Seireeniteknologiaa ei voiteta vahalla ja köydellä
Odysseus käski miehistönsä tukkimaan korvansa vahalla, jotta nämä eivät olisi harhautuneet seuraamaan seireenien laulua kuolemaansa. Itsensä hän määräsi sidottavaksi kiinni laivan mastoon. Miehistö ei saanut irrottaa köysiä, vaikka Odysseus kuinka ruikuttaisi.
Nykyihmisen ei ole pitkään aikaan tarvinnut etsiä seireenejä maailman laidalta. Peliluolien, bordellien, syöttölöiden, juottoloiden ja ostoskeskusten labyrintti avautuu yhä useammalle heti kotioven takaa. Oikeastaan ovesta ei tarvitse astua edes ulos: lihaa, rasvaa ja sokeria saa tilata puhelimella suoraan sänkyyn. Samalla patjalla itselleen voi kehittää myös uhka- ja videopeliongelman sekä pornoriippuvuuden.
*
Seireeneistä pahimmaksi tuntuu kuitenkin nousseen itse väline, sen tyhjä selailu. Moni joutuu kehittelemään strategioita älypuhelimeen kohdistuvan riippuvuussuhteen lievittämiseksi aamutokkurasta yön unettomille tunneille asti.
Runollisen osuvasti nimetty fiidi eli syöte muuttuu sitä puistattavammaksi sanaksi, mitä enemmän sitä ajattelee.
Syömishäiriöiden ja päihderiippuvuuksien hoitoon on olemassa rakenteita ja lääkkeitä, mutta kotiin tunkeutuvaa teknologista pommitusta varten tehokkaita hoitoja on hankalampi räätälöidä. Vastus on suurempi kuin koskaan, ennennäkemättömällä tieteellisellä tarkkuudella nikkaroitu, ajankäyttöön, itsetuntoon, keskittymiseen, uneen, seksuaalisuuteen, empatiaan ja lompakkoon tähdätty kimeerinen joukkotuhoase.
Voimasuhteen havainnollistamiseksi ei riitä yksikään antiikin myytti. Skyllan ja Kharybdiksen koko pitäisi tuhatkertaistaa.
Yksilön keinot hillitä syötteen ylivaltaa elämässään perustuvat kuitenkin yhä lähinnä mehiläisvahaan ja itsensä köyttämiseen. Meidän odotetaan toimivan kuin Odysseus, kestävän jatkuvan engagementin aiheuttamaa välittäjäainekaaosta silkalla itsehillinnällämme.
Sama mediakoneisto, joka koukuttaa meitä kaikin tavoin keinotekoisella lyhytjänteisyydellä ja pelottelulla, neuvoo toisaalla ”hyvä elämä” -jutuissaan, kuinka teknologiasta pitäisi ottaa omaa aikaa, pitää taukoja ja käydä vaikka metsäkävelyllä. Näiden tiivitaavi-puuhasteluiden olisi tarkoitus pitää loitolla maailman mahtavimmat yhtiöt, jotka käyttävät miljardeja dollareita ja huippuasiantuntijoiden pataljoonia riippuvuuden maksimoimiseen.
Runollisen osuvasti nimetty fiidi eli syöte muuttuu sitä puistattavammaksi sanaksi, mitä enemmän sitä ajattelee.
Juju perustuu siihen, että aivan kaiken voi tehdä nykyään kätevästi netissä (eikä enää missään muualla). Pankkiasioiden hoitaminen, lasten koulumenestyksen monitorointi, ystävyyssuhteiden ylläpito ja aivan kaikki muu lepää saman seireeniteknologian varassa. Ilman netissä pyörimistä emme ikinä saisi tietää, että olemme aina pesseet kätemme väärin.
*
Odysseuksen tarinasta erityisen koskettavan tekee itseymmärrys. Ithakalainen tiedosti olevansa liian heikko vastustamaan laulua, mutta hän oli liian utelias olemaan kuulematta sitä. Köysiin turvautuminen korvavahan sijaan oli tuskallisen tiedonnälän ajama ratkaisu.
Korvien tukkiminen ei ole ratkaisu sen enempää nykyajan haasteisiin. Meidän on käytettävä seireeniteknologiaa maailman tilan ymmärtämiseen ja itsemme sivistämiseen. Tulemme jatkossakin roikkumaan mastosta, kuka tiukemmin, kuka löysemmin sidottuna.
Edes antiikin ihminen ei kehdannut kuvitella myyttiä, jossa Odysseus joutuisi kestämään seireenien laulua joka päivä. Miten luulette, että hän olisi siitä selvinnyt?
Juttu on peräisin lokakuun alussa ilmestyvästä Matka-numerosta (3/24).
Kirjoittaja ei malta odottaa, että metaversumi immersoi meidät kaikki kaikkialla ikuisesti.