Maailma vailla vappua – koronavirus luo sitkeimmän taudin joukkotapahtumille

Vapussa tiivistyvät ne asiat, joihin koronavirus tulee pisimpään vaikuttamaan. Suuret joukkotapahtumat, juhlat ja poliittinen organisoituminen ovat uhanalaisia vielä kauan. Mutta jos virus kaataisi internetin, pelkäisimme ehkä vähemmän.

Ei ole yhtäkään syytä pelätä

ei sekasorto meihin yletä

niin kauan kuin Pielisjoki

pysyttelee siltojen alla

Lyytin levynjulkkarikonsertti Semifinalissa 5.3.2020 huipentui yhteislauluun albumin päätöskappaleen merkeissä. Nuori artisti oli luultavasti ensimmäistä kertaa myynyt keikkapaikan loppuun ja tuntui itsekin hämmentyvän yleisön voimakkaasta ja lämpimästä reaktiosta. Niin monet osasivat jo uusienkin kappaleiden sanat ulkoa! Festivaalikesä väreili nurkan takana, vaikka maailmalta kuului kummia.

Käsitys suurista yleisötilaisuuksista supertartuntapaikkoina voi pitää yleisöt kotona vielä silloinkin, kun koronavirus on enää teoreettinen uhka.

Viimeistä kertaa tiiviissä väkijoukossa seistessäni huomasin pari kertaa ajattelevani viruksia. En tiennyt niistä juuri mitään, joten ajatukset olivat lapsellisia. Olin käynyt noutamassa Etelä-Amerikasta palanneet ystäväni lentokentältä aiemmin päivällä – sieltä tavoitin tietyn aution, pälyilevän tunnelman, joka ei kuitenkaan realisoitunut huoleksi. Mietin, että jossain päin Eurooppaa ihmiset eivät varmasti uskaltaisi keikalle lähteä – mitä he menettivätkään!

Jo viikkoa myöhemmin loppuunmyyty konsertti Suomessa olisi ollut mahdottomuus, ja kahden viikon päästä rikollista toimintaa.  Pielisjoki oli kuin olikin noussut siltojen alta. Nyt tiedän viruksista kaiken, niin kuin miljoonat muutkin. Kuka olisi uskonut, että ihminen sivistyy näin nopeasti?

Musiikki- ja tapahtuma-ala kärsii tästä pandemiasta pisimpään. Vaikka festivaalitkin sallittaisiin jo elokuussa, käsitys suurista yleisötilaisuuksista supertartuntapaikkoina voi pitää yleisöt kotona vielä silloinkin, kun koronavirus on enää teoreettinen uhka. Toinen vaihtoehto on, että patoutunut kysyntä räjähtää, kun kieltoja nostetaan: ajatus laumasuojasta voi kesällä nostaa kurssiaan kuin raketti, syksyn toista aaltoa odotellessa.

Ajatus, että minä tahansa viikonloppuna en voi spontaanisti lähteä vaikka Suonenjoen Mansikkakarnevaaleille, on raskas.

Epävarma, ristiriitainen, hetki hetkeltä päivittyvä tieto ja ailahteleva asenneilmapiiri tarkoittavat kuitenkin, että tapahtuma-alan tulevaisuus on epävarmemmalla pohjalla kuin minkään muun. Koulut tullaan avaamaan, ravintoloissa voi pitää turvavälejä, kirjaston hyllyjen välissä saanee taas pian haahuilla. Jopa matkustaminen on mahdollista etäisyyttä pitäen ja viruksen levinneisyyskarttoihin tutustuen. Tehottomimmat ja kalliit kieltotoimenpiteet karsiutuvat luonnostaan.

Mutta etenkin suurien tapahtumien kieltäminen on todistetusti tehokasta ja iskee lujaa vain rajatulle alueelle yhteiskunnassa. Tässä voi mennä vuosia, ennen kuin vappumarssi ja tangomarkkinat palaavat normaaliin vuodenkiertoon.

***

Vaikka tiedän, että maailmassa on vakavampia ongelmia, minulle kesä ilman festivaaleja on sietämätön ajatus. Minusta tätä havaintoa ei kannata teeskennellä pois, vaan katsoa tarkemmin, miten se vaikuttaa. Näin voi ehkä oppia jotain siitä, minkälaisesta maailmasta olen tulossa.

Kun ajattelen kyseisen ajatuksen, niin kuin yhä useammin huomaan tekeväni, pulssi kiihtyy hieman (KESÄ) ja heti perään sydän lyö tyhjää (EI FESTIVAALEJA). Kyse ei ole niinkään aktuaalisista tapahtumista vaan potentiaalista. Ihan joka kesä en edes ole juuri ehtinyt käydä missään. Silti ajatus, että minä tahansa viikonloppuna en voi spontaanisti lähteä vaikka Suonenjoen Mansikkakarnevaaleille, on raskas.

Virtuaali-Manta ei paljon naurata, saati lohduta.

Nyt vappuviikolla huomaan asenteeni Ruotsin-mallia kohtaan muuttuneen positiivisemmaksi. Olen useamman kerran saanut itseni kiinni tuijottamasta kuvaa tukholmalaisesta puistosta – kevät! Ihmisiä istumassa ulkona! Kuva on tehokkaampi propagandatyökalu kuin karut tilastot Ruotsissa kuolleista ihmisistä. Puistossa istujat tuntuvat arjen sankareilta – he ovat rohkeasti eturintamassa nujertamassa virusta samalla kun me täällä lahden toisella puolella lymyilemme kelmeissä komeroissamme syytäen törkyä verkkoon.

***

Tämä kirjoitus ei ole epidemiologinen kannanotto. En nimittäin taida edelleenkään tietää viruksista mitään. Mutta tapahtuma-alan puolesta haluan puhua. Miltä näyttäisi maailma, jossa kaikki kesäfestivaalit ovat menneet konkurssiin? Jossa poliittisen mielipiteensä voi joukolla ilmaista vain addressein tai kansalaisaloittein? Pelkään, että sinne olemme menossa, ja sitä sopii pohtia näin vappuna.

Työväen, opiskelijoiden, alkavan kevään ja tulevan kesän juhla tulee ehkä olemaan kiellettyjen listalla ensi vuonnakin. Virtuaali-Manta ei paljon naurata, saati lohduta.

Viime viikonloppuna taloudessamme olivat kaikki nettiyhteydet alhaalla kuuden tunnin ajan. Aloin haaveilla uudesta katastrofista, jossa virus kaataisi tietoverkon ja samalla muu elämä vapautuisi, osin pakon edessä. Oman elämänsä epidemiologin esittäminen kävisi mahdottomaksi. Kuinkakohan selviäisimme?