Minä sinä hän, they/them

Pekka Pouta on cancelled.

Helmikuinen maanantaiaamu 2020-luvulla oli hyrähtänyt aurinkoisesti käyntiin, kun meteorologina ja hevimusiikin ystävänä tunnettu Pekka Pouta kirjoitti Twitteriin syväluotaavaa pohdintaa englanninkielisten pronominien merkitsemisestä sosiaalisen median profiileihin. Pouta ihmetteli, miksi merkitä nimen perään ”he/him” tai ”she/her” ”Jos on ihan pakko kertoa omasta sukupuolisuudestaan profiilissa, niin eikö voisi sanoa suomeksi ’tykkään pillusta’?”

 

Twitter sekosi ja Pekkaa oikaistiin asianmukaisesti. Sukupuolta ei tule sekoittaa seksuaali-identiteettiin, eikä sukupuolitetuksi tulemisessa ylipäätään ole suurimmalle osalle ihmisistä kysymys omasta valinnasta.

Kun pronominit nostetaan keskusteluun, tullaan myös muuten tietoiseksi kielen kautta tapahtuvasta sukupuolittamisesta ja tehdään näin tilasta kaikille osallisille kunnioittavampi.

 

Yksi Pekan kysymyksistä jäi kuitenkin vastaamatta. Miksi tosiaan suomessa, sukupuolineutraalista hän-pronoministaan kuuluisassa ja syystäkin ylpeässä kielessä, on tarve tehdä tiettäväksi juuri englanninkieliset pronominit – etenkin sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka käyvät julkista keskustelua suomeksi?

 

***

 

Vaikka persoonapronominit ovat suomessa neutraaleja eikä sanoillakaan ole suku(puolt)a samaan tapaan kuin monissa germaanisissa kielissä, ei suomi ole kielenä sukupuoleton. Fennisti Mila Engelberg kirjoittaa Kielikellossa (4/2007), että muodollisesti sukupuolineutraaleihin sanoihin liittyy usein suomessakin eräänlainen piilosukupuolittunut ulottuvuus. Engelberg mainitsee esimerkkinä sanan ”sairaanhoitaja”, joka koodataan usein feminiiniseksi, vaikkei siinä periaatteessa ole mitään suoraan feminiinisyyteen viittaavaa. Vastaavasti ”sotilas” on esimerkki piilomaskuliinisesta sanasta.

 

Sukupuoli on niin keskeinen yhteiskunnallisia hierarkioita rakentava käsite ja ajatusmalli, että sen kautta hahmotetaan myös sukupuolettomia asioita, kuten ammatteja, esineitä ja adjektiiveja. Ei siis ole ihme, että ihmisten sukupuolittamatta jättäminen on käytännön tasolla usein vaikeaa myös meille, jotka olemme treenanneet asiaa tietoisesti vuosien ajan. Toistuva väärinsukupuolittaminen on kivuliasta monille transsukupuolisille ja ”epätyypillisesti” sukupuoltaan ilmaiseville. Siksi englanniksi puhuttaessa omien pronominien ilmoittaminen on monissa piireissä omaksuttu tavaksi esimerkiksi esittäytymisen yhteydessä. Se helpottaa kaikkien elämää: sekä niiden, joihin viitataan, että niiden, jotka viittaavat.

 

Pronominien ilmoittamisen positiiviset vaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu pelkkään pronominien käyttöön sinänsä. On todennäköistä, että kun pronominit nostetaan keskusteluun, tullaan myös muuten tietoiseksi kielen kautta tapahtuvasta sukupuolittamisesta ja tehdään näin tilasta kaikille osallisille kunnioittavampi.

 

***

 

Mutta miksi englanninkieliset pronominit pitää tuoda suomenkieliseen keskusteluun? Meillähän on hän! Emmekö voisi vieraskielisten pronominien käyttämisen sijasta kertoa vaikkapa sukupuolemme?

 

”Hei olen Taija ja minut voi sukupuolittaa naiseksi” tuntuu kuitenkin hirvittävän intiimiltä asialta julkisesti jaettavaksi. Pelkkä ajatus kuvatusta esittäytymisen tavasta hävettää ja saa olon tuntumaan riisutulta. Se myös jähmettää: taas ollaan sukupuolten ansassa sen sijaan, että purettaisiin sen rajoja.

Koska omat pronominimme eivät tähän moniselitteisten merkitysten välittämiseen edistyksellisyytensä vuoksi kelpaa, joudumme lainaamaan.

Asia on hähmäinen ja siten vaikea selittää, joten kutsutaan apuun runouden kieli. Kanadalainen runoilija ja yleisnero Anne Carson on kirjoittanut teoksessaan Float (2016) useita pronomineja käsitteleviä runoja. Runossaan ”Reticient Sonnet” (suom. jotakuinkin ”Vaitelias sonetti”) Carson kirjoittaa:

 

A pronoun is a kind of withdrawal from naming.

Because naming is heavy, naming may be slightly shaming.

We live much more lightly than this,

we address ourselves allusively in our minds –

as “I” or “we” or “one” – part of a system

that argues with shadow, like Venetian blinds.

 

Carsonin runon lukeminen kirkasti omaa ymmärrystäni siitä, miksi suomenkielisessäkin keskustelussa viitataan niin tiuhaan nimenomaan englanninkielisiin pronomineihin. Nimeäminen on raskasta, mutta pronomini liittää meidät johonkin yhteiseen ja siten kevyempään. Persoonapronominissa – etenkään yksikön kolmannessa – ei ole niinkään kysymys siitä, mitä olemme, vaan miten haluamme tulla kohdelluksi.

 

Ennen kaikkea pronomini ei ole pelkkä pronomini, vaan laajempia merkityksiä kantava huomautus. Huomautuksen tarkoituksena on virittää kielemme sille taajuudelle, jolla olemme herkempiä tekemiemme yleistysten ja nimeämisten suhteen. Ja koska omat pronominimme eivät tähän moniselitteisten merkitysten välittämiseen edistyksellisyytensä vuoksi kelpaa, joudumme lainaamaan.

 

***

 

Mutta onko englanninkielisten pronominien merkitseminen ainoa mahdollinen tapa kuvatun tavoitteen saavuttamiseen? Voisiko englannin kielen ylivaltaa horjuttaa edes ruotsin ilmaisulla ”hen/hens”? Ruotsinkielinen tietolähteeni tosin kertoo, että ruotsalaisessa aktivistiskenessä pronomineja ei merkitä oikein millään kielellä. “Hen” on kaikin puolin yleistynyt, ja sen käyttöä on perusteltu juuri suomen “häneen” vedoten. Saamen kielten persoonapronomineista en tiedä oikeastaan mitään. Kaikin puolin aktivismin kieltä olisi tervetullutta kääntää enemmän niin suomeksi kuin muillekin kielille. Sanojen keksimisen ohella kyse on kulttuurisen merkityksen soveltamisesta yli rajojen. “One size fits all” on aina tiedetty vitsiksi niiden joukossa, jotka eivät mahdu kapeaan normiin.

 

Inspiraatiota voi hakea Carsonin runosta ”Pronoun Envy”:

 

What

 

can you do

with a piece of scrubbed-away air?

Various things.

You can fill it with neologisms.

 

Or with reanalysis. Or with

exaptation.

Let’s explore

exaptation. To exapt

is to adapt in an outward direction.

 

 

* Eksaptaatio: ”evoluution tuottama hyödyllinen piirre, joka on joko sopeutuma johonkin sellaiseen funktioon, jota se ei enää palvele, tai luonnonvalinnan sivutuote” (Tieteen termipankki)