Lavarunous on Nuorelle Voimalle tärkeä laji - toimitus vastaa blogimerkinnän kirvoittamaan kritiikkiin

Nuori Voima sai tiukkaa palautetta Instagramin storyina runoilija Elsa Tölliltä ja runoilija Aura Nurmelta. Huomautukset liittyivät viime viikolla julkaistuun blogiin, jossa Vesa Rantama kirjoitti runokritiikistä. 

Tölli harmitteli sitä, että lavarunous usein luokitellaan ”päiväkirjamaiseksi vuodatukseksi”, jota ei pidetä vakavasti otettavana kirjallisuutena. Hän huomauttaa, että lavarunous onkin usein marginalisoitujen ihmisten laji (”teinien, mummojen, queerien ja ei-suomea äidinkielenään puhuvien”). Tölli korostaa, että lavarunouden kaltainen taide syntyy eri ympäristössä kuin ”kustannustoimittajan kanssa hiottu”, ja sen tavoitteetkin ovat toisenlaiset. ”mun mielestä yksipuolinen ja homogeeninen taidekenttä / kirjallisuuskaanon on suurempi ongelma kuin se että runoutta / taidetta on ”liikaa” eikä sille riitä kriitikoita.”

Nurmi jatkoi Töllin linjoilla, ja huomautti, että Nuori Voima ”on ottanut asiakseen rakentaa vastakkainasettelua ns. perinteisen runouden ja lavarunouden välille”, ja että lavarunoutta arviodaan jälleen ”esteettisen ylimielisesti”. Nurmi kokee, että runopiirit ovat jo varhaisessa vaiheessa kääntäneet selkänsä lavarunoudelle. Nurmi kuitenkin korjasi kritiikkiään hieman, ja totesi ettei Rantama ehkä puhu lavarunoudesta, mutta piti kiinni yleisemmästä argumentistaan: miksi päiväkirjamaista tai henkilökohtaista muotoa pidetään yhä heikkoutena?

Muutakin palautetta on saatu sekä suoraan että kautta rantain. 

Isoimmaksi kipupisteeksi nousi keskustelu siitä, miten lavarunouden kaltainen laji oikeastaan voisi tulla kritiikin piiriin. Rantama esitti alkuperäisessä merkinnässään kaksi näkemystä lavarunoudesta: 1) että aktiivisia kriitikoita ei ole lavarunouden piiristä juuri noussut, mikä saattaa johtua siitä, että kulttuurin yhteisöllinen ja kannustava luonne estää tarvittavan etäisyyden oton ja julkisen vastaanoton. 2) Lavarunous on madaltanut ihmisten, mukaan lukien aloittelevat kriitikot, kynnystä tutustua kaikenlaiseen runouteen. 

Mitä blogissa kirjoitettiin runouteen perehtymättömistä runonkirjoittajista, ei ollut suunnattu lavarunoilijoille, vaan erityisesti kirjoituskilpailuihin osallistujille ja omakustantajille. Traditio ei tarkoita jyrkkää kaanonia, johon kaikkien pitäisi perehtyä ja johon kaikkea verrataan, vaan ylipäätään kiinnostusta muiden kirjoittamaan runouteen. Koska yksi runoilija seisoo muiden harteilla, perehtyminen jo ihan muutamaan nykytekijään voi joillekin olla riittävä kosketus traditioon. 

Nurmi vastaa: ”lavarunopiirit ovat jo vuosia RUKOILLEET vastaanottoa NV:n kaltaisista julkaisuista”, ja kertoo myös, että lavarunouden piirissä toimii sisäinen kritiikki – joka siis on rinnastettavissa ateljeekritiikkiin, jota runoilijat ovat aina antaneet toisilleen. 

Emme ajattele, että lavarunouden ei kuuluisi olla kritiikin piirissä tai että se ei kestäisi vastaanottoa. Olemme tällaiseen kirjoittajakoulutukseen hakeneet apurahoja jo parin vuoden ajan, mutta rahoitusta lehden koordinoimalle lavarunokritiikkihankkeelle ei vielä ole saatu. Erillistä rahoitusta haetaan siksi, että saisimme erilaisia näkemyksiä mukaan koulutukseen (ja maksamme työstä). Olemme erityisen ilahtuneita siitä, että lavarunoyhteisö on nyt itse aktivoitunut vastaanoton järjestämisessä. Juttuideoiden kanssa kannattaa lähestyä medioita, myös Nuorta Voimaa, rohkeasti.

Jatkamme mielellämme keskustelua lavarunoudesta ja sen kritiikistä eri yhteyksissä, kritiikistä tarkemmin tulevassa blogitekstissä (seuraavan parin viikon sisään).

Olemme myös etsiskelleet ehden tekijäkuntaan säännöllisesti lavarunoutta seuraavan toimittajan tai kriitikon, mutta toistaiseksi emme ole löytäneet tekijöitä. Tärppäisiköhän nyt? Kannattaa olla yhteyksissä toimitukseen.

Maanantaina aukeaa jälleen Debytoi runoilijana –kilpailu, joka avattiin viime vuonna ensimmäistä kertaa äänitteille. Näin tehtiin, jotta esittävän runouden muodot (eli lavarunous) pääsisi mukaan myös siinä tapauksessa, että runo ei ole parhaassa olomuodossaan paperilla.

Nuori Voima on julkaissut myös paljon lavarunouteen keskittyvää materiaalia. Aura Nurmi toimitti hienon, esiintyvään runouteen ja lavarunouteen keskittyvän numeron Nuorelle Voimalle jo vuonna 2015. Seuraavaan numeroon, teemaltaan Magia (2/2020), tulee laaja juttu Lavarunoakatemiasta. Toimittaja, lavarunoilija Veera Milja tekee meille parhaillaan esiintyvän runouden tekijöihin keskittyvää podcastia Säkeen yli (yhteistyössä Helsinki Poetry Connection), jonka ensimmäinen jakso julkaistaan hyvin pian. Sitä odotellessa voi kuunnella Lavarunoradion jaksoja vuodelta 2017. Painetussa lehdessä ilmestyy runoutta ainakin yhdeltä tekijältä joka numerossa, ja viime vuosina lavarunoilijat ovat olleet itsestäänselvästi mukana. 

Lavarunoutta olisi voinut kokea myös tänään Nuori/Voima-klubilla, joka on kuitenkin koronatilanteen takia peruttu. 

Ajattelemme, että lavarunous on itsenäinen, olennainen ja tärkeä osa suomalaisen nykyrunouden kenttää. Toimituksellisesti otamme sen vakavasti, ja toivoisimme, että voisimme tehdä esimerkiksi juuri yksittäisten teosten kohdalla työmme paremmin – esitykset eivät pääse tällä hetkellä kritiikin tai muun jäsentyneen vastaanoton piiriin missään.

Päätoimittajien blogi on voimakas väline, joka linjaa omalta osaltaan lehteä. Olemme tietoisia tästä asiasta. Lehden linja ei ole kiveen hakattu, vaan pikemminkin toiminnan ja julkisen puheen tulos. Tiedämme myös sen, että emme voi rajata päätoimittajien blogia yksilöllisen viestinnän alueeksi, molemmat kirjoitamme siinä omassa roolissamme tämän kirjallisuuslehden päätoimittajina. Silti emme välttämättä ole aina toistemme kanssa samaa mieltä yksittäisistä väitteistä. Emmekä välttämättä itsemme kanssa samaa mieltä hetken päästä. Linja on myös keskustelua, ja otamme siitä mielellämme palautetta vastaan.

Olemme pohtineet myös sitä, miten Instagramin storyssa saatuun palautteeseen pitäisi vastata. Päädyimme tällaiseen ratkaisuun: vastaus saatuun kritiikkiin on täällä verkkolehdessä, ja laadimme sen pohjalta storyn. Keskustelun pitäminen saavutettavana kaikille niillekin, jotka eivät käytä sosiaalisen median palveluita, on meille tärkeää ja tehtävämme mukaista.