Taikaa kevääseesi - Nuoren Voiman Magia-numero on ilmestynyt!

Romanialainen runoilija Medeaa Iancu puhuu maansa överipatriarkaalisesta kulttuurista ja naiskirjailijoiden mitätöinnistä sekä kirjoittaa manifestin raiskauskulttuuria vastaan. Katja Raunio kirjoittaa horoskoopeista ja siitä, miten niissä yhteiskuntaa ei ole olemassa tai se on kirosana. Tommi Kakko kertoo kaaosmagian anarkistisesta perinteestä. Riikka Ala-Hakulan lyhytproosa uppoaa pandemiakevääseen ja Paavo Kässin esseessä heräävät eloon videopeleihin ladatut haamut.

Tervetuloa Nuoren Voiman Magia-lehden maailmaan. Tässä maistiaisia. Lehden voi ja se kannattaa tilata täältä.

Magian ymmärtämisessä käsitteestä ”yliluonnollinen” on valtavasti haittaa. Yhteiskunnissa, joissa magia on valtavirtaa, termiä ei esiinny. ”Jo muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset” tajusivat olla sitä käyttämättä: maagista heille oli luonnonvoimien käyttö tiettyihin tarkoituksiin. Kuten Philip Matyszak kirjoittaa oppaassaan antiikin taikaan, tammenterhon istuttaminen käyttää taikakeinoinaan vettä ja aikaa. Jos hyvin käy, lopputulos on tammi, aika kova temppu suurellekin maagille. (pääkirjoitus, Vesa Rantama & Maaria Ylikangas)

Espanjantauti riehui Suomessa ja koko maailmassa vuosina 1918-1920. Suomessa kuolonuhreja oli jopa 27 000, maailmanlaajuisesti jopa 100 miljoonaa. Nuori Voima oli maisemissa tämänkin pandemian aikana. Tämä ei tarkoita, että espanjantautia olisi käsitelty lehdessä. Joka vuosi ilmestyi ainakin seitsemän numeroa, mutta pieni virus ei sivuille mahtunut. ("Suomen kuningas - Nuori Voima tosi kauan sitten")

Olen 7-vuotiaasta nähnyt, kuinka tyttöjen ja naisten elämistä tulee lukuja, tilastoja, hautoja ja ristejä niiden päälle. Miesten väkivallantekoja annetaan anteeksi ja niitä jopa ylistetään. Romanialainen kirjallisuus heijastaa patriarkaalisen yhteiskunnan ajattelutapaa: romanialaisissa äidinkielen oppikirjoissa ei ole yhtään naispuolista kirjailijaa, ja tämän on sallittu jatkua jo vuosikymmenten ajan. Olen useasti joutunut todistamaan, kuinka kirjallisuustapahtumiin ei ole kutsuttu yhtään naispuolista kirjoittajaa. Viesti on tuolloin se, ettei naisilla ole mitään arvokasta sanottavaa kirjallisuuden tilasta ja omista hengentuotteistaan, ja ainoastaan miehillä on oikeus ja auktoriteetti olla äänessä. (Medeea Iancu Tuukka Tuomasjukan haastattelussa)

Lavarunousakatemia on radikaalia yhteisöllisyyttä ja kannustavuutta. Koen, että ihmisen täytyisi päästä joihinkin rakenteisiin toteuttamaan ja kehittämään omaa luovuuttaan, ja siihen tarvitaan enemmän Lavarunoakatemian kaltaisia toimijoita. 

Tällainen koulutus voisi tavoittaa niitä, joita muu akateeminen koulutus ei tavoita, esimerkiksi minä olen käynyt vain peruskoulun, enkä siksi voi päästäkään muunlaisiin korkeakouluihin. Kriittinen korkeakoulu ja Lavarunoakatemia ovat olleet minulle ihan huikeita sivistysväyliä. (Rae Aiemaa Maaria Ylikankaan haastattelussa)

Horoskooppi ei koskaan vihjaa yhteisöihin, ei yhteiskunnalliseen muutokseen. Se rajaa kohtalon, typistää sen yksityisen ihmisen pieneksi tarinaksi. Se tarjoaa kuukaudesta toiseen yksilöpsykologisia vastauksia rakenteellisiin kysymyksiin. (Katja Raunio)

Yksi [William S.] Burroughsin kuuluisimmista maagisista metodeista oli playback-tekniikka. Burroughs vaikutti käyttäneen tekniikkaa varsinkin häntä töykeästi kohdelleita kahvilanpitäjiä vastaan. Hän salakuljetti pienen nauhurin kahvilaan, nauhoitti sen tylyä ilmapiiriä ja soitti nauhoitettua ääntä seuraavan kerran vieraillessaan niin, että äänet sekoittuivat huomaamatta kahvilan taustameluun. Tuloksena oli tapaturmia, tappeluita, asiakaskatoja ja konkursseja.    (Tommi Kakko)

Ei ole olemassa tehokkaampaa tapaa levittää pandemiaa kuin toisen kauniiden kasvojen koskettaminen ja pehmeiden huulien suuteleminen. Halua tutustua toisen ihmisen pintoihin täytyy hillitä rakkaudella sosiaalisen eristyksen aikana. (Riikka Ala-Hakula)

Hänen kirjoituksissaan toistuu ajatus, että yksilöllisen minuuden takana on jotain persoonatonta, muinaista ja universaalia. ”Minussa on jotakin, joka ei voi kuolla. Se on totta, mutta se en ole minä”, pohtii Pessoa eräässä proosafragmentissa. Ajatus sopii yhteen sen kanssa, että runoilija uskoi Korkeimpaan Olentoon ja korkeampiin henkisiin maailmoihin. Jos perimmäinen todellisuus on jotain muuta kuin kokemamme aineellinen maailma, siitä seuraa myös, että minuus on pohjimmiltaan harhaa. (Janne Löppönen Fernando Pessoasta)

Juuri trauman käsite erottaa hauntologian sellaisista termeistä kuin arkeologia, genealogia, retro ja nostalgia. Retro ja nostalgia eivät avaa keinoja käsitellä traumaa, sillä ne ovat pikemminkin fetisistisiä harhautuksia. Ne johtavat kuluttamaan tuotetta, joka on kuollut jo kerran, mutta joka on herätetty zombin lailla markkinoiden ravinnoksi tullakseen vain syödyksi ja unohdetuksi uudestaan. (Paavo Kässi)

Autofiktion ja muiden itsestä kirjoittamisen muotojen buumi on tuottanut minulle päänvaivaa erityisesti siksi, että koen olevani kyvytön kritisoimaan tekstejä silloinkin, kun arvostelulle olisi tarvetta. Naisten kirjoittaman, julkilausutun feministisesti orientoituneen autofiktion kritiikki tuntuu toisinaan jopa poliittisesti epäkorrektilta. Miten arvostella nuoren naisen taiteellista tulkintaa omakohtaisista vähättelyn kokemuksista tulematta itse osallistuneeksi vähättelijöiden kuoroon? (Taija Roiha)

Ohjelmallisen osuuden jälkeen Castro esittelee tutkimuksensa amazonialaisesta ajattelusta. Hän aloittaa Levi-Straussin kertomalla anekdootilla tapauksesta, joka sattui Karibianmerellä vuoden 1500 tienoilla. Saarille saapuneet espanjalaiset tutkivat kiinnostuneina, oliko heidän kohtaamillaan “villeillä” sielu vai ei. Alkuperäiset asukkaat taas hukuttivat valkoihoisia vankejaan selvittääkseen, mätänevätkö espanjalaisten ruumiit.

Länsimaalaiset siis olivat varmoja, että vieraalla kansalla on ruumiit, mutta henkinen puoli oli kyseenalainen. Intiaaneille puolestaan vieraiden ihmisten sielun olemassaolo oli itsestäänselvyys. Kyseenalaista oli, onko näillä ruumista. (Pontus Purokuru arvostelee Kannibaalimetafyysiikan)