Ketä kiinnostaa kritiikki?
Silvia Hosseini kritisoi syksyllä ilmestyneessä esseessään suomalaisen kirjallisuuskirjoittamisen heikentyvää ja pinnallistuvaa tasoa. Esseetä ympäröivässä kirjallisuuskeskustelussa on ehditty paitsi väitellä performatiivisesta lukemisesta, myös kritiikin merkityksestä.
Kritiikkikeskustelu pyörii tälläkin kertaa lähes ainoastaan Helsingin Sanomien ympärillä. Tasokasta kirjallisuuskritiikkiä löytyy viikoittain esimerkiksi Turun Sanomista ja Suomen kuvalehdestä, mutta Hesari vaikuttaa myynti- ja lainauslukuihin ainutlaatuisella volyymillä. Kirjailijoita ymmärrettävästi huolettaa mahdollinen lyttäys tai se, ettei omaa teosta arvioida Hesarissa ollenkaan. Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkittu Susanna Hast valitti lokakuussa Instagram-tarinassaan, ettei kritiikistä ole ”juuri koskaan” kirjailijalle hyötyä taiteellisessa mielessä. Myynnin kannalta kyllä.
Sanomatalon kabineteissa kulttuurijournalismin merkityksellisyyttä pyritään selvittämään numeroista. Tehtävä on haastava. Päätoimittaja Erja Yläjärvi on erikseen luvannut satsata kirjallisuuteen, mutta panokset eivät näytä ulottuvan kritiikkiin. Yläjärvi myönsikin pari vuotta sitten Yle Uutisten haastattelussa, että ”kritiikki ja arviot ovat osoittautuneet kaikkein vaikeimmaksi kulttuurijournalismin muodoksi siirtää digiaikaan”. Siltä vaikuttaa, kun lukee kriitikko Eleonoora Riihisen kesäistä Substack-kirjoitusta. Riihinen kirjoittaa, että kulttuuritoimituksen tehokkuuspaineet uhkaavat tehdä paneutuneesta kirjallisuusanalyysistä lähes mahdotonta. Riihisen mukaan toimitus ohjeistaa kulttuuritoimittajia lukemaan teoksen päivässä silloinkin, kun arvioitava kirja on yli viisisataasivuinen. Arvioon saa käyttää päivän, korkeintaan kaksi.
Helsingin Sanomat on jo vuosia palvellut lukijoitaan antamalla data-analytiikan ohjata journalistisia valintoja entistä tiukemmin. Korkeat klikkiluvut saavuttanut ”uutinen” Johnny Deppin sekoilusta tai kulttuurikohun populistinen referointi tarkoittaa onnistumista. Klikkiotsikoista on ehkä luovuttu, mutta vastakkainasetteleva tai tirkistelevä kehystys on yhä hallitsevampi.
Kritiikki on merkityksellistä laajan taideymmärryksen ja kulttuuriosaston yleisen laadun kannalta, eikä sitä voi siksi arvottaa pikavoittoja suosivilla hittimittareilla. Henkilökohtaisella tasolla arvioiden lukeminen on avartanut taidemakuani. Kritiikkien ansiosta on mahdollista seurata kirjallisuuden kenttää omaa lukulistaa laajemmalla otannalla. Välillä käyn lukemassa kritiikkejä ranskalaista ja espanjalaisista uutismedioista. Vierailusta jää erikoinen tunne, aivan kuin olisikin mahdollista tehdä nyanssit ymmärtävää ja analyyttistä sanomalehtikritiikkiä ilman voimakkaita ”mielipiteitä”. Ehkä laadukkaaseen kritiikkiin pätee politiikasta tuttu hokema: ”ei toimi Suomessa”.
Kun Hesarin vallasta keskustellaan, huomio keskittyy pikemminkin kriitikkojen oletettuihin asenteisiin kuin rakenteisiin ja käytäntöihin. Veikka Lahtinen kuvasi Instagram-tarinassaan freelance-kriitikoiden elävän habermaslaisessa harhassa, josta käsin he eivät kykene ymmärtämään edustamansa median valta-asemaa. Kun kontekstin tuoma painoarvo yksittäiselle kritiikille jää tunnustamatta, ei ole tavatonta, että kritiikki on löysää tai ajattelematonta. Vastuu laadusta on kuitenkin ensisijaisesti toimituksella ja mediakonsernilla, ei liberalismin illuusiossa elävällä kriitikolla.
Kirjallisuus kelpaa kohottamaan vaikutelmaa Helsingin Sanomien mediabrändin arvokkuudesta. Kirjallisuuden tärkeydelle kippistellään kirjamessuilla ja vuotuisessa esikoiskirjapalkintojuhlassa. Maan johtavassa uutismediassa näytetään silti ajattelevan, ettei lukeneisuudella ja syvällisellä kulttuuriymmärryksellä ole juuri arvoa edes kulttuuritoimituksessa. Jotain on pielessä, jos pörssiyhtiöomisteisen median johtavat kriitikot rahoittavat työtään valtion taiteilija-apurahoilla, eikä toimituksen oma asiantuntemus tai aika riitä editoimaan tekstejä ajatuksella. Isolla mediakonsernilla riittää kyllä resursseja panostaa kritiikin laatuun ja monipuolisuuteen. Eri asia on se, kiinnostaako.
Iida Sofia Hirvonen on helsinkiläinen kirjailija-toimittaja.
Kolumni julkaistaan joulukuussa ilmestyvässä Nooan arkki -numerossa (4/25). Jos kaipaat syvällisempää ajattelua elämääsi, tilaa Nuori Voima.