Kirjoittamisesta: Jakso 7 - Lopettamisesta

Aloittamisesta-jaksosta tutut Juhani Karila ja Jussi Seppänen kertovat nyt, millainen on hyvä kirjan tai novellin lopetus. Saako se olla nostattava, saako se jäädä auki? Tämä jakso päättää Kirjoittamisesta-podcastin – ainakin toistaiseksi.

Saatteeksi: Lopetusta ei voi kikkailla hyväksi

Hyvä loppu on – niin... Helvetti. Millainen?

Hyvistä aloituksista on helppo puhua. Kustannustoimittajat kehottavat novellisteja aloittamaan kirjan lyhyellä tarinalla, jotta lukija koukuttuu mukaan ja jaksaa lukea seuraavankin, pidemmän. Runokokoelman aloitusrunoa pidetään onnistuneena, jos se tiivistää jotain olennaista koko teoksesta. Romaanien parhaista aloituslauseista on järjestetty jopa kilpailuja.

Hyvää lopetusta on vaikeampi määritellä. Ehkä siksi, että lopetusta ei voi kikkailla onnistuneeksi – siinä punnitaan teoksen koko maailmankuva. Se mitä kirjoittajalla on (tai ei ole) sanottavanaan.

Pidin pitkään itseäni hyvänä lopettajana. Kehitin runoihin ja novelleihin mielestäni vaikuttavia loppuja, jotka pysähtyivät kuin seinään ja jättivät lukijan ihmettelemään, mitä tästä kaikesta oikeastaan pitäisi ajatella. (Ehkä siksi, etten itse sitä tiennyt – mikä ei toisaalta aina ole huono asia.)

Vasta hiljattain olen alkanut ajatella, että jos teksti on hyvä, sen lopetusta ei tarvitse erityisesti pohtia. Silloin se on ajateltu pitkälle jo ennen loppua. Valmis teksti on kuin oksassaan roikkuva kypsä omena, jota ei tarvitse kiskoa väkisin. Se irtoaa käteen pelkästä kosketuksesta.

Kirjoittamisesta-podcastin toistaiseksi viimeisessä jaksossa keskustellaan lopettamisesta. Vieraiksi kutsuin Juhani Karilan ja Jussi Seppäsen: se tuntui sopivalta, sillä keskustelimme samaisten vieraiden kanssa aloittamisesta podcastin ensimmäisessä jaksossa.

Iso kiitos kaikille podcastin kuuntelijoille, ja iloista kesää! Käyttäkäämme se kirjoittamiseen.