Jaettu kirja, paras kirja

Suomen kokoisella kielialueella puhdas markkinatalous on kirja-alan utopioista suurin ja vaarallisin.

LUKEMINEN ON EDELLEEN SUOSITTU AJANVIETETAPA, kertoo tiedote kirjakauppaliiton ja kustannusyhdistyksen tuoreesta selvityksestä. Asiaa sietää korostaa capsein, sillä kolumnistien korkeakoulussa on viime aikoina saatu sellaisiakin tutkimustuloksia, että lukutaidolla ei ole enää mitään merkitystä.

Kun erittäin tai melko mielellään kirjoja lukee 85 prosenttia 15-79 vuotiaista ja osuus vain kasvaa, tuunaan otsikkoa vielä hieman: LUKEMINEN PALANNUT PIDETYIMMÄKSI AJANVIETTOTAVAKSI. Huoli pois, köyhät kauppiaat ja kustantajat, tämän tein pro bono, rakkaudesta hevospooloon.

Suomen suosituimman ajanvietteen luulisi olevan voittoa takova sampo, mutta alalla vellotaan kaudesta toiseen seuraavien myyntitilastojen pelossa. Romahtaako tänä keväänä vain kauno vai myös tieto vai ehkä koko hökötys? Älyvehkeitään tuijottavat zombit muuttavat Bulevardin kirjalinnaan bingettämään. Raunioista viimeinen kirjaduunari ei löydä enää katkaisijaa valot sammuttaakseen.

Kirjamyynti tosiaan on ailahtelevaista, ja alalla havaittavissa on trendinomaista liukumista yksikkökulutuskulttuurista jaettavan, yhteiskäyttöisen sisällön äärelle – kukoistukseen herännyt vanha kunnon kirjastolaitos lippulaivanaan. Kirjailijajoukosta kuuluu tuhahtelua ja manailua, kun joku lukija erehtyy ilmoittamaan lainaavansa lukemansa kirjat kirjastosta – siitä huolimatta, että lainauskorvaukset muodostavat merkittävän tulon monille ja lainauskorvauksista periytyvien kirjastoapurahojen hakuun on hyvin matala kynnys.

Kustantamojen harjoittama sivistystyö seisoo tukevasti entistä parempien pakaratreenioppaiden varassa.

 

Sattumaa ei ole, että viidessä vuodessa, edellisen selvityksen jälkeen, ovat räjähdysmäisesti kasvaneet vain BookBeatin kaltaiset äänikirja- ja pilvilukemistopalvelut.  Näissä luettujen tai kuunneltujen kirjojen myyntiluvuiksi tilastointi ei ole ainakaan minulle tuttu proseduuri, tietäväiset valistakoot.

Ylintä valtiovaltaa myöten puhutaan irtikytkennästä: että talouskasvusta olisi minkäänlaisia toiveita tulevaisuudessa, se pitäisi kytkeä irti materiaalisten resurssien kulutuksesta. Silti kirja-alalla surraan lähinnä sitä, että mökin ullakolle dumpattavat muovipintaiset nordic noir -selluloosavalmisteet eivät kirjasyksyssä vaihtaneet omistajaa niin kuin edellisvuosina. Koska kustantamista ja kirjakauppaa ei Suomessa, toisin kuin sivistysmaissa, juuri nähdä valtion tukien arvoisena kulttuurina, kustantamojen harjoittama sivistystyö seisoo tukevasti entistä parempien pakaratreenioppaiden varassa. Kieltä uudistavaa, elintärkeää työtä, kuten Ezra Poundin Pisan cantojen uuden käännöksen (suom. Kari Aronpuro, ntamo), tekevät kulttuuria rakastavat rambot kengännauhabudjetilla.

Virolaiset muistavat meitä paljon paremmin, miten pienten kielten voi tässä maailmassa käydä.

Tämänkeväinen Kultti ry:n vierailu Viron ja Tallinnan monipuoliseen kulttuurilehtikenttään oli minulle silmiä avaava kokemus. Viikoittain (!) ilmestyvän, 13-henkisen toimituksen voimin pyörivän kulttuurilehti Sirpin päätoimittaja Kaarel Tarand esitteli virolaista lehti- ja kustannusmaailmaa erinomaisella suomella ja laittoi kiertämään viitisentoista virolaista, aktiivisesti ilmestyvää kulttuurilehteä.

Opimme myös, että länsimaisen filosofian ja kirjallisuuden klassikoiden käännöshanke on Viron valtion erityisessä suojeluksessa, ja kulttuurin tuet niin hyvin suojattuja, että edes käynnissä olevat hallitusneuvottelut eivät alan näkökulmasta huolettaneet. Virolaiset muistavat meitä paljon paremmin, miten pienten kielten voi tässä maailmassa käydä.

Myöskään kirjallisen kulttuurin jättiläiset eivät ole suuria markkinatalouden armosta, vaan tietoisen, pitkäjänteisen ohjauksen tuloksena. Kävele sattumanvaraiseen kirjakauppaan Pariisissa ja löydä koko Gallimard-kustantamon tuhansien klassikkopokkarien sarja hyllystä numeroituna. Kävele Akateemiseen kirjakauppaan ja… kävele ulos Espalle. Osta jäätelö ja yritä nauttia kesäpäivästä, kun ärjy kalalokki on vienyt toisen pallon.

Suomen kokoisella kielialueella puhdas markkinatalous on kirja-alan utopioista suurin ja vaarallisin. Että suomalaiset saavat jatkossakin nauttia lempiajanvietteestään, tarvitaan entistä paremmin suunnattuja kulttuuritukia ja laajempaa yhteistyötä kustantamojen, kaupan ja kirjastojen välillä.

Todistetaan, että irtikytkentä on mahdollinen. Lainataan toisiltamme ja luetaan yhdessä!

Edit. 10.5. Akateemisesta kävellään ulos Esplanadille, ei Bulevardille.