Tästä voisi alkaa kirjakauppojen kulta-aika

Nykyisin 101-vuotias Ferlinghetti on San Fransiscon kunniakansalainen ja kaupungissa juhlitaan vuosittain Ferlinghetti-päivää. Edellisen romaaninsa hän julkaisi viime vuonna, ja vaikka autofiktiivisestä tajunnanvirtaromaani Little Boy’sta olivat kiinnostuneita monet suuret kustantajat, melkein kaikki hylkäsivät sen lopulta epäkaupallisena. Same old, same old. Edes sataa vuottaan juhliva kirja-alan ikoni ei ole kaupallisilta paineilta turvassa.

Suomessa puolestaan Kirjakauppaliitto julkaisi viimeisimmät statistiikkansa, jotka käsittävät suurimpien kirjakauppojen (Suomalainen, Akateeminen, Adlibris, Info) statistiikat vuoden kolmelta ensimmäiseltä kuukaudelta. Lukemat osoittavat hälyttävää pudotusta maaliskuun kahdella viimeisellä viikolla – vaikka kirjastot ovat kiinni. Vaikka on paljon signaaleja, että koronakriisin aikaan luetaan enemmän kuin aikoihin.

Käytännössä leijonanosa kirjahankinnoista on näihin päiviin asti, parikymmentä vuotta suolletusta väsyneestä digijargonista huolimatta, tehty kaupungilla haahuilevien, lihaksi ja vereksi pakkautuneiden hahmojen toimesta. Roimaa pudotusta näiden menneisyyden jäänteiden määrässä ala ei ollut lainkaan valmistautunut paikkaamaan. Kirjakauppa-alan huoltovarmuus oli tasolla humanistin vappuhattara, vaikka vuosia on yritetty isojen pöydissä leikkiä kaupallista kovista. Vaikka tarkat luvut puuttuvat Kirjakauppaliiton tilastoista, on helppo veikata: Ahvenanmaan verohelpotuksilla kikkaileva Adlibris jyllää, muut helisevät.

Persoonattomuudessa verkkokauppa voittaa aina.

Nyt käsi ylös, kuinka moni osallistuisi Suomalaisen kirjakaupan, Infon tai Akateemisen joukkorahoituskampanjaan? Myyty herralle takarivissä! Anteeksi, taidattekin olla riskiryhmää, joudumme pyytämään teitä poistumaan. Käsidesin kautta, kiitos, pitäkää riepu tiukasti naamalla.

Asiakkaiden rakastamat instituutiot tulevat selviämään tästä kriisistä tavalla tai toisella. Ne toimijat, joiden ydin on jossain muualla kuin liiketoiminnan kasvattamisessa, saavat mobilisoitua ystäviään auttamaan hädässä. Suomessakin on monia esimerkkejä. Esimerkiksi Jyväskylän ja laajemmankin kulttuurielämän kannalta tärkeä baari Vakiopaine ylitti kampanjassaan tavoitteet ja nosti melkein 30 000 euroa mesenaattikampanjassaan. Myös kruununhakalainen antikvariaatti-galleria Laterna Magica onnistui yli tavoitteidensa lähes 10 000 euron summalla. Rakkaus kirjallisuuteen kyllä huomataan.

Mutta tahot, joita on kehitetty yksinomaan kaupallisuuden ehdoilla, huomaavat olevansa haavoittuvampia kuin luulivat. Että Suomalaisia kirjakauppoja on joka niemennotkossa ja saarelmassa, ei luo rakkautta, vaan turhautumista: noin suuri pulju, eikä niillä silti koskaan ole minun haluamaani kirjaa! Asiakaspalvelijalle joutui tavaamaan kirjain kerrallaan nimen Ferlinghetti!

Kriisi voisi olla yksilöllisen kivijalkakaupan renessanssi.

Suuret kirjakauppaketjut nykyisellään ovat välttämätön paha, jossa käydään vähän vahingossa tai koska ei muuta voida – skaalautuminen suuren luokan liiketoimintaan on tehnyt niistä persoonattomia ja puutteellisia. On helppo ennustaa, että poikkeustila jää niissä pandemian laannuttuakin päälle. Persoonattomuudessa verkkokauppa voittaa aina.

Koronakriisille on maalailtu paljon ruusunpunaisia pilvenreunoja, ja itsekin syyllistyn siihen kroonisesti aina kun alan kirjoittaa aiheesta. Tosiasiassa kriisi on helvetin ikävä asia, josta ei välttämättä seuraa mitään hyvää. Näillä varauksilla, tässä vielä yksi hattara: kriisi voisi olla yksilöllisen kivijalkakaupan renessanssi. Eristäytyminen osoittaa varmuudella, mitkä tahot ovat oikeasti rakastettuja ja missä käydään vain välttämättömyyden pakosta.

Kaikki te pienten antikvariaattien, divarien ja kirjakauppojen omistajat, hakekaa rohkeasti tukea asiakkailtanne! Rakkauden määrä saattaa yllättää.