2020-luku yllättyi Raamatun misogyniasta ja tämän takia se on niin uskomatonta

Raamattu on cancelled.

Kirjailija, toimittaja, vaikuttaja ja Helsingin Kirjamessujen ex-ohjelmajohtaja Ronja Salmi halusi ymmärtää, mikä Raamatussa puhuttelee, joten hän päätti lukea Vanhan testamentin. Salmi kirjoittaa lukuhaasteestaan Piiri-uutiskirjeessä, jota hän pitää yhdessä Adile Sevimlin ja Tuija Siltamäen kanssa. Salmi perustelee urakkaan lähtemistään syillä, jotka liittyvät kristinuskon ja juhlapyhien tuntemiseen. Lisäksi hän myöntää, että taide ja populaarikulttuuri vilisevät viittauksia kristinuskoon.

Hyvä homma! Kiva kun kulttuurihistoriamme kulmakivi kiinnostaa, ajattelen.

Odotukseni kuitenkin lopahtavat viimeistään siinä vaiheessa, kun Salmi paljastaa viimeisen syynsä luku-urakalle: ”Alhainen motiivini, hyvä vitsi, on ahkerasti käytössä. Kerron eri seurueissa, että luen parhaillaan Raamattua. Se naurattaa ihmisiä.”

Naurattaa ihmisiä? Keitä nämä ihmiset ovat ja miksi he nauravat?

Lainaus jatkuu: ”Kaikki ystäväni ovat sitä mieltä, etten voi missään nimessä lukea pyhää kirjaa metrossa. Yritämme keksiä teosta, jonka lukeminen julkisella paikalla olisi vielä kamalampaa. Eräs ystäväni ehdottaa Mein Kampfia.”

Hetkinen! Raamatun lukeminen metrossa on siis melkein yhtä noloa kuin arkkinatsin poliittisen manifestin?

Kysyn omassa yksityisessä somessani, mikä tässä on noloa ja hauskaa, sillä en ymmärrä. Arvailuja tulee muutamilta: Ehkä on noloa kun joku luulee että on uskossa. Tai ehkä se vaan on noloa kun Raamattu on niin wanha. Kokemukselle nolostumisesta ei kuitenkaan enimmäkseen heru ymmärrystä.

Mutta sosiaalinen kuplani lienee yhtä pieni, ellei jopa pienempi, kuin Krista Kososen kupla vuonna 2015. Kososesta puheen ollen, ehdin huomata, että kirjojen suureksi ystäväksi identifioituva näyttelijä, joka on myös hiljattain lukenut Uuden testamentin äänikirjaksi, kehuu Salmen tekstiä somessa ”samaistuttavaksi” (kehuminen tapahtuu Instagram Storyssa, jotka katoavat 24 tunnin jälkeen, joten en pääse tarkistamaan lainausta).

Takaisin asiaan: Olisikohan Salmen ja hänen ystäviensä mielestä noloa lukea metrossa Bhagavad Gitaa tai Koraania? Tuskin.

Ehkä nolostumisen aiheuttaa siis se, että Raamattu edustaa länsimaiselle ihmiselle instituutiota, jota täytyy pyrkiä vastustamaan ”ajatellakseen omilla aivoillaan”. Instituution hylkääminen johtaa ajassamme valitettavan usein siihen, että keskitytään vain omaan, henkilökohtaiseen kokemukseen.

Ja voiko oma lukukokemus olla muuta kuin ylenkatsova, jos kohteeseen suhtautuu jo valmiiksi läppänä?

***

Salmen teksti on otsikoitu ”Yritin lukea Raamatun, ja se oli hirveä virhe”, mikä kertoo olennaisen Salmen raadollisista kokemuksista pyhien tekstien äärellä. Raamatun lukeminen on Salmelle ultimaattinen lukuhaaste. Hän viittaa Ville-Juhani Sutisen esseeteokseen Vaivan arvoista, jossa Sutinen kirjoittaa pitkien kirjojen lukemisesta omanlaisena praktiikkanaan.

En ole aivan vakuuttunut siitä, että paras tapa lukea Vanha testamentti on paahtaa se kerralla kannesta kanteen – suurilta osin vieläpä puhelimen näytöltä, kuten Salmi kertoo tekevänsä (kuka sitä metrossa sitten edes näkisi, mitä lukee?). Mutta jokainen tyylillään.

”Raamattu ei avaudu minulle pelkällä lukemisella. Ehkä virheeni alku on ajatuksessa, että Raamattu olisi kirja siinä missä muutkin”, Salmi kirjoittaa ja on oikeassa. Raamattu ei ole yksi teos, vaan tekstikokoelma useilta eri kirjoittajilta, eri ajoista. Kuten minkä tahansa vaikeasti lähestyttävän tekstin kohdalla, yleensä oheiskirjallisuuden lukeminen tekstin ympäriltä (tulkinnat, tutkimuskirjallisuus) jouhevoittaa lukemista.

Mitä ilmeisimmin näin ei kuitenkaan tehdä, sillä Salmi jatkaa: ”Raamattu on kirjan muotoinen esine, mutta teoksen sijaan se on uskonnonharjoittamisen väline. En ole ennen lukemista kunnolla sisäistänyt tätä eroa.”

Ja voiko oma lukukokemus olla muuta kuin ylenkatsova, jos kohteeseen suhtautuu jo valmiiksi läppänä?

Ei ihme, jos Raamattu ei tällaisen ”sisäistämisen” myötä puhuttele ihmistä, joka ei itse ole uskossa. Mutta eihän Raamattu tietenkään ole vain uskonnonharjoittamisen väline.

Raamattu on kertomusinstituutio, josta suuri osa juutalais-kristillisissä maissa syntyvästä taiteesta, filosofiasta, ajattelusta ja kulttuurista kumpuaa. Työssäni kirjoittajana ja päätoimittajana avaan raamattu.fi-sivuston parhaimmassa tapauksessa monta kertaa kuukaudessa saadakseni selkoa erilaisissa teksteissä viliseviin viittauksiin ja tulkintoihin. On hämmentävää, että samalla alalla työskentelevälle, työkseen lukevalle ihmiselle Raamatun merkitys on näin vieras.

On suorastaan vaikeaa löytää kertovaa taideteosta tai populaarikulttuurin tuotosta, jossa Raamatun kertomuksellinen materiaali ei olisi millään tavalla, edes alitajuisesti, läsnä. Salmi mainitsee yhdysvaltalaisen White Lotus -sarjan uuden kauden, joissa päähenkilöiltä kerätään älylaitteet pois elämyksellisyyden vuoksi. Salmelle toisenlaisen elämyksen olisi voinut tarjota huomio siitä, että koko kauden tarinankerronta perustuu erityisen voimakkaasti syntiinlankeemuskertomukseen käärmeineen ja omenanmussutuksineen. Ja löytyi sieltä viittaus Jobin kirjaankin, kuten kollegani Otso Venho huomautti. (Huomautuksen myötä navigoin taas nettiraamattuun. Jobin Olemassaolon tuska -puhe on kylmät väreet -osastoa.)

Jopa kreikkalais-roomalainen mytologia, joka kulkee yhtä lailla yhä rinnallamme taiteen ja filosofian muodossa, on tulkinnaltaan toisinaan värittynyt Raamatun kertomusten tulkinnalla. Esimerkiksi Pandoran myyttiä tulkitaan turmiollisen uteliaan naisen arkkityypin kautta (klassinen tulkinta Eevasta), vaikka alkuperäisessä Hesiodoksen kertomuksessa Pandora vain toteuttaa ylijumala Zeuksen suunnitelmaa.

On erikoinen ja vahingollinenkin ajatus, että Raamatusta voisi nauttia vain uskossa oleva henkilö uskonnonharjoittamisen välineenä. Lopulta on oma valinta päättää suhtautua Vanhaan testamenttiin näin: ”Tunnen, että tyhmenen, koska en lue mitään muuta. En saa uusia ajatuksia. Aika polkee paikallaan.”

***

Ymmärrän, että Salmi kirjoittaa osittain kieli poskella, mutta aivan kaikkia heittoja ei voi panna ironian piikkiin. (Eräs ystäväni huomauttaa, että Salmen asemassa ei olisi varaa tyhmentää itseään retorisesti. Ele on hänen mielestään suorastaan populistinen.)

Salmi kertoo ”yllättyneensä misogyniasta”. Kuvitteellinen kahvini meinaa valahtaa väärään kurkkuun, kun Salmi kirjoittaa, että ”Mietin, voiko vain mies tulla uskoon lukemalla Raamattua, vai tapahtuuko sitä myös naisille. Tuntuu siltä, ettei tätä ole suunnattu minulle.”

En ole varma, missä ja miten uskoontulemiset tapahtuvat, mutta sen tiedän, että sitä on tapahtunut myös naisille. Olen myös sitä mieltä, että aivan kaikkea lukiessa ei tarvitse miettiä, onko tämä suunnattu juuri minulle.

Eihän Vanhaa testamenttia kirjaimellisesti ole suunnattu kenellekään meistä. Tekstit on kirjoitettu tuhansia vuosia sitten ja monet niistä ovat esimerkiksi konkreettisia elämänohjeita aikalaisille. Salmi itsekin mainitsee tällaisia. Onko johtopäätös todella siis tämä: en tarvitse teltanrakennusohjeita, en siis Raamattuakaan!

Jos taas on vilpittömästi kiinnostunut naisten paikasta Raamatussa ja kristinuskossa, aiheesta löytyy riittämiin feministisiä tulkintoja. Raamatun tekstit ovat syntyneet hyvin patriarkaalisessa kulttuurissa, jossa naiset ovat monilla tavoin olleet alisteisia miehille. Samaan aikaan Raamattu edustaa moninaisuudessaan erilaisia näkökantoja ja myös poikkeuksia.

Aina voi myös kokeilla ei-kirjaimellista tulkintatapaa.

Emerituspiispa Wille Riekkinen, jonka aktivismia tasa-arvon ja ekologisten kysymysten puolesta kirkon sisällä arvostan, kirjoittaa uusimmassa teoksessaan Valo ja pimeys: ”Olen saanut lukea, tutkia ja opettaa Raamattua vuosikymmenten ajan. Yksi asia on käynyt selväksi – fundamentalismi ja kirjaimellinen tulkinta eivät ole kestäviä, vaan tarvitaan metaforista tulkintaa.”

Seuraavassa, Seksi-teemaisessa Nuoressa Voimassa (ilmestyy kesäkuun alussa) Tiia Porkka sivuaa Lootin kertomusta, joka on tämän päivän moraalikäsityksellemme yksi Vanhan testamentin vaikeimmista paloista niellä. Kertomuksessa miespuoliset enkelit saapuvat Lootin vieraiksi, ja villiintynyt väkijoukko hakkaa Lootin ovea haluten raiskata vieraat (Ville Hämäläinen kirjoittaa Salmen uutiskirjettä perkaavassa, omaa tekstiäni paljon syvemmälle menevämmässä substackissaan muun muassa siitä, mitä raiskaaminen tässä yhteydessä tarkoittaa). Loot keksii ratkaisuksi tarjota joukolle omia neitseitä tyttäriään.

On erikoinen ja vahingollinenkin ajatus, että Raamatusta voisi nauttia vain uskossa oleva henkilö uskonnonharjoittamisen välineenä.

Porkka kirjoittaa: ”Edes raamatullisissa konteksteissa siveys-, lisääntymis- tai suostumuskäsitykset tai -ohjeet eivät olleet järkähtämättömiä tai yhdenmukaisia. Ne olivat ennemminkin yhteiskunnallisen todellisuuden myötä muovautuvia suuntaviivoja, joille oli olemassa perusteltuja vaihtoehtoja, vaikka kyseiset vaihtoehdot toki tyypillisesti olisivat tarkoittaneet normista poikkeamista. Esimerkiksi: Loot oli tarjonnut enkeleille majapaikkaa, ja kun roistot halusivat raiskata vieraat, Loot valitsi tarjota omia, neitseitä tyttäriään Herran enkelten asemasta (1. Moos. 19). Tarjosi tyttäriään, antoi itsensä. ”Juokse”, sanoivat enkelit aamunkoitossa, vaan Loot kieltäytyi juoksemasta, vaikka käsky oli taivaallinen.”

Lootille ei lopulta käy kovin hyvin. Jotkin tulkinnat esittävät, että Loot saa Jumalalta rangaistuksensa.

Mutta tämäkin on yksinkertaistus. Esimerkki riittänee painottamaan Vanhan testamentin kertomusten kontekstoinnin olennaisuutta. Pelkkää tekstiä lukemalla saattaa joutua turhan moraalipaniikin valtaan.

(Teologiaa opiskeleva Porkka muuten kertoo eksegetiikan peruskurssilla opetettavan, että Raamatun tekstien tulkinnan tulisi lähteä tekstin syntykontekstista käsin, uskonnon harjoittamisesta erillään. Se siitä uskonnonharjoittamisen välineestä.)

***

”Jos haluaisin ymmärtää tästä jotain, minun pitäisi lukea porukassa. Raamattupiirissä”, Salmi kirjoittaa.

En voi missään nimessä sanoa olevani perehtynyt Raamattuun, ja diletanttiuttani paikatakseni yritin panna alulle Raamattu-lukupiiriä korona-aikana. Oli suorastaan musertavaa, kun Zoom-piirini kuivui kokoon kahden tapaamiskerran jälkeen, mutta Salmen teksti yllytti taas pyhien tekstien äärelle. Ehkä yritän lukupiirin perustamista uudestaan. Ronja, olet tervetullut mukaan!

P.S. Raamatun lukeminen metrossa ei oo noloo vaan just hot. Seuraavalla viikolla voi sitten vaikka lukea Aleister Crowleya tai Twilightia.

 

Jos kaipaat syvällisempää ajattelua elämääsi, tilaa Nuori Voima.

 

Tekstiin lisätty 23.4. tarkennus : Ronja Salmi on Helsingin Kirjamessujen ex-ohjelmajohtaja, ei Kirjamessujen.