Kohta on vaalit, missä kulttuuri?

Paperi- ja metsäteollisuus jäävät yhdessäkin kauas kulttuurin taakse työpaikkojen määrällä mitattuna. Kulttuurialan työllisyys- ja hyvinvointivaikutukset ovat valtavat. Sikäli on yllättävää, että ala jää syrjään eduskuntaan pyrkivien puolueiden agendalta.

Kulttuurimieliselle äänestäjälle tärkeitä asioita ovat ainakin taiteen rahoituksen taso ja todennäköisesti myös pätkätyöläisten toimeentulo, koska kulttuurialalla yrittäjien ja epätyypillisessä työsuhteessa olevien osuus työvoimasta on huomattavasti suurempi kuin työntekijöiden joukossa keskimäärin.

Kulttuurin ja taiteen alojen selkeä yhteinen tavoite on kulttuurin rahoituksen nostaminen yhteen prosenttiin koko valtion budjetista. Taiteen prosenttiperiaate on ollut jo vuosikymmeniä käytössä erilaisissa julkisissa rakennushankkeissa, mutta viimeistään viime vuoden aikana valtionrahoituksen nosto korotus monien tahojen tavoitteeksi. Taiteen edistämiskeskuksen uusi johtaja Paula Tuovinen puhui asiasta useammassa yhteydessä, ja prosenttiperiaate eri muodoissa nostettiin useamman puolueen ohjelmaan.

Kulttuurimielisen äänestäjän on hyvä käydä läpi puolueohjelmia, että puolueiden julkilausutut tavoitteet tulevat selviksi. Osalla puolueista ei nimittäin näytä olevan mitään kontrollia ehdokkaisiinsa näissä asioissa, koska yhteiset tavoitteet puuttuvat. Toiset taas ovat panostaneet kulttuuriin paljonkin ja tavoitteet lausutaan selkein sanankääntein. Ohessa lyhyt katsaus seuraavassa eduskunnassa lähes varmasti istuviin puolueisiin.

KD

Kristillisdemokraattien vaaliohjelmassa tai vaihtoehtobudjetissa kulttuuri ei näy, vaikka yksittäisistä ehdokkaista esimerkiksi KD Nuorten puheenjohtaja Viljami Haavisto (kd) on osoittanut tuntevansa taiteen ja kulttuurilehtien kentän hyvin. Silti puoluetta voi pitää kulttuurisena tyhjänä tauluna, kun varsin perusteellisissa vaihtoehtobudjeteissa ja vaaliohjelmissa alaan ei puututa millään tavalla.

RKP

Suomen ruotsalainen kansanpuolue on eri yhteyksissä puhunut kulttuurin rahoituksen nostamisesta ja tietenkin ruotsinkielisten kulttuuripalvelujen turvaamisesta ja erilaisten erityispalveluiden lisäämisestä, mutta on vaikea sanoa mihin toimenpiteisiin puolue on sitoutunut. Tai no, eiköhän jälkimmäiseen.

Pelkillä liberaaleilla arvoilla ei kuitenkaan vielä luoda kovin konkreettisia toimenpide-ehdotuksia

RKP:n puolueohjelmassa kulttuurilla on lähinnä yleinen piristävä ja bisnestä buustaava vaikutus. Pelkillä liberaaleilla arvoilla ei kuitenkaan vielä luoda kovin konkreettisia toimenpide-ehdotuksia:

”Elämme monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Suojelemme sekä suomalaista kulttuuriperintöä että monikulttuurisuutta. --- Kulttuuriin ja urheiluun tehdyt panostukset ovat johtaneet siihen, että ihmiset voivat paremmin, ja tällä on positiivinen vaikutus sekä sosiaalisesti että taloudellisesti”, visio RKP vuoden 2025 Suomea.

Perussuomalaiset

Juha Väätäinen (ps) sanoi  Ammattina taiteilija -paneelissa keskustakirjasto Oodissa (18.3.) tukevansa taiteen prosenttiperiaatetta, kun taas seuraavan päivän Kultti ry:n vaalikeskustelussa Pikkuparlamentissa ehdokas Jiri Keronen (ps) kannatti kaiken taiteen julkisen rahoituksen lopettamista.

Perussuomalaisten voi siis käytännön kokemusten pohjalta sanoa tarjoavan kulttuurista sikaa säkissä, mutta miten taide näkyy puolueen vaaliohjelmassa? Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetista kulttuuriin liittyvät ehdotukset loistavat poissaolollaan, ellei oteta huomioon YLE-veron keventämistä 61,2 miljoonalla eurolla. Tätä perustellaan paitsi Ylen oletetulla poliittisuudella, myös Yleisradion merkityksen pienentymisellä:

”Yleisradion merkitys on laskussa, koska Internetin käyttö tärkeimpänä viestintävälineenä on kiistaton. Erityisesti sosiaalinen media on varsinkin nuorten käytössä ja sen kattavuus on maailmanlaajuinen. Myös kaupallinen media on laajentunut merkittävästi.”

Yle Areenan täysin ylivoimaisiin katsojalukuihin persut eivät ilmeisesti ole perehtyneet. Nekään eivät toki vedä vertoja analogiselle tv:lle. Poliittisuudesta syytetyssä hallintoneuvostossa on perussuomalaisiakin istunut, joten perusfaktojen luulisi olevan hallussa. Silti pisteet siitä, että ”postmoderni tekotaide” ja muut kulttuuriolkiukot ovat vuosien varrella tippuneet reestä. Tilalle vain ei ole saatu muutakaan sisältöä.

Pisteet siitä, että ”postmoderni tekotaide” ja muut kulttuuriolkiukot ovat vuosien varrella tippuneet reestä.

Kokoomus

Muista puolueista prosentin kulttuurirahoitukseen on useampikin sitoutunut, joskin sanamuodot vaihtelevat. Kokoomuksen kulttuuripoliittisessa ohjelmassa ”tavoite on nostaa taiteen ja kulttuurin rahoitusosuus 1%:iin valtion budjetista”. ”Tavoite” on tapa sanoa, että asia ei välttämättä tule onnistumaan.

Muuten Kokoomuksella on ihan konkreettisia tavoitteita kulttuurin valtionosuusjärjestelmän uudistamisesta, mutta heidän ajamallaan, erityisesti Veikkauksen asemaan vaikuttavaan arpajaisveron 50 miljoonan korotuksella saattaa olla kulttuurin tuloihin negatiivisiakin vaikutuksia. Asia ilmaistaan ympäripyöreästi:  ”Arpajaisverolain uudistamisessa ja Veikkauksen aseman huomioimisessa kotimaisessa pelimarkkinassa on huomioitava myös niiden vaikutukset taiteen ja kulttuurin rahoitukseen.” On toki hyvä, jos kulttuurin rahoituksen riippuvaisuutta rahapeliongelmista pienennetään, mutta tällaiset sanamuodot jättävät kuulijansa tyhjän päälle: mitä tahansa voi tapahtua.

”Tavoite” on tapa sanoa, että asia ei välttämättä tule onnistumaan.

Kokoomus korostaa kulttuurissakin kasvua, kansainvälisyyttä ja innovaatioita, mikä saattaa jättää taiteellisen perustyön lapsipuolen asemaan. Toisaalta näyttää siltä, että puolueella on aito pyrkimys yksinkertaistaa sosiaaliturvajärjestelmää ja huomioida erityisesti taiteilijoiden ja muiden useista lähteistä toimeentulonsa saavien asiat. Perustulon kaltaisen konkreettinen tavoitteen puuttuessa nämä ovat vaarassa jäädä sanahelinäksi, jolla pahimmassa tapauksessa leikataan perusturvaa yksinkertaistamisen varjolla.

Lisäksi taiteen valtionosuusjärjestelmässä tavoite näyttäisi olevan vapaan kentän kestävämmän rahoituksen mahdollistaminen, mutta järjestelmän ”kannustavuuden” maininta särähtää korvaan: liekö luvassa lisää verissä päin kamppailua niukkenevista resursseista? Taiteen aktiivimallia tuskin kukaan kaipaa, kun monet taiteilijat ovat jo yleisen aktiivimallin armoilla helisemässä.

Vihreät

Vihreiden vaaliohjelmassa kulttuuria ei yllättäen mainita sanallakaan, mutta puolue on viime vuoden keväällä julkaisemassaan kulttuuripoliittisessa ohjelmassa sitoutunut prosenttiperiaatteeseen. Silti on omituinen moka, että sosiaaliturvauudistuksessa selkeästi pätkätyöläisten ja taiteilijoiden asialla oleva puolue ei ole pitänyt kulttuurin sisältöjä mainitsemisen arvoisena vaalityössä. Prosenttiperiaatekeskustelu on sitten viime kevään ottanut harppauksia eteenpäin, kohti valtion budjetin kokonaisuutta, ja vihreiden linjaukset sen kehittämisestä ja laajentamisesta varovasti ”maakuntiin” (milloinkahan niitäkin tulee?) näyttävät auttamatta vanhentuneilta.

On toki mainittava, että Vihreiden ehdokkaissa on rutkasti taiteen asiantuntijoita, ja erityisesti edellä mainitussa Kultin vaalipaneelissakin esiintynyt Outi Alanko-Kahiluoto (vihr) on tehnyt vaikutuksen tarkalla perehtymisellään taiteen rahoitusjärjestelmän pienimpiinkin yksityiskohtiin.

Jospa ensi vaalikaudella yksikään valtteriraekallio ei joutuisi lopettamaan työtään esiinnyttyään ensin täysille saleille?

Taiteen valtionosuusjärjestelmän uudistamisessa sen sijaan Vihreiden aloitteet indeksijäädytysten purkamisesta ja monimuotoisuuden ja uusien taideilmiöiden tukemisesta ovat ajankohtaisia ja kannatettavia. Jospa ensi vaalikaudella yksikään valtteriraekallio ei joutuisi lopettamaan työtään esiinnyttyään ensin täysille saleille?

Vasemmistoliitto

Vasemmistoliiton ohjelma puolestaan on ihailtavan suorasanainen, selkeä ja toimintaa rajaava: lukiessa tulee olo, että tässä tehdään, ei vain puhuta. Ohjelmassa nostetaan esiin oikeastaan kaikki taiteen kentän kannalta keskeiset yleiset tavoitteet, kuten taiteen ja kulttuurin rahoitusosuuden nosto prosenttiin valtion budjetista, ja lisäksi:

”Toteutetaan kulttuurin valtionosuusuudistus ja sen tavoitteet valtionosuusjärjestelmän joustavuudesta ja uusien taiteenalojen rahoituksen piiriin pääsystä aluepoliittisesti tasa-arvoisella ja kestävällä tavalla, mikä edellyttää rahoituksen lisäämistä. Valtion taiteilija-apuraha ja siihen sidottu verovapaan apurahan määrä on korotetaan 30 000 euroon vuodessa. Apurahan määrän on jatkossa seurattava valtion palkansaajien säännöllisen ansiotason kehitystä. Apurahojen korotuksen yhteydessä on tarkasteltava MELA-maksun toimivuutta.”

Siteeraan pitkästi, koska kulttuurin näkökulmasta nämä uudistukset ovat silkkaa asiaa, joka on vieläpä saavutettavissa melko pienillä lisäpanostuksilla, nimittäin juuri sillä mainitulla prosenttiperiaatteella. Vasemmistoliiton kulttuuriohjelma on eduskuntapuolueista selkein, kattavin ja onnistunein.

SDP

Gallupjohtaja SDP:lla puolestaan on ylipäätään selvästi perusteellisin vaaliohjelma, mutta prosenttiperiaatteen suhteen he ovat vähemmän kunnianhimoisia kuin vasemmistokilpailijansa: ”Lisätään valtion rahoitusta kulttuurille ja tavoitellaan pidemmällä aikavälillä sitä, että valtion budjetista prosentti kohdennettaisiin kulttuurin rahoitukseen.” SDP tavoittelee myös huomattavia työllisyysvaikutuksia kulttuurilla, aivan oikean havainnon siivittämänä: ala on työintensiivinen ja pienetkin panostukset tuottavat hedelmää.

SDP tavoittelee myös huomattavia työllisyysvaikutuksia kulttuurilla.

Silti puhe taiteilijoiden toimeentulon selvittämisestä osana sosiaaliturvan kokonaisuudistusta ja esittävien taiteiden valtionosuusjärjestelmän uudistamisesta, siis tavoitteista, jotka kaikki kulttuurista jotain puhuvat puolueet jakavat, jää SDP:lla melko abstraktille tasolle. Ei siis ihme, jos Antti Rinteen (sd) esiintyminen välillä takeltelee: kilpailija Li Anderssonilla on paperilla nippu selkeitä toimenpiteitä, kun taas Rinteen paperi on kunnianhimoisuudessaankin hahmoton ja haalea yritys ottaa yhteiskunnan kaikki sektorit haltuun.

Yksittäisiä perehtyneitä ehdokkaita demareillakin on useita, etunenässä Pilvi Torsti (sd), jonka kulttuuriasiantuntemus lienee nyt istuvan eduskunnan huippua.

Keskusta

Pääministeripuolue Keskustan varsinaisessa vaaliohjelmassa kulttuuria ei mainita sanallakaan, mutta kulttuuripoliittisista linjauksista löytyy kuitenkin taiteilija-apurahojen tasonkorotus ja kulttuurin valtionosuusjärjestelmän uudistaminen. Valtionosuusjärjestelmän entistä monipuolisempaa ja pieniä toimijoita tukevaa rakennetta ei yksittäisiä perussuomalaisten sooloilijoita lukuun ottamatta näytä vastustavan yksikään puolue, joten melko suurella varmuudella ainakin tämä uudistus toteutuu ensi vaalikaudella.

Bonus: Feministinen puolue

Tässä katsauksessa ehdin käydä tarkemmin läpi vain lähes varmuudella seuraavassa eduskunnassa istuvia puolueita, mutta erityisen innovatiiviset avaukset ansaitsevat aina huomiota. Siispä lopuksi haluan kiinnittää huomion Feministisen puolueen taiteilija-allianssi-malliin: ”Käynnistetään kokeilu taiteilija-allianssi-mallista. Ammattimaisesti toimiville ja allianssin jäsenyyskriteerit täyttäville freelancereille tarjotaan väliaikaisen työttömyyden sijasta työsuhde ja ammatillinen, taloudellinen ja sosiaalinen turvaverkko allianssiyhtiön toimesta. ”

Tässäpä taidepoliittisen ajattelun tasoa, josta soisi vakiintuneempien puolueiden ottavan mallia.

Korjattu: Riikka Slunga-Poutsalon sijaan Perussuomalaisista prosenttiperiaatteen puolesta Oodissa 18.3. puhui Juha Väätäinen.