Kriitikon asiantuntemus on usein tulilinjalla – mitä se oikeastaan on ja mihin sitä tarvitaan. Maaria Ylikangas jakaa blogissa eksperttien vinkkejä asiantuntemukseen.
Kun runokokoelma ilmestyy metsässä, eikä kukaan ole kuulemassa, onko kokoelma ilmestynyt? Lehtikasan alta voi vielä vuoden päästä pilkottaa vettynyt räikeäpintainen kansilieve. Sivut ovat myttääntyneet lukukelvottomiksi. Ollaan kenties jonkin merkittävän äärellä, mutta kukaan ei ollut siellä ajoissa.
Jos kerran (kriitikon) täytyy sivistyä, lukea ja seurata aikaansa, mitä hänen kannattaa lukea? Nuori Voima kysyi asiantuntijoiden sankalta joukolta – tämän listan avulla kohenee tietämyksen taso.
Etsimme fiktiosta esikuvia ja ikoneita, jotka nykyisin toimivat esiperseilijöinämme. Sukupolvensa äänet onnistuvat näin peittämään näkyvistä taiteensa laadun.
Antti Tuiskun uuden levyn vastaanotto provokaationa jättää huomiotta, että sen parhaalla kappaleella lauletaan kahvista ja pullasta.
Kulttuuritoimittajat ovat jatkuvan attentaatin kohde. Joukkotuhoaseen nimi on tiedote. Voisiko kulttuurijournalisti vielä könytä ylös tiedotteiden pallomerestä, kysyy Vesa Rantama blogissa.
Kun kulttuuri- ja mielipidelehtien kenttä läpäisee niin kutsutun kansallisen uutiskynnyksen, jotain ikävää on tapahtunut. Ja ellei ole, uutinen saadaan kyllä sovitettua tunnettuun kertomukseen: kukaan ei ole kuullut noin kahdestasadasta Kultin jäsenlehdestä, tai jos onkin, kukaan ei enää lue niitä.
Vuosi on alussa, on siis aika iskeä Nuoren Voiman lupaukset pöytään.
Kirjallisuuspalkintotoimittaja Vesa Rantama hakee Nobel-palkitulta Olga Tokarczukilta kättä pidempää ja perustelee, miksi Porvoossa jaettava Runeberg on maamme tärkein kirjallisuuspalkinto.
Nuoren Voiman Huonon seksin palkinto on herättänyt säpinää kirjallisessa kammarissa viimeisen viikon aikana. Vaikka säpinä on kansantaloudelle hyväksi, päätoimittaja Vesa Rantama kirjoitti palkinnolle puolustuspuheen. On aika tuoda arki ja nauru osaksi pönöttävää kirjallisuuselämää.
Onko kirjallisuus kuitupitoista superfoodia, jota voi tankata aivoja ylläpitääkseen? Vai vaatiiko se ihan oman tilansa, joka ei altistu mittareille? Aalto-yliopiston kirjoittamisprofessorit vastaavat.
Kulttuurilehtiä tehdään tiukoilla taloudellisilla ehdoilla. Olosuhteiden hyväksyminen suojelee, mutta mitä jos kokeilisi olla hyväksymättä?
