Suomen kansainvälisin kirjallisuus tulee Saamenmaalta

Suomessa kirjoitetaan maailmanluokassa ainakin arabiaksi, espanjaksi, saksaksi - ja tietenkin saamen kielillä.

Kävin viikonloppuna Kontula Book City -tapahtumassa, missä teemana oli muilla kielillä Suomessa kirjoitettu kirjallisuus. Täällä kirjoitetaan maailmanluokassa esimerkiksi arabiaksi, espanjaksi, saksaksi ja tietenkin saamen kielillä, mikä ei jäänyt epäselväksi esimerkiksi Hassan Blasimia, Dorothea Grünzweigia, Daniel Malpicaa ja Inger-Mari Aikiota kuunnellessa.

Kansainvälisyys kuitenkin yhdistetään Suomessa kerkeästi englannin kieleen, mitä etenkin professori Janne Saarikivi on ansiokkaasti julkisuudessa vastustanut. Yhdenmukaistaminen kun sopii huonosti kansainvälisyyden ideaan – jos kohta siihen kuuluva ajatus tarkkarajaisista kansoista vaatisi sekin tarkentamista.

Anglomaanikkoja kansainvälisempi joka tapauksessa on valloittavasti kahdella kielellä esiintynyt runoilija Inger-Mari Aikio, joka oli juuri palannut parin kuukauden Latinalaisen Amerikan kiertueelta. Aikio kertoi kouluaikoinaan usein kuulleensa ajatuksen, että saamen kielellä ei ”petsikon tuolla puolen” tekisi yhtään mitään. ”Mutta mikä minua on vienyt ympäri maailman? Saamen kieli.”

Aikio on esiintynyt pohjoissaameksi Englannissa, Saksassa, Meksikossa, Argentiinassa ja vaikka missä.

Aikion ja Niillas Holmbergin kolmekielinen runovalikoima ROAĐĐI – ROSA BOREAL (Sivuvalo 2017) on eräs vähän tunnettu menestystarina, kuuleman mukaan tuttu näky esimerkiksi México Cityn metrossa. Aikio on esiintynyt pohjoissaameksi Englannissa, Saksassa, Meksikossa, Argentiinassa ja vaikka missä. Käännöksiä riittää, ja innokkaita tulkkaajia.

Toisaalta Aikio kertoi vasta kaksi vuotta sitten muuttaneensa takaisin synnyinseudulleen Pulmankijärven (Buolmatjavri) rannalle Utsjoelle, Norjan ja Suomen rajalla. ”Täytyn ilosta kuin ilmapallo aina kun palaan sinne”, Aikio sanoi. ”Minulle ei ole Norjaa ja Suomea, vaan se kaikki on Saamenmaata.”

Mitä ihmettä? Eikö kansainvälisen menestyjän kuulunut olla juureton kosmopoliitti, jonka kantapaikka on The Oak Barrel lähtöportin 22 vieressä? So last season, sanoivat menneen maailman ihmiset. Tai ”se juna meni jo”. Nyt ihmisiä maailmalla kiinnostaa alkuperäiskansojen paikkasidonnainen tieto – miten olla paremmin siellä missä on, tuntea ympäristönsä vivahteet ja elää osana luontoa? Olemme kehityksessä vasta alussa, mutta varmalta näyttää, että näiden aiheiden arvo ei tulevina vuosina vähene.

Valkeapää ja DAT-kustannus olivat edellä aikaansa: nyt monitaiteiset hankkeet ovat enemmän itsestäänselvyys, jota harvoin kyseenalaistetaan.

Saamenmaalaisen DAT-kustantamon julkaisuja ihmeteltiin 1980-luvulla päivälehtiä myöten – miksi runoteoksessa oli kuvataidetta? Ailu eli Nils-Aslak Valkeapää kuvitti itse omat runonsa ja joikasi runoesitystensä yhteydessä – miksi hän ei voinut valita lajiaan ja lokeroaan niin kuin kunnon ihmiset? Pohjoismaiden neuvoston palkinnon voittaneen Aurinko, isäni -kirjan suomennoksesta jäivät pois valokuvat, jotka Valkeapään mukaan olivat ”ikään kuin saamelaisten intiimista perhealbumista, eikä niitä siksi pidä levittää kaikelle maailmalle” (HS 19.6.1992)

Valkeapää ja DAT-kustannus olivat edellä aikaansa: nyt monitaiteiset hankkeet ovat enemmän itsestäänselvyys, jota harvoin kyseenalaistetaan. Koska saamelaisia on kaikkiaan enintään satatuhatta ja Suomessa noin 10 000, heidän on ollut opittava tekemään monia asioita pitääkseen kulttuurinsa elinvoimaisena. Ei ole aina voinut olettaa, että kukaan muukaan osaisi kuvittaa saamenkielisen kirjan tai tehdä saamenkielistä musiikkia, vaan se on pitänyt toteuttaa itse.

Pitkän historian vuoksi saamelaisrunoudella on edelleen etumatkaa suomalaiseen nähden, mistä todistaa esimerkiksi Niillas Holmbergin uusi Jalkapohja-runokokoelma, jonka DAT viime vuonna julkaisi pohjoissaameksi nimellä Juolgevuođđu. Inga-Wiktoria Påven kuvittama kirja on tuikiharvinainen kokonaistaideteos, jossa viiva ja teksti yhdessä taikovat näkyviin tunturimaiseman, taivaan ja maan, maata koskettavan paljaan jalan ja sitä hiertävät kulutuskulttuurin lahot saappaat. Paikoin viivasta kohoaa esi-isien hahmoja tanssimaan taivaalle, välillä se taas sahaa kuin pörssikurssit tai tasaantuu viimeiseen lepoonsa.

On paljon kysymyksiä, ja jokaiseen niistä vastaus on Maa, Holmberg opettaa. Ehkä maailma on alkanut kuunnella.

Nuori/Voima -klubi Korjaamon Vintillä (Töölönkatu 51, Helsinki) perjantaina 25.10. klo 19 alkaen! Esiintymässä Niillas Holmberg ja Mir-0, Pauliina Feodoroff, Kukka Ranta, Petra Laiti ja DJ Aikio. Illan juontavat suomeksi ja pohjoissaameksi Lydia Lehtola ja Helga West. Liput 10/12e.

Uusi Nuori Voima on ilmestynyt. Sápmi-lehden päätoimitti Niillas Holmberg. Tutustu lehteen tästä. Irtonumeroa saatavilla Helsingin Kirjamessuilla Nuoren Voiman Liiton pisteeltä 7d139 ja Kultti ry:n osastolta 6f2. 

Sunnuntaina 27.10. Helsingin kirjamessuilla Vesa Rantama haastattelee Niillas Holmbergia klo 16-16.30 Kultti ry:n pisteellä (6f2).