Orgioiden jälkeen

Harry Salmenniemen Varjotajunnassa (2023) päähenkilö-kirjailija odottaa pääsevänsä junalla perheensä luo, kun mieleen nousee muisto hänen tuntemastaan masentuneesta naisesta. Nainen on joskus kertonut tälle harrastaneensa ryhmäseksiä parkkihallissa. Kirjailija miettii huojentuneena, että elämä on vihdoin sopivaa, kun sekavan kuuloiset säädöt ja synkät tunteet eivät kuulu kokemustodellisuuteen: ”Minun ei tarvitse ajatella orgioita parkkihallissa, ei turvasanoja. Minun ei enää tarvitse vaivata itseäni kokemuksilla.”

Salmenniemen kuvailema ruuhkavuosikuplan seesteisyys tuntuu kuin mantralta, jota toistelemalla kertoja tyynnyttelee itseään. Tosiasiassa kupla lienee helppo hajottaa: ei tarvitse kuin avata puhelin ja lukea päivän uutiset. Hesari kertoo Varjotajunnan ilmestymisvuoden syksynä 50-vuotiaan naisen seksuaalisesta vapautumisesta ja ”ryhmäseksistä parkkipaikalla”. Kuluneen kymmenen vuoden aikana BDSM-kuviot, fetissit ja seksibileet ovat nousseet valtavirtamedian ja somevaikuttajien arkipäiväisiksi puheenaiheiksi. Aiemmin vähemmistöalakulttuureille kuuluneita käytäntöjä esitellään nyt lifestyle-sisällöissä asioina, jotka mahdollistavat kenen tahansa itsetutkiskelun tai terveemmän seksielämän. Uusien nautintojen metsästäminen sopii aikaan, jossa kapitalismi tunkeutuu yhä intiimimmille elämänalueille.

Darkroomit ovat rantautuneet kaupallisille klubeille ja jopa festivaaleille. Heterotkin ovat tervetulleita – kunhan on tsekannut käytösohjeet Instagramista. Kun seksibileistä turinoidaan sanomalehdissä ja podcasteissa, kuulostavatko ne enää niin kiehtovilta? Jäätelön mainostajatkin tietävät, että nautinto kannattaa julistaa ”kielletyksi”.

ltse unelmoin toki joka viikko pääseväni lauantaina ilkosillani ”pimeään huoneeseen” eli taloyhtiön saunavuorolle.

Milja Sarkolan Psykiatrini-romaanissa (2024) kielloista tulee lesbosuhteessa elävälle näytelmäkirjailijalle suoranainen pakkomielle. Psykiatria ei enää  tarkoita seksuaalivähemmistöjen kohdalla eheytyshoitoa, mutta näytelmäkirjailija vaikuttaa etsivän ajatuksissaan merkkejä jostain sen kaltaisesta. Transferenssissa ei ehditä edes terapeutille asti, kun päähenkilö alkaa fantasioida psykiatristaan. Kuvitelmissa psykiatri harrastaa heterokliseistä avioseksiä eikä hyväksy näytelmäkirjailijan identiteettiä ja valintoja. Keskiluokkaisen kuuloista perhe-elämää viettävä näytelmäkirjailija haaveilee ”pääsystä porvarillisuuteen”. Samalla kirjailija tunnustaa halun nurinkurisuuden: ajatus porvarillisesta elämänpiiristä tympäisee häntä, eikä hän koskaan koe siihen kuuluvansa. Kun heteroystäväpariskunta kutsuu illalliselle, kirjailija etsii pariskunnan välisistä katseista merkkejä omasta kelvottomuudestaan.

Miksi haaveilla rajoittuneesta porvarillisuudesta, kun voisi haaveilla tantrisista bakkanaaleista? kirjailija ihmettele halujensa ristiriitaisuutta illalliskeskustelussa. Ystävä kääntää ajatuksen ympäri: ”Eikö taiteen tehtävä ole juuri tämä, antaa porvaristolle mahdollisuus haaveilla, syventyä inhimillisyyden kiemuroihin, kokea jännitystä ja inspiraatiota turvallisissa olosuhteessa, joka ei horjuta elämänpiiriä mitenkään?”

Ystävän pohdinta paljastaa, ettei kulttuurin piirissä tapahtuva normista poikkeaminen välttämättä ole porvarilliselle kokemusmaailmalle kovin provosoivaa. White Lotus -sarjan seksiseikkailut annostelevat sopivan määrän transgressiota keskiluokalle, eikä valtavirtaelokuvien tai musiikkivideoiden sadomasokismi juuri herätä enää kohua.

Kertooko joidenkin taiteilijoiden kulttuurinen kaipuu kohti porvarillista ja keskiluokkaista hyvinvointia sitten konservatiivisuuden aallosta? Pikemminkin väsymyksestä yltyvien monikriisien ja kilpailullisuuden  aikana. Kulttuuriala kärvistelee ja tekoälyn spekuloidaan ”tekevän kaikki tarpeettomiksi”. Ei ole ihme, että yhä useammat taiteilijat alkavat orgioiden sijaan luoda vieraannuttavuuden ja onnen sekaisia fantasioita turvallisesta elämästä.

Iida Sofia Hirvonen on helsinkiläinen kirjailija-toimittaja.

Kolumni julkaistaan kesäkuussa ilmestyvässä Seksi-numerossa (2/25). Jos kaipaat syvällisempää ajattelua elämääsi, tilaa Nuori Voima.