Auguste Hippolyte Collard, 1883
Notre Dame

Saako Notre Damen kunnostaa?

Kolumni |
Ville Hämäläinen
|

Miksi ei surra Syyrian tuhoutuneita kulttuuriaarteita tai meistä kaukana palaneita moskeijoita, vaan surraan Notre Damea, kysyi moni internetissä. 

Rauniot vielä savuavat, kun internetin tiedostavat ihmiset muistuttavat, että Notre Dame on rakennettu sorrolla ja orjatyöllä. Miksi surraan Notre Damea, mutta ei Syyrian tuhoutuneita kulttuuriaarteita tai meistä kaukana palaneita moskeijoita? Niiltä, jotka surivat Notre Damen paloa, kysyttiin, miksi nämä eivät sure lajien sukupuuttoaaltoa.

Kriittiset äänenpainot voimistuivat viimeistään silloin, kun joukko raharikkaita ilmoitti osallistuvansa kirkon kunnostamiskuluihin. Päivässä rahaa kertyi ainakin puoli miljardia pelkästään suurimmilta lahjoittajilta. Nyt kysyttiin, miksi rahaa riittää kirkon kunnostamiseen, mutta ei ilmastonmuutoksen torjumiseen. Joku kysyi Twitterissä, paljonko samalla summalla vähennettäisiin Euroopan lapsiperheköyhyyttä.

Kun keskustelijoita yritti saada tilille siitä, että he vain laativat prioriteettilistaa ongelmien ratkaisemisesta (samat keskustelijat kun eivät kuuna päivänä hyväksyisi argumentiksi sitä, että ensin pitää hoitaa vanhukset ennen kuin voidaan torjua ilmastonmuutos), maalitolppia siirrettiin: Notre Damen saa kunnostaa, mutta sitten rahaa pitää riittää ”oikeisiin ongelmiinkin”.

Ilmeisesti kukaan ei vastustanut kirkon korjaamista, mutta pidettiin eurosentrisenä ja tekopyhänä, että rahaa riittää siihen. Moitittiin, että rahaa kirkon kunnostamiseen löytyi heti, vaan mites on globaalien ongelmien laita.

Miksi kuitenkin on ”väärin lahjoitettu”, jos rahaa käytetään johonkin hyvään?

Keskustelussa sivuutettiin tyystin se, että rikkaat lahjoittavat kaiken aikaa rahaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseen ja ilmastonmuutoksen torjumiseen. Eivät kaikki miljardöörit, se on totta. Totta on sekin, että paljon rahaa on pantattu vain tekemään lisää rahaa. Miksi kuitenkin on ”väärin lahjoitettu”, jos rahaa käytetään johonkin hyvään? Minusta Notre Damen kunnostaminen on hyvä kohde rahalle.

Mitkä sitten olisivat hyväntekeväisyyden vaihtoehdot? Notre Damen omistaa Ranskan valtio. Vaikka Suomessa ei kaivattaisi yhtä turistikohdetta, ranskalaiset todennäköisesti eivät jättäisi katedraalia raunioiksi keskelle kaupunkia. Näin ollen vaihtoehdot ovat joko hyväntekeväisyys tai kunnostamisen kattaminen veropotista. Kumpi kuulostaa oikeudenmukaisemmalta?

Tarkoitus on saada ajattelemaan –  mutta kenelle ajatusleikki oli suunnattu?

Nokkelan kritiikin tarkoitus ei keskusteluissa kysymälläkään selvinnyt. Ilmeisen monella meistä on miljardöörikavereita, kun samat meemit täytyi jokaisen jakaa. Tai sitten kyseessä on vain halu poseerata ”oikeista asioista” huolestuneena. Tähän vastattiin, että tarkoitus on saada ajattelemaan –  mutta kenelle ajatusleikki oli suunnattu? Minulle tulee mieleen muutamakin helpommin toteutettava keino hillitä ilmastonmuutosta kuin miljardöörien varojen sosialisoiminen.

Jos johonkin hyväntekeväisyyttä kannattaa ohjata, niin tulipalojen jälleenrakentamiseen ja vaikkapa akuutteihin hätätilanteisiin. Notre Damen palo ei saanut meitä ainutkertaisella tavalla havahtumaan ja lähtemään liikkeelle – katastrofeihin lahjoitetaan aina helpommin kuin perustoimintaan. Vastakkainasettelu Notre Damen ja maailman hädänalaisten välillä on helppo ja raflaava, mutta yksituumaan valheellinen.

Tuskin kenellekään olisi tullut mieleen nälviä Tyrvään Pyhän Olavin kirkon kunnostustalkoille.

Keskustelua on kenties polarisoinut se, että kyseessä on nimenomaan palanut kirkko. Se on sopivan kaukana, että voimme huoletta heittäytyä ilkeiksikin. Kirkkopaloja on sattunut Suomessakin, mistä myös muistutettiin – tuskin kenellekään olisi tullut mieleen nälviä Tyrvään Pyhän Olavin kirkon kunnostustalkoille, joita tehtiin 2000-luvun taitteessa. Notre Dame on kaukana, eikä katedraalia kunnosteta talkoilla. Kun kirkko ja raha lyövät kättä, jokaisella on mielipide.

Ranska on Euroopankin mittakaavassa varsin sekularisoitunut maa. Siellä kuitenkin ymmärretään kotoista Pohjolan perämutkaamme paremmin kulttuuriperinnön päälle. Täällä Notre Dame voi tuntua ties miltä patriarkaalisen kulttuurin jäänteeltä ja turistien kitschiltä selfiemiljööltä. Notre Dame on kuitenkin osa taidokkainta ja kauneinta kulttuurihistoriaa. Se on kauneutensa ja keskeisyytensä ansiosta kelvannut jopa ateisteille kirkon vastaisen liikehdinnän ja Järjen temppeliksi Ranskan suuren vallankumouksen jälkimainingeissa.

Hyväntekeväisyydessä se, jolla on rahaa, päättää.

Avustusjärjestöjen kautta jokainen voi osallistua verrattain helposti niiden maailman tulipalojen sammuttamiseen, jotka kokee moraaliseksi velvollisuudekseen. Kuitenkin rakenteellisiin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen tai lapsiperheköyhyyteen, kannattaa käyttää muita keinoja. Niissä tarvitaan politiikkaa, taloudellisia kannustimia ja sanktioita, sääntelyä ja valvontaa. Jos Notre Damen palo osoittaa tästä ajasta yhtään mitään, kenties sen, miten sattumanvaraista hyväntekeväisyys on asioiden korjaamiseksi. Se on impulsiivista, tunteisiin vetoavaa ja kohdistuu sitä helpommin, mitä (omiin) tunteisiin vetoavampi kohde on. Hyväntekeväisyydessä se, jolla on rahaa, päättää. Ketään ei voi pakottaa lahjoittamaan hyönteiskadon torjumiseksi. Hyväntekeväisyysyhteiskunta jakaisi apua yhtä mielivaltaisesti – siispä korjatkaamme rakenteet.

En ole koskaan käynyt Pariisissa, enkä siis Notre Damessakaan. Koin silti syvää surua, kun kuulin uutiset katedraalin palamisesta. Tässä maailmassa ei ole liikatarjontaa kauneudesta. Enkä aio heittäytyä poikkiteloin, jos Notre Damea kunnostavat miljardöörit päättävät laittaa saman summan ilmastonmuutoksen torjuntaan.