Äänestin hömötiaisvaaleissa ja näistä syistä se on mahtavaa

And I would like to able to continue
To let what is inside of me
Which is, which comes from all the music that I hear
I would like for that to come out
And it's like, it's not really me that's coming
The music's coming through me

(Terry Marsh/ DJ Shadow)

Olemme Nuoressa Voimassa tehneet viimeisen kahden viikon aikana vaalinalusjuttuja kulttuuripolitiikasta, koska tuntui, että muutkaan eivät niitä tee. (Eilen Yle seurasi esimerkkiämme ansiokkaasti.) On likainen olo, vaikka ei kai pitäisi olla. Taiteilijoiden elinolosuhteiden parantamiselle ja kulttuuribudjetin nostamiselle vähintään prosenttiin on vankat perusteet, joista puolueetkaan eivät oikein jaksa taittaa peistä. 

Kulttuuri erillisenä sektorina on budjettipöydällä syntynyt yksinkertaistus, johon on mahdotonta vangita sen todellista merkitystä elämälle. Jos sanon, että kulttuurin tuotot ovat kolminkertaiset panoksiin nähden, niin kuin laskettavissa on, en kerro likikään koko totuutta. Ennemmin sellaisen löytää sanan etymologiasta: viljely on kaltaistemme ihmisten ja meidän yhteiskuntiemme elinehto.

Lue kirja, käy konsertissa tai teatterissa. Mene mukaan performanssiin. Pääset ennakoimattomien voimien armoille, hetkeksi saatat unohtaa itsesi. Mikä tahansa kulttuuriluoma voi opettaa, että olet enemmän kuin luulet olevasi. Ja samalla vähemmän: se sinä, joka haluaa vain olla niin kuin aina ennenkin tai kärkkyy äkkirikastumista maailman toreilla, on kulttuurin näkökulmasta naurettava. Se joutuu jyrän alle.

Koska yhä vain elämme vaalien alla, halusimme tai emme, miten tällaiseen maailmankokoiseksi paisuneeseen kulttuuriin pitäisi suhtautua äänestyskopissa? Pahoittelen syvästi, seuraa vertaus.

Yksikään kasvi ei ole koskaan kasvanut yksin. Auringon kuninkaallinen valtaistuin, sateen armollinen joustoluotto, tuulten oikukkaat osakemarkkinat… Lukuisat pienet yksityiskohdat, joiden merkitystä kukaan ei viimeistä piirtoa myöten ymmärrä, vaikuttavat kokonaisuuteen.

Jos kultivoidut kasvit äänestäisivät, ehkä ne tietäisivät, että oma etu, sellaisena kuin se mieleen mahtuu, on parhaimmillaan vain puutteellinen kuva olosuhteista, pahimmillaan tuhoisaa ahneutta. Järjestäisinkö asiat niin, jos diktaattoriksi pääsisin, että aurinko hivelisi vain minun varttani ja kaikki kosteus tihkuisi juuriini? Kuivettaisin lajitoverini ja hukuttaisin itseni.

***

Antti Salmisen romaanit Lomonosovin moottori (2014) ja MIR (2019) sijoittuvat kummalliseen aikaan lähitulevaisuudessa, jota kutsutaan nimellä Olosuhteet. Olosuhteissa nykyinen energiajärjestelmämme on romahtanut ja ilmasto muuttunut äärimmäisen epävakaaksi, monin paikoin tappavaksi.

Hengissä selviäminen edellyttää huomattavaa neuvokkuutta ja laajaa yhteistyötä yli lajirajojen. MIR:issä yhteistyö tapahtuu sienten kanssa: niiden outo elämänmuoto, jonka ymmärtäminen tuottaa ihmisille suunnattomia vaikeuksia, näyttää ainoana hallitsevan Olosuhteet. Ihmisen aika on ohi, he poraavat reikiä kalloonsa ja etsivät hylätyssä kaivoksessa meditoiden yhteyttä nonsenseä puhuvaan sienijumala Jorikiin. Epärealistisempia tulevaisuudenkuvia näkee joka päivä, alkaen ”talousviisaiden” vaalienaluspuheiden unelmahötöstä.

Salmisen kirjojen tulevaisuus on oikeasti tätä päivää, nähtynä kirkkaasti aikamme sumutusverhojen läpi. Onko tärkein vaalikysymyksesi ehkä se, saatko tulevaisuudessa haistella omia pierujasi Ylilauta-foorumilla ilman että kukaan kutsuu niitä vihapuheeksi? Haluatko äänestää itsellesi entistä halvempaa lihaa ja bensaa? Lisää kaupunkia ja kaltaisiasi kansainvälisiä kaupunkilaisia maailman tuuliin lentelemään? Paremmin palvelet itseäsi unohtamalla itsesi.

***

Kommentoijasta riippuen tuleviin vaaleihin on voinut lisätä minkä tahansa substantiivin etuliitteeksi. Itse päätin äänestää hömötiaisvaaleissa. Tiaiset pitävät metsän puiden kunnosta huolta ja ehkäisevät hyönteistuhoja, jotka muuten ovat vaarassa dramaattisesti yleistyä ilmaston lämpenemisen myötä. Silti lahopuuhun kolonsa kaivertavien hömö- ja töyhtötiaisten kannat ovat puolittuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kiihtyvä metsätaloutemme ei jätä niille riittävästi soveltuvaa puuainesta metsiin ja sahaa näin omaa nilkkaansa.

En ole aikoihin nähnyt hömötiaista, vaikka skrodempiin sini- ja talitiaisiin törmään talvisin melkein päivittäin. Puolue, joka lupaa a) pienentää hakkuutavoitteita b) lisätä lahopuun määrää kaikissa metsissä c) kieltää avohakkuut valtion mailla ja edistää muita metsähoitomenetelmiä d) tehdä metsiensuojelusta helppoa, kannattavaa ja houkuttelevaa yksityisille metsänomistajille, on todellinen hömötiaispuolue.

Ääneni on teidän. Tarkkailen lintulautoja seuraavan neljän vuoden ajan kuin haukka.