Runous on helppoa, kun ei yritä ymmärtää
Nykyrunoudesta sanotaan usein, että se on vaikeaa. Entä jos asetelman kääntäisi toisinpäin: mikä nykyrunoudessa on helppoa? Nuoren Voiman runouteen keskittyvän numeron 3/2017 päätoimittajat kysyivät ihmisiltä internetissä.
”Ei tarvitse tajuta, onko kyseessä terza rima, daktyyli, jambinen mitä lie, trokee jne. Lukee vaan!”
”Sanat on kokonaisia, ei mitään "mik' omp' tuo..."”
”Runous on helppoa, kun ei yritä ymmärtää! Kuka ymmärtää kaurapuuroa, jazzia, marjapiirakkaa?”
”Runoja on proosaan verrattuna helpompaa lukea vähän kerrallaan ja hitaasti, ei tarvi yrittää muistaa kuka oli kuka ja mitä se viimeksi teki, vaan saa rauhassa keskittyä kieleen ja muihin tuntemuksiin.”
”Runot antautuvat luettaviksi flow-tilassa, intuitiivisen ajattelujärjestelmän kautta, ilman tietoista ajattelua siitä mitä "tarkoitetaan". Lopussa tuntee kihelmöintinä koko kehossaan sen, mitä luettu "tarkoitti"”.
”Vapaus. Ei tarvitse kirjoittaa tiettyyn muotoon eikä myöskään lukea tiettyyn muotoon.”
”Merkityksien viidakko on niin monisyinen, että sieltä löytää väkisin myös omia heijastumiaan.”
”On helppoa löytää itselleen mieleistä, kun tarjolla on niin monenmoista.”
”Voi keskittyä vaikka vaan siihen miten joku keksii laittaa niitä sanoja järjestykseen. Miten ne saa vääntymään ja kääntymään.”
”Nykyrunoudessa on helppoa, että se syntyy ja elää esim. erilaisissa yhteisöllisissä runoproggiksissa - verkossa, lavalla, muualla. Runon voi lukea vaikka kissavideoiden ja ruokapäivitysten välissä.”
Kuva: Guy Sie @ Flickr (CC BY-SA 2.0)
