Epätoivon tuolla puolen
eli neljä tarinaa Suomen noususta
Pakinoitsijanne on pannut merkille, että suomalaiseen kulttuurielämään on (taas kerran?) päässyt pesiytymään ikävä kansantauti: perusteeton pessimismi. Median lietsoma epätoivon ja yleisen ankeuden ilmapiiri levittelee joka puolella nahkaisia siipiään – ja ikään kuin tässä vitsauksessa ei olisi jo tarpeeksi, on itse allekirjoittanuttakin väitetty synkäksi kynäniekaksi. Voisiko mikään olla kauempana todellisuudesta! Minähän kamppailen pessimismiä ja toivottomuutta vastaan – lähes päivittäin!
Korjatakseni tämän ikävän väärinkäsityksen otin asiakseni kehitellä jokusen elämänmyönteisen, nyky-Suomeen sijoittuvan tarinan. Nämä vauhdikkaat ja toivorikkaat juonirakennelmat ovat vapaasti viihdeteollisuuden käytettävissä.
Sulkeudun suosioonne ja jään odottamaan yöllistä soittoa Dome Karukoskelta.
I
MATKA KOHTI VALOA eli
HOLY MOUNTAIN
Syrjäytyneen vaihtoehtonuoren henkinen kasvukertomus, jossa suomalaiskansallinen perinne lyö kättä toivorikkaan new age -spiritualismin kanssa. Kinttupolkuja populaarin ja esoteerisen rajamailla!
Resilar-yskänlääkkeestä erotetulla DMX:llä trippaileva karkkilalainen animefani kokee juhannusyönä ilmestyksen: Elias Lönnrotin haamu ilmestyy hänelle leimuavan roskakatoksen uumenista. Runonlaulaja julistaa kultakirjaillulla Sampo-merkkisellä potkulaudalla seisten: Syrjäytynyt sielu! Minulla on sinulle uutisia: olen valinnut sinut! Tehtäväksesi annan kotomaamme muinaisen viisauden varjelun; heitä siis serotoniinilääkkeesi liekkeihin ja käy matkaan kohti itärajaa sekä sen tutkimattomia korpimaita!
Näin mittumaarin psykoottisissa syövereissä kutsumuksensa löytänyt nyymisankarimme lähtee nyt zen-henkiselle road tripille; sen varrella hän kohtaa mm. lappeenrantalais-venäläisen himmeliyrittäjän, Parikkalan patsaspuistoon asumaan asettuneen jenkkiarmeijasta loikanneen psykonauttibloggarin, joensuulaisen okkultisti-drag queen-stand up -koomikon sekä viimein Kolin laella lootusasennossa poikkihuilua soittavan Vesa-Matti Loirin.
Loirin avustuksella teiniboddhisattvamme kokee lopullisen egokuoleman ja saapuu muutamien sivujuonten jälkeen Lieksan Vuonislahteen. Täällä hänelle paljastetaan tarkoin varjeltu salaisuus: Jouko Piho on Suomen myyttisen alkuleijonan yhdeksäs inkarnaatio, jonka tehtävänä on palauttaa ihmiskunta takaisin kultaisen aikakauden loistoonsa. Ilonkyyneleitä vuodattaen päähenkilömme perustaa Vuonislahteen piholaisuuden reunakonttorin ja jää saunasolmuun käpertyneenä odottamaan nykyisen Kali Yugan päättymistä.
Loppunäytöksessä sankarimme vielä palkitaan vaivoistaan ruhtinaallisesti: hänet kutsutaan Perttu Häkkisen vieraaksi Yle Puheen iltapäivään.
II
ME OLEMME TULEVAISUUS eli
HOMO DEUS
Tekno-optimistinen parisuhdedraama luovan kansanosan kärsimyksestä, kiirastulesta ja pelastuksesta. Maailma muuttuu – pysyykö keskiluokka mukana?!
Mediaanin turvallisesti ylittävillä tuloillaan elelevä pääkaupunkiseutulainen pariskunta huolestuu kiihtyvästä ilmastonmuutoksesta ja päättää ryhtyä toimeen. Ensi töikseen he kokeilevat polyamoriaa, merileväruokavaliota sekä mindfulness-sovellusten ohjelmointia. Näiden ekotietoisten ponnistusten kariuduttua toimelias kaksikkomme päättää perustaa yrityksen, joka tuottaa pelillistettyjä, immersiivisiä seksi- ja kauhuteatterielämyksiä hylätyissä teollisuushalleissa pitkin eteläisiä maakuntia. Projekti vaikuttaa etenevän jokseenkin menestyksekkäästi, kunnes Mikkelin vahakabinettiin suunniteltu Uncanny Valley II: the Revenge of the Presidents - esityskokonaisuus joutuu paikallisviranomaisten hampaisiin. Vararikko uhkaa ja pariskunnan välit kiristyvät. Maailmanparantajat ovat pakotettuja luopumaan gluteenittomasta dieetistään ja turvautumaan Pitkäjärven ABC:n alennusmunkkien ilottomaan ahmimiseen. Kiihtyvästä pikavippikierteestä tulee todellisuutta. Luontokin näyttää voivan kehnosti: ulkona sataa päivästä toiseen märkää vettä.
Lopulta pelastajaksi ilmaantuu israelilais-bangladeshilainen teknologiasijoittaja. Tämä kaljuksi ajeltu, hyvinvoivan oloinen mies tarjoutuu palkkaamaan sankarimme aikuisviihdeasiantuntijoiksi high-tech-kibbutsilleen, jossa kehitetään aurinkovoimalla toimivia taistelukyborgeja. Minuutteja kestävän henkisen kamppailun tuloksena nämä päättävät hyväksyä tarjouksen.
Loppunäytöksessä sijoittajan helmenvalkoinen yksityiskone laskeutuu Ben Gurioniin. Puolisot katselevat lentokoneen ikkunasta ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen pidellen levollisina toistensa työn parkitsemia käsiä. “Koko maailmaa ei voi pelastaa, mutta pienen palasen kenties voi”, he kuiskaavat haikeina toisilleen.
III
RIEMUTEHTAAN NOUSU JA KUKOISTUS
eli
YES WE CAN
Eloisten paikallisperinteiden ja periksiantamattoman talkoohengen voimasta ponnistava, maanläheinen työläiseepos – Kaurismäen ja Niskasen hengessä!!
Läheisen suolakurkkutehtaan alasajo on painanut varsinaissuomalaisen pikkukunnan syvälle apatian alhoon. Paikallinen lottoporukka päättää kuitenkin taistella pystyyn nousseita olosuhteita vastaan. Jarmot, samit ja sirkkaliisat lyövät pennosensa yhteen ja hankkivat huutokaupassa omistukseensa hylätyn kunnantalon – sen betonibrutalistisiin seinärakenteisiin kun ei tyhjilläänolon vuosina ole ehtinyt asettua kuin kolme erilaista homelajia. Pian modernistisen kolossin vetoisissa seminaarihuoneissa alkaa tapahtua: kuntalaiset ryhtyvät (työmarkkinaviranomaisten riemuksi) järjestämään itselleen palkatonta, kuntouttavaa työtoimintaa. Aluksi puuhastelu keskittyy vaatimattomiin puhdetöihin, kuten hylätyiltä rakennustyömailta löytyneiden naulojen suoristamiseen sekä nukan nyppimiseen eläkeläisvanhusten perintöryijyistä. Kuukausien vieriessä taajamalaisten into ja rohkeus kuitenkin kasvaa. Eipä aikaakaan, kun vanhan kunnantalon tiloissa kaikuu hillitön tekemisen tohina: käytävillä kokoonpannaan uuden sukupolven android-tabletteja ja kokoussaleissa kehitellään Monsantolle pakkasenkestäviä soijalajikkeita. On tapahtumassa Tohmalan ihme.
Koko intoa turskahteleva projekti on kuitenkin romahtaa kasaan, kun kunnan byrokraatit puuttuvat peliin. Nämä paikoilleenhomehtuneet ankeuttajat alkavat tunkea kapuloita riemutehtaan rattaisiin vetoamalla säädöksiin. Kuntatalon tiloissa kun paiskitaan seitsenpäiväistä viikkoa pelkällä päivärahakorvauksella ja nukutaan pannuhuoneeseen kasatuilla vuorivillapaaleilla – eikä tällainen innovatiivinen uhrihenki byrokraateille ilmeisesti sovi. Onneksi talkoohenkensä väkevyydestä juopuneet kuntalaiset saavat kuitenkin nujerrettua nämä sääntö-Suomen viimeiset jäänteet. Askeettiset työolot kun ovat heidän oma, vapaa valintansa; ja valinnanvapauden pyhää lahjaa ei minkään valtakunnan mahti voi ihmiseltä riistää! Eikä mikään ei voi pysäyttää ihmisen luovuuden vuolaana virtaavaa koskea!
IV
JEDIN PALUU eli
A NEW HOPE
Alakuloon vaipunut parrakas kulttuurityöläinen päättää siivota asuntonsa. Hän pesee lattioiltaan pois pinttyneen kyynisyyden tahrat, häätää komeroistaan pois kuhisevat neuroosit ja raivaa tiensä läpi vuosikausien ajan kertyneiden etäännytetyn ironian kerrosten. Viimein, pakastelokeron perukoilta, vanhaksi menneiden ja kuivahtaneiden lapsuudenunelmiensa takaa hän löytää kauan kadoksissa olleen aarteen: mielikuvituksensa.
Sillä varustettuna hän alkaa kirjoittaa.
Ja kun hän kirjoittaa, hän kirjoittaa maailman paremmaksi.