon väärinkäyttöä, ruumiin asettamista myrkytystilaan kapinan keinona.
Syntymässä naiseksi määritelty kirjailija haluaa kokeilla, mitä hänen ruumiilleen ja haluilleen tapahtuu, kun hän omavaltaisesti ja pitkäkestoisesti levittää iholleen reilusti suositukset ylittävän kerroksen testosteronigeeliä. Prosessiin vaikuttavat myös läheiset suhteet kahteen taiteilijaan: pitkäaikaisen ystävän Guillaume Dustanin äkillinen kuolema ja syventyvä rakkaussuhde Virginie Despentesiin (VD). Tekstissä kuvataan, kuinka molempien henget vaikuttavat teokseen ottamalla tekijän ruumiin käyttöönsä.
Sivumääräisesti teos on silti enimmäkseen tiheää ja rönsyilevää tutkimusproosaa. Preciadon päiväkirjamaiset, preesens-muotoiset merkinnät elämästään ovat parinkymmenen sivun katkelmia lähdeviitteistettyjen teorialukujen välissä. Teos esittää laajan teorian kirjoittajan nimeämästä farmakopornografisesta aikakaudestamme, jossa lääke- ja viihdeteollisuus määrittelevät ruumiit, ihmiskäsitykset, halut ja todellisuuden rajat.
Testonistissä ei kuvata sukupuolen korjaamista, eikä Preciadon projektilla ole ennakoitua määränpäätä, matkan lopputulemaa. Preciado määrittelee itselääkityn testosteronikuurinsa taustat ja syyt kannanottona normatiivisuuden muotoja kohtaan: cis-heteroiden vallan lisäksi on uskallettava kritisoida myös sellaista näennäisesti vähemmistöjä tukevaa kulttuuria, jossa jotkut transition muodot suljetaan ymmärrettävyyden ja esitettävyyden ulkopuolelle. Testonistissä ei siis kerrota ”väärään ruumiiseen” määritellyn ihmisen matkasta kohti autenttisuutta ja yhtenäisyyttä. Miehestä käyminen ei Testonistin kirjoittajaa tunnu kiinnostavan, vaikka hän julistaa solidaarisuutta niitä ”hiljaisia transsukupuolisia” kohtaan, joille tällainen hyväksyntä on välttämätön.
Testonistissä ei kerrota ”väärään ruumiiseen” määritellyn ihmisen matkasta kohti autenttisuutta ja yhtenäisyyttä.
Tekijä on halunnut myös purkaa individualismia. Ruumiit, tunteet ja tuntemukset eivät nimittäin ole kovin yksityisiä tai yksilön omaisuutta, vaan läpikotaisin bioteknologian asuttamia ja merkitsemiä. Samalla aivan kaikki meissä on jo alistettu sosiaalisten merkitysten fasismille, halusimme sitä tai emme. ”Sinun sukuelimesi, halusi ja sukupuolesi ovat farmakopornografisen teollisuuden uusi geenimuotoiltu supermaissilajike.”
Perusväitteet eivät ole sukupuolentutkijoille uusia. Sukupuolilla ei ole ”sisäpuolta” tai pysyvää olemusta; mieheyttä, naiseutta ja heteroseksuaalisuutta luonnollistetaan kovalla työllä; ruumiin biologisia ja anatomisia ilmentymiä tulkitaan aina välttämättä sosiaalisten normien läpi. Nämä lähtökohdat ovat tuttuja esimerkiksi Judith Butlerilta, Donna Harawaylta ja Teresa de Lauretikselta, joihin Preciado myös viittaa. Mikä Testonistissä on siis ajattelun tasolla uutta? Ehkä tiettyihin ruumiin, sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden valvonnan ja vastarinnan mahdollisuuksiin perehtyminen. Kirjassa todella tarkennetaan materiaan ja ruumiiseen. Preciadon viehätys on myös kuvailun yllättävyydessä: ”Feminismini sataa VD:n päälle kuin harsoinen ejakulaatio”.
Porno kapitalismin mallina
Porno ei Testonistin mukaan ole vain yksi teollisuuden ala toisten joukossa, vaan kapitalistisen tuotannon paradigmaattinen esimerkki, joka ”kertoo totuuden kaikesta viestintä- ja viihdeteollisuudesta”. Farmakopornografisessa kulttuurissa on vain sellaista seksuaalisuutta, josta voi tehdä pornoa; esiintyy vain sairauksia, jotka voi parantaa myytävillä lääkkeillä. Preciado löytää koko kapitalismin taustalta ruumiillisen halun ja mielihyvän, jossa vallitsee ”masturbaation logiikka”. Kuluttajien ”globaali kulli” pidetään kovana pitämällä yllä jatkuvaa ”turhauttavaa tyydytystä” ja se pönöttää yhtä lailla esimerkiksi kauneudenhoitopalveluista maksavilla naisilla kuin prostituutiosta maksavilla miehillä.
Juuri se, mikä tekee ihmiskehosta huokoisen ja haavoittuvaisen, alttiin sulauttamaan itseensä vallan ja valvonnan mekanismeja, toimii myös vastarinnan mahdollisuutena.
Kaikki ruumiit ovat keinotekoisia design-tuotteita, sukupuolet fiktiivisiä – myös (ja erityisesti) silloin kun ne ”tuntuvat” ruumiissa. Naisen ja miehen välinen sukupuoliero on Preciadon vinkkelistä nimenomaan teollisesti tuotettu. Ero cis- ja transsukupuolisuuden välillä on tällöin asenteessa ja suhteessa sukupuolen teknologioihin, jotka määrittävät kaikkia ihmisiä. Preciado haluaa anastaa vallan lääketieteen ”asiantuntijoilta”, käyttää heidän välineitään tietoisesti väärin ja kehottaa muita samaan. Juuri se, mikä tekee ihmiskehosta huokoisen ja haavoittuvaisen, alttiin sulauttamaan itseensä vallan ja valvonnan mekanismeja, toimii myös vastarinnan mahdollisuutena.
Näiltä osin kirjaa voi lähestyä myös manifestina ja käyttöoppaana. Analysoidessaan ”farmakovallan” muotoja teos kuitenkin päätyy käsittelemään pitkän aikavälin ilmiöitä. Keskiajan noidat käyttivät hallusinogeenejä samantapaisesti kuin nykyajan trans-hakkerit käyttävät testosteronigeeliä, Preciado ehdottaa. Katsaus e-pillerien kehittelyn, markkinoinnin ja paketoimisen historiaan on kirjan kiehtovimpia jaksoja, joka havainnollisesti osoittaa, kuinka sukupuolista todellisuutta on tuotettu ja tuotetaan.
Preciadon vinkkelistä hormonien haltuunotto ei sitoudu politiikkaan, jonka päämääränä on useamman sukupuolen virallinen tunnustaminen. Sen sijaan lähtökohdaksi otetaan kaikkien ruumiiden ”täysin teknisesti rakentunut” luonne. Toimiva vastarinta vaatii luonnollistamisen vastaista ajattelua, jossa hyväksytään sukupuolten muovailtavuus ja moninaisuus. Muuten valta jää lääketieteelle ja biokapitalismille. Kuten vaativasta urakasta mainiosti suoriutunut suomentaja Anna Nurminen jälkisanoissaan tiivistää, cissukupuolisuus tarkoittaa kirjassa lähinnä sellaista ajattelemisen positiota, jossa sukupuolen luonnollisuudesta pidetään kiinni. Mitä tapahtuisi nykyisille keskusteluille, jos cis ymmärrettäisiin ajattelun tapana eikä vain ontologiana?
Feministiseltä politiikalta Preciado toivoisi liberaalista, keskiluokkaisesta ja moralisoivasta asenteesta irrottautumista. Olemme tyytyneet hyvin vähään. Valtavirtafeminismi, tai Preciadon termein ”valtiofeminismi”, on keskittynyt rankaisemaan kaikkein marginaalisimpia ryhmiä, kuten seksityöläisiä, ja päätyy järjestään tukemaan heteroseksuaalisuutta. Feministit voisivat vaatia paitsi hormonien vapauttamista ja sukupuolen säätelystä luopumista, myös miesten siemenjohtojen sulkemista, yleistä homoseksuaalisuutta, ”joukkolesboutta” ja masturbaatiopakkoa. Paremmassa tulevaisuudessa testogeelillä itsensä muokanneet cisnaiset voivat panna miehiäkin, kunhan aktia ei enää luulla heteroseksuaaliseksi. Feministit voisivat ehdottaa, että naiset saisivat periä velat korkoineen vuosisatojen maksuttomasta seksityöstä. Ilahduttavaa.
Haluatko seuraavaksi radikaalin sukupuoliteorian suurnimeksi? Muista kertoa kuinka monta nyrkkiä on käynyt peräaukossasi.
Sen sijaan kirjailijan omakohtaiset lihalliset ”tunnustukset” käyvät loppua kohti yllättävän tylsäksi. Onko epänormatiivisten seksiaktien rajoja koettelevaan voimaan uskominen vakiintunut normiksi? Ehkä villi seksi on intellektuelli-coolin viimeinen pätevyysalue, omanlaistaan queer-hauisten pullistelua. Sen kautta palataan helposti yksilöllisyyden vankilaan, jota kirjassa muuten ansiokkaasti pakoillaan. Haluatko seuraavaksi radikaalin sukupuoliteorian suurnimeksi? Muista kertoa kuinka monta nyrkkiä on käynyt peräaukossasi.
Testonisti on 2000-luvun kiinnostavimpia sukupuolen ja sukupuoliteorian sotkijoita, huolimatta siitä, että tieteentekijänä Preciado käyttää käsitteitä melko epämääräisesti. Sukupuolentutkimuksen terminologian hienosäätöä olennaisempaa onkin teoksen kyky nytkäyttää sijoiltaan ajattelun luutumia ja energisoida tekemään uudenlaisia havaintoja myös omista ruumiistamme.
Julkaistu alun perin Nuoren Voiman numerossa 2/2023.
