Ennustus linnuston tulevaisuudesta

Pyrstöjä on ainakin kaloilla ja lentokoneilla. Voisiko tarkastelun kohteena olla lentokone? Koska mainitaan pyrstösulat, päädymme lintuun. Se kuvastaa hyvin kirjoituksen aihetta. Kaikki lähti liikkeelle pyrstösulista ja pyrstön värityksestä, jota on hyvin vaikea hahmottaa meille annettujen vihjeiden perusteella. Valo taittuu erilaisilla rajapinnoilla ja väliaineessa. 

Silmän rakenne linsseineen, sauva- ja tappisoluineen ja verkkokalvon eri kerrokset, pidämme ne mielessämme. On vaikea uskoa, että näkisimme. 

Luolien olosuhteet ovat samanlaiset kaikkialla. Niiden ulkopuolinen maailma jää meille arvoitukseksi. Päivämäärät ovat tärkeitä, ellei ole kyse bakteereista tai viruksista. 

Jos aikaväli on riittävän pitkä, ei kivikään kestä. Elämä siinä muodossa, missä me sen tunnemme, on sortumaisillaan. Meidän on käytettävä kaikkia kykyjämme, mutta juuri tietoisuuden kynnyksellä kykymme heikentyvät. Enää ei riitä edes se, että muuntuisimme kasvissyöjien suuntaan. Kuka on ottanut haltuunsa meidän puhevaltamme, puhuu meidän suullamme? 

Sivulliset joutuvat vaaraan. Viesti on arvoituksellinen ja tulkinnoille altis, mutta kysymys on selvästi valtasuhteista. Puhumme jo hyönteisistä, kuin niiden järjestelmä olisi malliyhteiskunta. Ennen vaurautta kerättiin vain ravinnonsaannin turvaamiseksi, mutta ryöstöretki päättyi ikävästi. 

Raha ei luo nahkaansa eikä koteloidu koskaan, se ei kuoriudu kotelosta perhoseksi vaan pysyy iankaikkisesti ahneena toukkana. 

Toiset ovat kiinnostuneempia tunnustusluvuista. Niiden avulla asemoisimme itsemme kaikkeuden asteikolle. Entä jos kohina on sanoma jostakin mittareilla tavoittamattomasta? Entä niveljalkaiset, hyönteiset ja muut, hämähäkit, skorpionit, äyriäiset, kymmenjalkaiset ravut? Niiden ajatteleminen saa minut hermostuneeksi. Meiltä vaaditaan järkähtämätöntä sietokykyä tämän kaiken omaksumiseen. Mieluiten tarkastelisin niveljalkaisia mahdollisimman etäännyttävän optisen laitteen kautta ilman mahdollisuutta fyysiseen kontaktiin. Ylipäätään kontakti toisen eliöluokan lajien kanssa tuntuu vastenmieliseltä. Ihminen on haittaeläin ja vieraslaji kaikkialla muualla paitsi Afrikan suuressa hautavajoamassa. 

Helppohan kasveja on hallita, ei tarvitse edes aitaa, eivät ne mihinkään lähde. Vangitut hyötykasvit kasvitieteilijöiden rakentamissa karsinoissa tavoittelevat siitepölyn avulla kontaktia luonnonvaraisiin lajeihin. Salattua tietoa siemenistä, siitepölystä ja juurista. Muuntelu tuottaa erilaisia tuloksia, joiden risteytymismahdollisuudet riippuvat olosuhteista, jotka nekin muuttuvat ajan kuluessa. 

Jos maailmankaikkeus on ontto, olemmeko sen sisä- vai ulkopinnalla? Jos tulee esille jokin uusi tieto, valtasuhteet muuttuvat. 

Luonnonolosuhteiden lisäksi myös luonnottomat olosuhteet on otettava huomioon. Puutarhalajeihin, kuten ihmisiin, voidaan ja pitääkin aina soveltaa lakia. Onko kasveilla tietoa tai tietoisuutta, voikukanlehdillä, joita kerään salaatiksi? Emme tiedä, mitä tapahtuu muilla mantereilla. 

Viesti muuttuu valovuosien etäisyyksissä käsittämättömäksi. Jos näitä lauseita lähetettäisiin vuosimiljoonien ajan satunnaisessa järjestyksessä, osuisivatko ne kerran sellaiseen järjestykseen, joka selkeästi kertoisi, mitä meidän on tehtävä?  

Merivirrat kääntyvät: missä oli lämmintä, tulee kylmää, ja missä oli kuumaa, siellä kiehuu. Aavikot kasvavat. Kaiken muuntelun jälkeen luokittelu ei ole enää mahdollista. Enää ei voi kuin yrittää selvitä hengissä. Ymmärrän itsemurhaa hautovia ja sitä ajattelevia. Voimmeko vedota luonnontieteilijöihin? Jokin kokonaisuuteen kuuluva osa jää helposti huomaamatta. 

Tähän saakka on ollut kysymys lajeista ja muodoista. Minkä muotoinen on tämä esine, jonka ympärille puutarhakasvin yläosa köynnöstyy? Entä jos esine väistää, vai onko se liikkumaton? Missä kulkee ala- ja yläosan välinen raja? Olemme vaarassa joutua lopullisesti ansaan. Lopulta torakat voittavat tai bakteerit, syanobakteerit tai arkit, happea tarvitsemattomat tai syvänmeren suojaisissa syvänteissä elävät oliot, vaikka pinnalla myrskyää avaruustuuli. 

Havaitsemme vain lopputuloksen ja arvailemme loput. Mitä on jäljellä, kun on kulunut vuosimiljoonia tai ainakin satoja tuhansia vuosia?  Pelkkä ajan kuluminen ei sinänsä vaikuta luonnonvalinnan puolesta tai sitä vastaan. Meteoriittien ja tulivuorenpurkausten vaikutus on ollut enintään välillistä. Seuraukset voidaan päätellä hyönteisistä ja linnuista. 

Teksti julkaistiin Nuoren Voiman Syötävä?-numeron Nuori Voima 110 vuotta -osastolla  70 vuottavanhojen linnunpesien seurassa. Se perustuu Charles Darwinin Lajien syntyyn.