Ajan henki ja hammas

Arvioin syksyllä 2022 Imageen Jari ja Kati Tervon koiranpennusta kertovan kirjan Ukko. Moitin sitä tylsäksi tekeleeksi, joka palvelee vain Tervojen yksityiselämästä kiinnostuneita. Yhdentekevää sisältöä kuvailin näin: ”Lukijaa pitkästytetään kertomalla muun muassa, kuinka monta kertaa päivässä koira saa nappuloita ja minkä värinen kaulapanta sille hankittiin.”

Murskakritiikkini ei yleisöä hetkauttanut. Ukko-koiran edesottamuksista on sittemmin saatu lukea teoksesta Ukko ja mökki (2024), ja huhtikuussa ilmestyy Ukko ja onnen aika (2026), jonka ”lämminhen­kiset tuokiokuvat” saavat kustantajan mukaan ”hymyn huulille ja koskettavat sydäntä”.

En aio tarttua uusimpiin Ukkoihin, mutta suhtaudun niihin nyt myönteisemmin. Kirjoitan parhaillani esseeteosta sylikoirien kulttuurihistoriasta renessans­siajan Euroopassa. Tiedon löytäminen menneisyyden koirien ja koiranomistajien yhteiselosta on ollut työlästä. Jotain voi päätellä vanhoista runoista ja maalauksista, ja nykytutkijoiden kiinnostus toislajisten elämään on tuottanut renessanssi-ihmisten koirasuh­teesta kiehtovaa tutkimuskirjallisuutta. Konkreettista tietoa palazzojen koira-arjesta on kuitenkin saatavilla vähän.

Entisaikain historioitsijat eivät ajatelleet 2020-luvun esseistien tarpeita keskittyessään ruokakuppien ja kaulapantojen sijaan sotiin ja kauppasopimuksiin.

Meidän aikaamme taltioivat museoammattilaiset tuntevat dilemman: Mitä esineistöä ja tietoa pitäisi ottaa talteen, jotta tulevaisuudessa ymmärrettäisiin, millaista elämää elimme? Pelkät faktat eivät riitä, pitäisi säilöä myös ajan henki. Ajan hengessä taas on se ongelma, että se saattaa haista pahalta jo seuraavana aamuna.

Populaarimusiikki havainnollistaa tätä hyvin. Vuoden 1968 superhitti, Tom Jonesin ”Delilah” on valveutuneiden nykykuuntelijoiden korvissa auttamat­toman naisvihamielinen. Mustankipeä mies tappaa rakastettunsa ja syyttää väkivaltaisuudestaan naisen vetovoimaa: ”I could see that girl was no good for me / But I was lost like a slave that no man could free.”

Ajan hengessä taas on se ongelma, että se saattaa haista pahalta jo seuraavana aamuna.

Sanoituksen taustalla on Tuomarien kirjan kertomus Simsonista, joka rakastuu intohimoisesti juonikkaaseen Delilaan ja menettää supervoi­mansa tuhoisin seurauksin. Vuonna 1991 kuultiin toinen ”Delilah”, Queenin kappale, jossa myytti saa veikeän tulkinnan: naisen sijaan rakkauden kohde on kissa. Esikuviensa tavoin Delilah on vastustamaton mutta oikukas. Se puree, raapii ja kuseksii ympäri asuntoa.

Vuoden 2015 pop-Delilah taas on nykyajan esitystapojen ja puheenaiheiden mukainen ja tuntuu siksi jo vanhentuneelta. Florence and the Machinen ”Delilah” kertoo artistin myrkyllisestä parisuhteesta ja päihdeaddiktiosta. Kiinnostavatko indie-miljonäärin henkilökohtaiset ongelmat Florence-universumin ulkopuolisia?

Joidenkin ilmiöiden kestävyyden aistii melkein heti. Popmusiikissa minämuotoisen esitystavan suosio tuskin laantuu, mutta kaunokirjallisuudessa saturaatiopiste lienee saavutettu. Lukijat kaipaavat tasoja ja alatekstejä, kirjallisuudellisuutta, ei pelkkää omakohtaisuutta. Tätä kirjoittaessa Helmet-kirjasto­jen varatuimmissa kirjoissa on temaattisesti ja kerronnallisesti moniulotteisia teoksia – eikä ainut­takaan romaaniksi laajennettua somepäivitystä.

Esikuviensa tavoin Delilah on vastustamaton mutta oikukas. Se puree, raapii ja kuseksii ympäri asuntoa.

Delilah-versiosta taas Queenin kappale tuntuu kestäneen aikaa parhaiten. Mutta sitkeimmäksi on ristiriitaisesti osoittautunut teos, jota ajan hammas on eniten nakertanut: Raamattu. Sen kertomukset poikivat yhä uusia versioita, oli syynä kirjan sana­taiteellinen anti tai institutionaalinen asema.

Menestyksestä haaveileva kirjoittaja voi pyrkiä osumaan ajan hermoon tai tavoitella ikuisuutta. Kumpaakaan on turha hakea kissojen ja koirien kanssa. Ennalta ei voi tietää, mikä osoittautuu arvokkaaksi, minkä kohtalona on katoaminen, mikä vanhenee ennen aikojaan.

Nuoren Voiman vuoden 2026 uusi kolumnisti Silvia Hosseini on kirjailija ja kriitikko.

Kolumni julkaistaan maaliskuussa ilmestyvässä Katoaminen -numerossa (1/26). Jos kaipaat syvällisempää ajattelua elämääsi, tilaa Nuori Voima.