Muistatko vielä läskipukukohun? Alkuvuodesta 2026 politiikan tutkija, läskiaktivisti Saara Särmä arvosteli Instagramissa Kansallisoopperan Don Quijote -esityksen puvustusta: Sancho Panzaa esittävälle tanssijalle oli puettu tekovatsa. Haastattelussa (HS, 25.2.2026) Särmä sanoi ”läskipuvun” korostavan kulttuurissamme lihavuuteen liitettyjä kielteisiä ominaisuuksia, kuten laiskuutta ja typeryyttä.
Iltalehden uutinen (25.2.2026) kertoo Särmän jakaneen väitteensä perusteluksi kuvan, jossa luetellaan Sancho Panzan luonteenpiirteitä. Hahmo on ”sivistymätön moukka, vähäjärkinen ilveilijä ja tylsä ymmärrykseltään”.
Aivan totta, tällainen Sancho on Don Quijoten mukaan. Ei kuitenkaan Don Quijoten mukaan. Cervantesinsa lukenut tietää asian olevan pikemmin päinvastoin. Koheltavan päähenkilön rinnalla Sancho edustaa tervettä järkeä, rehellisyyttä ja lojaaliutta. Hahmo saattaisi jopa kelvata läskiaktivistien maskotiksi.
•••
Tekevälle sattuu, eikä ihme. Suomalainen koululaitos ei takaa klassista sivistystä. Opetussuunnitelma puristaa koko länsimaisen kirjallisuushistorian puolikkaaseen lukiokurssiin. Cervantesin veijariromaanin kaltainen tärkeä maailmankirjallisuuden edustaja saattaa jäädä vain maininnaksi, vaikka se olisi jättänyt jälkensä myös kotimaiseen kirjallisuuteen, kuten Aleksis Kiven Seitsemään veljekseen.
Ymmärrän siis Särmää, sillä kirjallisuusopinnoistani huolimatta kärsin kroonisesta tiedon vajeesta: antiikin tekstejä, Shakespearen juonikuvioita ja filosofian klassikoita ei ole arkistoitu mieleni palatsiin. Jos haluan sanoa jotain olennaista jostain, on tartuttava kirjaan, tarkistettava ja luettava lisää.
Ehkä olen vain vanhanaikainen. Voisinhan turvautua metodiin, jota Oskari Onninen kutsuu ”sivistyshakkeroinniksi” (Uusi juttu, 10.6.2026). Se tarkoittaa nopeaa, nykyisin tekoälyn avustamaa tiedonhakua, jonka valtuuttamana voi puhua kirjoista, joita ei ole edes avannut:
”Internet laski namedroppailun hintaa, ja nyt kielimallit vievät sen lähelle nollaa. Kaikki viitteet ovat promptattavissa. Mitä ilmeisimmät, sitä helpommin. Teoriasnobi korvataan teoriaslopilla.”
Onnisen kuvailemassa ”sosiaalisessa pelissä” yleissivistyksellä ei ole enää merkitystä. Ketä kiinnostaa jonkun Hosseinin Don Quijote -tietämys?
Ymmärrän siis Särmää, sillä kirjallisuusopinnoistani huolimatta kärsin kroonisesta tiedon vajeesta: antiikin tekstejä, Shakespearen juonikuvioita ja filosofian klassikoita ei ole arkistoitu mieleni palatsiin.
Eihän kukaan näyttänyt huomaavan sitäkään, että Särmä, yhteiskuntatieteiden tohtori, käytti lähteenään epämääräistä, tekoälykuvilla kuvitettua verkkosivua. Pikaisella tiedonhaulla tiedonportailla.fi osoittautuu eläköityneen oululaisopettajan puhdetyöksi.
•••
Moni kiinnostava hanke, teksti ja oivallus jää katveeseen, kun tekijöillä ei ole kykyä ja röyhkeyttä huomion kaappaamiseen. Influensserit ja someaktivistit sen sijaan osaavat pelin säännöt. Jotta valokeilan saa kohti omaa agendaansa, on reagoitava nopeasti. On oltava ärhäkkä ja pikkunokkela senkin uhalla, että päätyy tekemään jotain tyhmää: kritisoimaan julkisesti teosta, jota ei ole nähnyt, ja perustelemaan kritiikkinsä virheellisillä väitteillä teoksesta, jota ei ole lukenut.
Moni kiinnostava hanke, teksti ja oivallus jää katveeseen, kun tekijöillä ei ole kykyä ja röyhkeyttä huomion kaappaamiseen.
Kohu tuskin syvensi kenenkään ymmärrystä kirjallisuudesta, tanssitaiteesta, tai edes läskiaktivismista, mutta mitä sitten? Ymmärrys on huomiotaloudessa vanhentunutta valuuttaa.
Kuvittelen Cervantesin kierivän haudassaan – naurusta. Nykyajan pöljäpäisyys varmasti huvittaisi inhimillisiä hullutuksia pilkannutta kirjailijaa. Kenties hän pitäisi huvittavana myös jälkiviisasteluani, naiivia yritystäni puolustaa tärkeinä pitämiäni asioita: tietoa, kauneutta, kriittistä ajattelua, ajattelun hitautta. Puolustan niitä silti. Sillä jos edes Saara Särmän kaltaiset älymystön edustajat eivät näitä hyveitä vaali, ketkä sitten?
•
Kolumni ilmestyy Nuoren Voiman Alkemia-numerossa (3/26). Jos kaipaat syvällisempää ajattelua elämääsi, tilaa Nuori Voima.