Erikoislähetys: Matti Nykänen
M
Tervetuloa kaikille tähän erikoislähetykseen, jonka aihe on suomalainen urheilijasuuruus Matti Nykänen. Minä olen Marjo Niemi, tuuraan täällä Eikka Pylvänäistä, urheilutoimittajien legendaarista kantaisää jo vuodesta 1917. Pylvänäinen on saanut viime hetkellä keuhkokuumeen ja omaisensa ovat kieltäytyneet tuomasta häntä töihin. Mutta voitte uskoa hän haluaisi vetää tämän erikoislähetyksen hinnalla millä hyvänsä. Nimittäin Suomen paras mäkihyppääjä Matti Nykänen kuoli 3. helmikuuta vain 55-vuotiaana. Vaikka hän kuoli verrattain nuorena, ehti hän elää useita elämiä. Urheilusankari, viihdetaiteilija, julkkis, kunnallispoliitikkokin hetkisen, kuusi avioliittoa, kolme lasta, ynnä kaikki muu elämän kohina mitä sitä nyt on. Aivan ensimmäiseksi haluan lämpimästi ilmaista osanottoni omaisille ja pitää lyhyen hiljaisen hetken. Se alkaa nyt.
Noin. Ja sitten me otamme illan ensimmäisen soittajan. Tervetuloa lähetykseen. Miten haluaisit muistaa Matti Nykästä tässä yhdessä meidän kanssamme?
VIHAINEN MIES
Mitä helvettiä ja millä meriiteillä sinä akka siellä studiossa olet? Pylvänäinen paikalle ja sassiin!
M
No niin. Pylvänäistä oli hänellä ikävä. Jos Eikka kuuntelet lähetystä, niin terveisiä sinne. Soittajalta tulikin hyvä kysymys, vaikka se meni hieman ladun ohi tästä Matti Nykäsen muistelusta. Mutta mitä minä siis täällä teen oli kysymys ja vastaus on: en tiedä sitä itsekään. Tai: syyn täytyy olla henkilökohtainen. Kohta saatte kaikki soitella, mutta alustan nyt hiukan tätä keskustelua.
Kun ihminen nukkuu, sille ei tapahdu mitään. Mutta kun se ei nuku, se voi saada vaikka kalan.
Näin hienosti on Matti Nykänen tiivistänyt. Kun ihminen kuolee, asiat ovat hänen osaltaan sitten siinä. Matti Nykäselle kävi niin onnellisesti, että hänestä jäi maailmaan jälkiä. Eri suunnista katsottuna ne muuttavat muotoaan. Nykäsen elämän metafora voisi olla hyppyrimäki. Parhaiten mies pysyi kasassa sadan kilometrin vauhdissa, onni että jostain hänen alleen ilmestyi nuorella iällä hyppyrimäki. Ensin hyppyrimäen alla on melkoinen sakki kansanjoukkoa. Televisiokamerat suunnattuina kaikki häneen, radiokuuluttajia ympäri maailman. Meidän poikien luvatussa maassa suomalainen ajattelee: koko maailman kaikki ihmiset katsovat nyt kun meidän poika hyppää. Miten hyvä olo siitä tulee, kun meidän poika menestyy. Nykänen on harjoitellut sitä tuhansia kertoja, eikä hän vielä tiedä, että tulee harjoittelemaan sitä koko elämänsä, laskemista, hyppäämistä, alastuloa. Hyppyrit vaihtuvat, mutta dramaturgia jää: kiito, hyppy, hetken lento, alas. Tämä. No niin, nyt hyppyrimäen yläosassa näkyy elämää. Sieltähän lähestyy joku suksilla, lähestyy ja ponnistaa ja lentää, lentää, sen on oltava hän, tunnen sen luissani. No nyt jostain tulee sumua kuvaan. Sumun keskellä pilkahtaa lentävä hahmo. Lähempää sen näkee, mutta näkyä on vaikea uskoa. Se on lapsi! Mitä täällä tapahtuu? Lapsi lentää, pituussuunnassa venytetty, mutta lapsi yhtä kaikki. Näky ei lähde päästä. Lapsi menee pitemmälle kuin kukaan koskaan. Valitsemaansa suuntaan, milloin minnekin, mikään ei häntä pysäytä. Metri metriltä se mäki pitenee, hän itse summaa vuosia myöhemmin. Sumu lisääntyy, lopulta sitä on aivan hirveä määrä. Kaikki häviää sumuun. Sitä minä en nähnyt laskeutuiko lapsi koskaan. No niin. Ja sitten on aika ottaa illan toinen soittaja. Terttu, oletko siellä?
TERTTU
Täällä olen!
M
Mitä haluaisit jakaa kanssamme?
TERTTU
Joo! Soittelen täältä Pihtiputaalta.
M
Selvä.
TERTTU
Olen itkenyt nyt neljä päivää...
M
Moni ymmärtää varmasti, monille tärkeä hahmo on poistunut.
TERTTU
Niin minä en ole Nykäsen eksä, mutta tavallaan olen. Minä olen yhen Kassun eksä. Kassu kuoli viinaan meidän jo aika päivää sitten erottua, ja siitäkin on jo helvetin kauan. Mutta on mulla oikeus tästä puhua, ku Nykäsen kuolema on minuakin koskettanu, nehän oli ihan samanlaisia sähköjäniksiä ne, Kassu ja Nykänen. Nykäsen kuolema on nostanu mieleen sitä menneisyyttä, oon sitä taas ajatellu. Olisko jotain voinu, eikä mitään voinu. Minulla oli lapsi ja talo menossa alta ja se on vaikea elää miehen kanssa, joka on enempi lottoarvontakone. Varsinkin ku minulla on aina ollut helvetin huono pelionni. Mutta sellasta yhteyttä ei kenenkään muun kanssa ole eikä koskaan tule kun Kassun kanssa. Hän oli elämäni rakkaus. Niin herkkä ja ihana... kultanen mies... ei se kestäny tätä maailmaa, jossa kaikki oli sitä vastaan. Oliko se minun syyni?
M
En aivan tiedä mikä tarkalleen, mutta uskoisin, että sinun syysi se ei ollut. Kiitos Terttu soitostasi ja voimia Pihtiputaalle. Siellä on seuraava soittaja, kuka siellä?
PENKKIURHEILIJA
Nimimerkki Penkkiurheilija. Sysmästä.
M
Päivää.
PENKKIURHEILIJA
Miksi te olette siellä? Missä Pylvänäinen?
M
Niin, tässä ei nyt ole kysymys minusta. Nimimerkkisi vihjaa, että sinulla on paljonkin sanottavaa Matti Nykäsestä.
PENKKIURHEILIJA
Onpa hyvinnii. Ajattelen sitä kun ihminen on kaheksantoista. Niin sitten jos olisi miljoonayleisö, kaheksantoistavuotiaana. Kuten monilla urheilijoilla on. Että lapsi nostetaan sellasen yleisön eteen. Kun Nykäsen kilpaurheilu-ura loppu, hän oli iässä missä toiset, jotku vitun tohtorit vasta valmistuvat ammattiinsa. Niin että kysyn vaan kenen muun pää sellasta olis kestänyt ei kenenkään. Että repikää siitä, kaikki ketkä haluatte mustata Nykäsen mainetta ja tehkää jumaliste perässä. Aina nostetaan esiin, erityisesti naiset nostaa, että Matilla oli jotain keskittymisvaikeutta ja sen sortin heikkoutta, mutta paskan marjat. Hänellä oli pää, joka oli suunniteltu mäkihyppyyn.
M
Kiinnostavia näkökohtia. Kyllä Matilla taisi ihan diagnoosi siitä ADHD:sta olla ja sehän on vain hyvä, että hän sai siksi apua ja ymmärrystä enemmän. Niin, saattelit meidät ajanjaksoon, jossa Matin kilpaurheilu-uran jälkeen alkoi kovaääninen viihdebisnes. Julkinen elämähän ei suinkaan hänen kohdallaan vähentynyt kilpailun lopettamisen myötä, pikemminkin päinvastoin. Hänhän ihan myi lehdille juttuja elämästään. Rahaa varmaan paloi ja ehkä siinä sitten Matti kaipasi jotenkin sitä yleisön katsettakin. Mitä mieltä sinä olet?
PENKKIURHEILIJA
Minä googletin sinä oot neljäkymppinen nainen.
M
Osut oikeaan.
PENKKIURHEILIJA
Mikä sinä olet arvostelemaan Mattia? Sinä olet ollut toukka silloin kun kaikki keskeinen tapahtui.
M
Enhän minä arvostele Mattia, ei minulla ole mitään syytä tai halua moiseen.
PENKKIURHEILIJA
Hypätessä on hetken vapaa.
M
Kyllä kyllä, nyt tekeekin mieli siteerata Matin laulua ”Vain mäkimies voi tietää sen”: Se on kuulkaa semmoinen juttu, moni meistä on laskujen tuttu, mutta kuka voisi edes aavistaa sitä tunnetta mahtavaa kun lähtee lentoon hyppyrin nokalta, saa olla hetken rauhassa ilmassa, kotkan lailla saa liidellä ihminen, vain mäkimies voi tietää sen. Eikös ne päihteetkin ole yksi tapa hypätä?
PENKKIURHEILIJA
Mikä pakko toisen kuollessa on kaivaa sellaset elämänvaiheet esiin? Miksei voida keskustella vain urheilijasta?
M
Mehän keskustelemme hänestä. Matin elämässä oli monenlaisia vaiheita, ja hänen viihdetaiteilijan uransa esimerkiksi kesti huomattavasti pitempään kuin mäkihyppyuransa. Päihteetkin olivat mukana ja varmaan kaiversivat sellaista omaa raitaansa hänen elämäänsä jo urheiluajoilta asti, eikä hän tätä mitenkään peitellyt. Minusta Nykänen oli esimerkki siitä, että ihmisessä voi olla ylevä sankaruus ja alava heikkous samaan aikaan. Eikö se ole aika armollista?
PENKKIURHEILIJA
Sanotko sää, että Matti oli urheilijana joku lyhyt tähdenlento vai?
M
En tietenkään, olen hyvin tietoinen, että urheilija eläköityy yleensä huomattavan varhain. Miksi haluat riidellä?
PENKKIURHEILIJA
Eipä olisi pitänyt soittaa, kun ei ollut Pylvänäistä! Ei Mattia ei Eikkaa, paska meno.
M
Noh, kiitos soitostasi kuitenkin, nimimerkki Penkkiurheilija Sysmästä. Sitten meillä on käsittääkseni ”Sisko” Nakkilasta.
”SISKO”
Haloo!
M
Täällä ollaan, ole hyvä ”Sisko”, mikä sinut sai soittamaan?
”SISKO”
Matti Nykänen on kuollut.
M
Niin valitettavasti nyt on päässyt tapahtumaan.
”SISKO”
Että Matti Nykänen on kuollut!
M
Niin. Minkälaisia ajatuksia haluaisit jakaa hänestä kuulijoiden kanssa?
”SISKO”
Minä arvostan suomalaista miesurheilua, ja Matti on siinä lajissa ollut lyömätön. Ehkä tämä koskettaa sikälikin, että minulla on pikkuveljenä vähän niin kuin Matti Nykänen. Anteeksi, minä...
M
Ei se mitään, tällaiseen lähetykseen kuuluvat tunteet.
”SISKO”
Se oli meidän kaikkien pikkunen, ressukka. Se minun veljeni. Aina sille sattu ja tapahtu, olen jälkikäteen miettinyt, että oliko sillä myös joku päävaiva, sellanen keskittymiseen liittyvä niinku Nykäselläkin, kun ei se mitään oikeen pystynyt loppuun asti viemään. Ja joi, paljon, enemmän kuin Nykänen ihan siitä syystä, että sen vatsa ei kestänyt kaljaa eikä semmosta, niin sen piti juoda kirkkaita. Koskaan se ei mitään pahaa kellekään tehny, ei koskaan. Sen akka pahuuttaan teki siitä kerran rikosilmotuksen, että se olis vaimoaan veitsellä jotain, mutta minä tiedän paremmin: pikkuveli ei tekis kärpäsellekään pahaa, ei kerta kaikkiaan. Ne olivat pahantahtosia sille ne sen lapsetkin, ei ne ymmärrä nuo tuon sukupolven ihmiset sitä mun veljeä. Eivät olleet tekemisissä! Eivät tulleet enää yökylään lastensa kanssa! Veli oli hyvä mies. Ja Matti Nykänen on Suomen kaikkien aikojen paras urheilija. Voimia Matin läheisille ja terveisiä Irjalle Poriin. Hei hei!
M
Kiitoksia ”Siskolle” Nakkilaan. Ja sitten siellä on – jaha, siellähän onkin Irja Porista.
IRJA
Minun poikani oli samanlainen raikuva – noh... raikuva – eikun raikulipoika kuin Matti Nykänen. Sellainen poika jättää aivan ikuisen muiston sydämeen. Mitä enemmän on joutunut murehtimaan, sitä enemmän sitä kaipaa. Kyllä on sydän kylmänä saanut pelätä. Mutta nyt toivotan Jumalan siunausta Matin äidille. Sinä et ole yksin.
M
Kiitos Irja. Kuunnellaan tässä kohtaa Matin omaa tuotantoa kappale nimeltä Jokainen tsäänssi on mahdollisuus.
Äänitarkkailija
Miten menee?
M
Pitäiskö mun jotenkin nostaa sitä urheilu-uraa tässä? Vaikka se tuntuu ihan mahottomalta kääntää kelkkaa.
Äänitarkkailija
Niin, no ihmiset jakaa sitä mikä on heille tärkeätä tässä.
M
Joo. No mä voisin niitä Matin letkautuksia ainakin lukee jossain kohtaa, ne on hienoja.
Äänitarkkailija
Niissä kiteytyy kyllä paljon tiettyä maailmankuvaa ja mieskulttuuria ja suomalaisuutta.
M
Jes. No jos se on sustakin hyvä idea. Mä oon nyt hetken hiljaa.
Tervetuloa takaisin Matti Nykäsen erikoislähetykseen. Seuraavaksi lähetykseen saapuu kansakoulunopettaja Pentti Hillamo Lahdesta. Tervehdys Pentti.
KANSAKOULUNOPETTAJA PENTTI HILLAMO
Iltaa. Itse asiassa olen jo eläköitynyt, mutta ei se kansakoulunopettajuus lähde ihmisestä mihinkään, kuten ei Matti Nykäsestäkään lähtenyt urheilijasankaruus. Osanottoni vainajan omaisille ja Matille hyvää viimeistä hyppyä sellaisin terveisin, että kaikki kisat katsoin. Jos oli koulupäivä, katsoimme luokan kanssa, selvä se. Mutta palatakseni siihen miksi soitin. Minulla on paljon kokemusta mattimaisista hahmoista työni kautta ja täytyy sanoa, että jollakin tavalla he ovat jääneet sydämeeni aivan erityisellä tavalla. Heidän on vaikea keskittyä, mutta kun he sitten johonkin keskittyvät, ei siitä keskittymisestä meinaa tulla loppua millään. Koko länsimainen käsityshän keskittymisestä on se, että keskitytään. Jos ei keskity, alkavat asiat nopealla tahdilla mennä pieleen. Olen huomannut, että usein sitten tällaisilla mattimaisilla hahmoilla se pistemäinen, mutta syvä keskittymiskyky saattaa usein kohdentua ei niin rakentavasti, esimerkiksi yksi entinen oppilaani kasvatti sukunsa lopetetussa sikalassa huumeita. Hän jäi kiinni, mutta en voi kuin ihailla hänen paneutumiskykyään, hänen saatuaan ilman puutarha-alan opintoja sellaisen viidakon pystyyn Suomen Lahdessa. Komsii komsaa. Kokemuksesta voin sanoa, että tällaista hahmoa ei auta liika ymmärrys, mutta jonkin verran täytyy käsittää, että hänen päässään säksättää aivan eri tyylillä kuin omassa. Se nyt on muutenkin ihan hyvä käsittää, kaikkien ihmisten kanssa. Mutta kaikki ne nykäsmäiset pojat ja miehet joita me olemme tavanneet, erottaa Matti Nykäsestä urheilumenestys, sillä se muilta puuttuu. Sellaisella urheilumenestyksellä kaiken saa Suomessa anteeksi, viimeistään tuomionsa istumalla, kuten Mattikin teki. Mieleenjäävin suomalainen urheilija hän minulle ehdottomasti oli, onneksi hänet ehdittiin palkita elämäntyöstä. Tässä tällainen vaatimattoman kansakoulunopettajan näkemys, joka tuli mieleeni ja sen päätin myös täten ilmaista. Kiitos ja anteeksi, sekä rattoisaa päivänjatkoa toivottelee Pentti Hillamo Lahdesta.
M
Kiitoksia Lahteen. Matti selvästi koskettaa ihmisiä laajasti. Minulle tulee mieleen Matin oma letkautus: Minusta alkaa tuntua siltä, että kuulun jokaisen suomalaisen kodin perheeseen.
Niin sinä Matti kuulutkin. Tai toinen: Ja armeijakavereitahan mulla tuntuu olevan enemmän kuin Suomen väkiluku. Niin sinulla onkin. Ja sitten meillä on vuorossa Keke Kuusamosta.
KEKE
Moi!
M
Moikka. Olet suorassa lähetyksessä.
KEKE
Kuka meille miehille Matin jälkeen antaa luvan olla vähän paskempikin joskus, ettei aina kaiken tarttis mennä niin justiinsa?
M
Jaa'a. En osaa vastata, mutta mieleeni tulee kyllä joitain –
KEKE
Mutta kun ei toista sellasta ole! Mieti nyt itekkin, että on semmonen kaveri, joka kiipeää helvetin korkeeseen torniin ja laskee sieltä ja joka kerta on ykkönen! Sen ei tarvinnu sen jälkeen enää kenenkään paskanjauhantaa kuunnella, se oli ykkönen aina ja iankaiken. Sellasella tavalla ylpeä ukkeli, että siitä on esikuvaksi. Ei turhia anteeksi pyydelly. Minä aina luin kun Matista jotain kirjotettiin, niitä elämänmakusia juttuja, ja aina ymmärsin häntä ja ihmettelen jos joku ei sille anteeksi anna, sellaselle huippumiehelle, niitä sen juttuja. Nehän on ihan tavallista elämää, välillä ei mene niin hyvin kuin toisinaan. Minä annoin anteeksi ja niin toivon mullekin annettavan. Vaan vähänkö Mattia kiinnosti antoiko joku tuntematon Keke jossain muuttotappiokunnassa sille anteeksi, se oli lehden julkaisun aikaan jo ihan jossain muissa puuhissa, vikkelä jantteri kun oli. Lennä hyvin Matti, ja kyllähän sä sen osaat, sä oot ykkönen!
M
Kiitos Kekelle Kuusamoon. Sitä mietin, että kun tässä Matin harvinaisen hienon urheilu-uran lisäksi paljon nousee esiin tätä Matin inhimillistä kompurointia ja välillä vaikeitakin aikoja, niin sellaista vaan tuli mieleeni, että olisiko tällainen mahdollista, jos Matti olisikin ollut Minna? No, luin jonkun urheiluihmisen miettineen, että olisiko kaikki ollut mennyt toisin, jos liitto olisi palkannut avustajan Matille, sellaisen joka olisi pitänyt miehen kaidalla polulla. Ja sitten luin Long Playsta Virpi Salmen kirjoittaman jutun naisurheilusta, että miten pieniä hiluja naisurheilulle annetaan ja miten ammattimaisesti satsaaminen on naisurheilijalle miltei mahdotonta, kun rahoitusta ei ole. Niin että miltä mahtaisi tuntua, jos miesurheilijalle palkattaisiin vielä jonkinlainen henkilökohtainen valvoja, joka estäisi törttöilemästä. Mutta nyt ei ollutkaan aiheena naisurheilu tai naisten tunteet, vaan suomalainen mäkihyppylegenda Matti Nykänen. Ja seuraavana siellä onkin Tomppa. Ja Tomppa sä oletkin jossain ravintolassa, pääsisitko hiukan hiljasempaan paikkaan?
TOMPPA
Nyt olit kuule niin saatanan hakoteillä illan aiheesta, että!
M
Ja tosiaan kuulisimme paremmin, jos menisit hiukan hiljaisempaan paikkaan siellä. Niin, tarkoitat varmaan pohdintaani naisurheilusta. Palasinkin jo aiheen ääreen. Eli mitä Matista?
TOMPPA
Hyvä kun tajusit itte palata, ettei mun tarvinnu sua palauttaa ruotuun saatana. Naisurheilu... ei hyvää päivää, siitä puhua semmosessa lähetyksessä, mikä on Matille omistettu! Mitä helvettiä se Nykäseen liittyy? Ei millään lailla! Häpeisit!
M
Kiitos palautteesta. Oliko sinulla jotain jaettavaa Matti Nykäsestä?
TOMPPA
En suosittele antabusta kenellekään. Sen kanssa ryypätessä tulee ihan kammottava olo. No ei... Minkä takia sitä niin paljon piti huijata? Kaiken aikaa kaikki haaskalinnut siinä pyörimässä, Seiskat ja muut. Helvetti ei ole mitään verrattuna mun elämääni, se sano.
M
Matti oli tehnyt sopimuksen Seiskan kanssa. Ehkä hän piti sitä yhtenä osana työtään.
TOMPPA
Minä tiiän nuo tuollaaseet! Kuule on mullakii menneisyyteni... Niinkö Matti siitä elokuvastakkiiin sano, että kaljapäissään huijattiin luvat ja niin negatiivisen kautta män.
M
Hän piti elokuvasta ensin. Kahden vuoden päästä hän muutti mielipidettään.
TOMPPA
No se oli kaljapäissään kai sitte sillonkii ku siitä tykkäs!
M
Mutta kyllähän ihmisellä on vastuu itsestään humalassakin.
TOMPPA
Vittu teijän kanssa! Syytätkö sää mua jostain? Mie oon keikkahommia ympäri Suomenniemeä viäntäny saatana-
M
Kiitoksia Tompalle. Hän nosti esiin Matin ja lehdistön suhdetta. Niin, miksi meistä on niin hauska lukea jonkun kännitoilailuja lehdestä? Millä tavalla alkoholismi on viihdettä? Ajattelen Matin letkautusta. Kaikki on allright ainakin minulla. En tiedä, onko muilla. Ei ole, ei ole. Seuraava soittaja onkin Leijonaisä ja hän soittaa Vantaalta.
LEIJONAISÄ
Tervehdys. Minulla on kolme lasta ja kaikilla ADHD. Vaimo lähti vuosi sitten, hän ei vain yksinkertaisesti jaksanut, voimavarat loppuivat, enkä voi häntä siitä syyttää. Hänellä oli myös ADHD. Sitä kun kaikkensa tekee ja tukia lapsille saadakseen kirjottelee kuponkia sinne ja tänne ja vie lasta lääkäriin ja terapiaan ja hakee koulusta kun se on hakannut opettajaa ja hajottanut sen silmälasit ja eduskunnassa ja kunnanvaltuustossa asti käy loppaamassa näitä erityislasten asioita että sitä omaa ja myös kaikkien muitten perhettä tuettais ja erityislapset saisivat osaavaa apua ja tukea ja kuntoutusta ja kuulosuojaimet ja jostain tulisi joku rahaerä kuukausittain, että hengissä pysyttäis, niin... mitäs mä olinkaan sanomassa. Tulevaisuus pelottaa niin helvetisti. Että miten minun lapset pärjäävät tässä maailmassa. Niin tästä näkökulmasta minä olen Matin elämää seurannut ja voin sanoa, että myös pelon vallassa. Vaikka Matti onkin urheilijana esikuva minunkin kahdelle lapselle ja myös musiikkiansa tykkäävät kuunnella. Pelottaa. Saatanasti. Kolme erityislasta ja minä olen yksin. Se on ihan fifty-sixty, miten käy.
M
Kiitos jakamisesta. Kuule onko sulla joku paikka missä sä voit jutella?
LEIJONAISÄ
Joo en minä enää muuta teekään kuin juttele, sama olenko jossain terapiassa vai soittaako puhelinmyyjä niin minä puhun, kun en puhumattakaan voi olla. Siksi minä tännekin soitin. Että rauhaa Matille ja osanottoni omaisille. Tämä on murtanut sydämiä täällä meillä tämä. Hei sitten vaan.
M
Koskettava näkökulma tuli Leijonaisältä Vantaalta. Seuraavaksi meillä pitäisi linjoilla olla Närekare Helsingistä. Tervehdys. Onko sinulla kaikki allright?
NÄREKARE
Mitä? No jaa, en kommentoi, sillä englannin käyttäminen joka hiivatin paikassa ottaa minua hermoon niin monella tapaa. Mutta asiaan. Toimin soveltavana tutkijana Lapin Yliopistossa ja olen tutkinut urheilijoiden henkistä jaksamista, myös Matin olen tavannut.
M
Ihan totta! Kertoisitko hiukan siitä?
NÄREKARE
En valitettavasti voi, ajankohta on huono. Mutta näin vastikään Helsingin kaupunginteatterissa näytelmän nimeltä Tahto, joka kertoo Aino-Kaisa Saarisesta. Siinä sitä oli valtavan hyvä avaus urheilijuuteen. Sen kirjoittanut Aina Berghrothan on verrannut taiteilijan ja urheilijan ammatteja, että kummassakin oma itse on työn keskus ja työ on maailman tärkein asia. Lisäisin tähän vielä, että samanlaista itsen ja jonkin asian ympärillä pyörimistä havaitaan alkoholismissa, jota olen omalta kohdaltani tutkinut ennen kaikkea läheisen näkökulmasta. Ottaen huomioon, että Matti Nykänen oli aktiiviuransa jälkeen kaikkia näitä kolmea samaan aikaan, niin on hieno homma, että avioliittoja on kuitenkin ollut, edes niitä muutaman vuoden pituisia. Ehkä hän oli sellainen episodimies, kenties se sopi hänelle, eikä siihen ole mitään pahaa sanottavaa minulla. Matti Nykänen on muuten myös mies, joka soitti kansanedustajalle ja ehdotti omaa muistopatsasta kotikaupunkiinsa. Eli siis ihan sellaista... miten sen nyt sanoisi, epäsuomalaista oman arvon tunnistamistakin oli. Olen myös aloitteleva ja aika paska spoken word -runoilija. Mutta millasta on elää koko ajan kännis tai krapulas? Millasta on olla ujo, mut riippuvainen katseista? Päihteettä ei menty kylil, ainakaan ei lavalle. Alkoholiongelma on se, et ei ole alkoholia. Sano itte Nykänen, sano Matti Nykänen.
No joo, oli pakko hiukan räpäyttää.
M
Kiitos, sehän oli raikas käänne.
NÄREKARE
Nykänen uskoo voittaneensa mitalinsakin viinan avulla, sillä krapulassa oli niin hirveä olo, että teki enemmän kuin muut. Nyt on korkki auki. Hämmästyttää ja ihmetyttää, hän on jossain sanonut. Hän oli herkkä, näkeehän sen pitkälle. Mutta näin alkoholistin läheisen näkökulmasta olen tullut siihen lopputulokseen, että juovan alkoholistin herkkyys koskee lopulta vain itseä, omia tunteita. Ja se piste saavutetaan yllättävän lyhyen, mutta hartaan aktiivisairastamisen jälkeen. Jos mies on lomalla, naiset pitävät turpansa kiinni, Nykänen sanoi. Kiitos, peace. Ja osanottoni Matin läheisille.
M
Kiitos Närekare, tärkeitä näkökulmia Matin meissä herättämiin tunteisiin. Tässä kohtaa luen muutamia Matin letkautuksia, niitä ihailemiani. Näistä aukeaa kuvia Matin elämään ja ajattelumaailmaan. Aina kun mä hyppään ja pääsen siihen hyppyrin nokalle, niin mulle tulee sellanen bon voyage -tunne, siis että mä oon kokenu tän joskus aikasemminkin.
Tekemätöntä ei saa tekemättömäksi.
Onpa mentaalinen olo.
Sävytän hiukseni kerran kahdessa kuukaudessa ja maailma muuttuu, ja minä sen mukana.
Huvinsa kullakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin.
Ja nämä olivat siis Matti Nykäsen loputtoman hienosta sanaisesta suksiboksista peräsin. Surrealisteilla oli sellainen yritys taiteen tekemisessä ja ylipäänsä elämässäkin, että yritetään pyristellä irti liiasta tietoisesta mielestä ja päästä sellaiseen luovan assosiaation tilaan. Matti Nykänen eli surrealistin elämän. Otetaan illan viimeinen soittaja. Ilkka, ole hyvä.
ILKKA
Hei, olen Ilkka, alkoholistin lapsi ja itsekin alkoholisti. Tällä hetkellä olen katkolla. Kun alkoholistiläheinen kuolee, jotain herää hetkeksi henkiin, nimittäin jo kuolleeksi luultu toive asioiden korjaantumisesta. Viimeistä kertaa se toive on siinä taas ja viimeistä kertaa siitä sitten luopuu. Siinä voi saada vaihtokaupassa takaisin joitakin hyviä muistoja, jos sellaisia on sattunut kertymään. Niitä uskaltaa ajatella, kun ei tarvitse enää kertaakaan pettyä. Kipu on sitten surua. Jokainen joka alkoholismista kärsii, tietää miten hirveä sairaus on kyseessä ja miten vaikeata on olla juomatta. Sinä et Matti lopulta tainnut edes haluta olla, se oli sinun elämäntapasi. Matti on tavallaan koko kansan Matti, mutta todellisuudessa hän on läheistensä. Äitinsä, vaimonsa ja sisarustensa, ystäviensä, entisten elämänkumppaneidensa, lapsiensa ja jopa niihin lapsenlapsien, jotka eivät isoisäänsä ymmärrettävästi koskaan tavanneet. Heihin Matti on vaikuttanut kaikin tavoin eniten. Voimia heille suruun ja ristiriitaisiin tunteisiin. Keveät mullat Matille.
M
Kauniisti puhuttu, kiitos Ilkka ja voimia sinullekin. Päätän lähetyksen Matin omin sanoin:
Kun sä lähdet hyppyyn, sä olet ihan yksin. Sä joudut siinä hyppyrinnokalla tekemään yksinäsi ihan omat ratkaisut. Sä oot siellä ylhäällä ihan up yours.
Kiitos kuulijoille ja soittaneille, rauhallista siirtymää, Matti Nykänen. Kuten jo eläessäsi onneksi tiesit, niin olet jättänyt suomalaisiin lähtemättömän vaikutuksen. Sinusta jäi maailmaan jälkiä. Eri suunnista katsottuna ne muuttavat muotoaan.
Totuus on todellakin todellisuutta.