Kerroin kirjoittavani lapsuudesta

Kuinka haaveilla maailmasta, jossa transsukupuolisen kokemus määrittyy itsessään, kuinka koskettaa sitä, että todellisuus on trans.

Sisältövaroitukset: Transpoli ja transpoliin liittyvät kokemukset, translain uudistus, trans-ja muunsukupuolisten hoitosuositusten uudistukset.

Kirjoitettu 17.4.–9.5..Reilu kuukausi sen jälkeen, kun valmiuslaki ja rajoitteet tulivat Suomessa voimaan Covid-19-viruksen takia.

 

Kerroin kirjoittavani lapsuudesta, jota yritän kuvitella. Lapsuudesta, joka olisi vapaa cis- ja hetero-oletuksista. Lapsuudesta, jossa hallitsevat sukupuolinormit eivät vaikeuttaisi lapsen elämää. Lapsuudesta, jossa sukupuolen pohtiminen olisi luonteva, runsas, iloinen ja rikastuttava osa elämää. Yritän haaveilla kohti sitä radikaalia haaveilua 1, joka tekee toisenlaiset tulevaisuudet mahdollisiksi ja hoivaa haaveilijoita tekemällä lisää tilaa queereille ja transaffirmoiville tulevaisuuksille meidän mielissämme. Mutta aloin epäillä voiko se tapahtua tässä. Päätäni särkee johtuen ystävien halaamattomuudesta ja yrityksestä korvata fyysinen yhteys näyttöjen välityksellä. En tiedä kuka tätä lukee, en tiedä onko tämä haaveilun tila. En tiedä pystynkö haaveilemaan tilassa, joka saattaa olla cis. En tiedä kummalla on enemmän valtaa vaikuttaa tämän tilan tunnelmaan, minulla vai Suomen vanhimmalla 112–vuotiaalla kulttuurilehdellä.  

Mietin olisiko tämän tekstin pitänyt olla keskustelu. En tiedä kuinka haaveillaan yksin, tai edes haluanko haaveilla yksin. Toisaalta en usko, että koskaan todella kirjoitin yhtäkään näistä sanoista yksin. Luen Juno Rochea ja Julia Seranoa. Katson kämppikseni kanssa Travis Alabanzan ja Danielle Brathwaite-Shirleyn esitystä If I Feel Lonely Maybe U Do 2? ja sen jälkeistä keskustelua. Kuuntelen uudelleen Mira Eskelisen Trans Enough -podcastia ja repeatilla Devonté Hynesin musiikillista tuotantoa. Juttelen ystävien kanssa etäisyyden päästä kävelyllä ja puhelimessa.

Ehdotan, että nämä seuraavat tekstinpätkät ovat muistiinpanoja sitä hetkeä varten, kun näemme ja halaamme ja voimme taas haaveilla yhdessä. Siinä hetkessä, kun queer ja transaffirmoiva tulevaisuus tuntuu taas mahdollisemmalta, koska osaltamme elämme sitä jo yhdessä. Nämä ovat merkintöjä joistain transtyyppejä toiseuttavista ja syrjivistä käytännöistä ja rakenteista, jotka koen välttämättömaksi käydä läpi ennen kuin haaveilu on minulle mahdollista.

 

*** 

 

Kirjoitan nonbinaryn transmaskuliinin näkökulmasta. Olen hakeutunut transpolille kaksi ja puoli vuotta sitten saadakseni muunsukupuolisen diagnoosin ja elintärkeää hoitoa. Kun kirjoitan transtyypeistä, tarkoitan tällä kaikkia, joiden sukupuoli(kokemus) eroaa syntymässä määritellystä. 

 

*** 

Meidän pitää nimetä ongelmakohdat, ja ennen kuin olemme nimenneet ne kaikki, on häviävän pieni määrä toivoa siitä, että queer- ja translapset ja -nuoret voisivat saada samanarvoista sukupuolta affirmoivaa hoivaa kuin cislapset ja -nuoret saavat. 

Haaveilu on vaikeaa nyt, kun ainoa mitä tuntuu olevan tarjota translapsille, on halju toteamus siitä, että myöhemmin sitten saat mahdollisesti päättää kehostasi. Tosin et varmaan ennen kuin olet sinnitellyt murrosiän läpi ja sietänyt ciseksperttien tungettelevat kysymykset ”identiteettihäiriöstäsi”. Meidän pitää nimetä ongelmakohdat, ja ennen kuin olemme nimenneet ne kaikki, on häviävän pieni määrä toivoa siitä, että queer- ja translapset ja -nuoret voisivat saada samanarvoista sukupuolta affirmoivaa hoivaa kuin cislapset ja -nuoret saavat. Trans- ja muunsukupuolisuudesta kokemuksellista tietoa kerryttäneet järjestöt ja henkilöt tietävät mitä ongelmakohdat ovat, mutta cissukupuoliset päättäjät eivät suostu kuulemaan tai hyväksymään tietoamme. Päättävissä asemissa toimivien täytyy näyttää pystyvyytensä ja halukkuutensa nähdä, että tapa, jolla yhteiskunta kohtelee translapsia ja -aikuisia verrattuna heidän cissukupuolisiin ikätovereihinsa, on jyrkän eriarvoinen. 

 

*** 

 

Olen vain oman lapsuuteni asiantuntija. Mietin, millainen lapsuuden pohtiminen voi tuntua olennaiselta hetkessä, jossa Suomessa valmistellaan translainsäädännön ja trans- ja muunsukupuolisten aikuisten ja lasten hoitosuositusten muutosta suuntiin, joissa tämänhetkisten uudistusesitysten mukaan trans- ja muunsukupuolisten ihmisoikeuksia ei oteta edelleenkään huomioon. Mietin, voinko omaa lapsuuttani pohtimalla tai miettimällä sitä, kuinka transterveydenhoito tarttui lapsuuteeni, päästä lähemmin tarkastelemaan jotain puolta transpoliklinikkaprosessin luonteesta. Sitä puolta, joka tuntuu ensisijaisesti vastaavan cissukupuolisten pelkoihin ja ennakkoluuloihin transihmisyydestä ja vasta toissijaisesti ottavan huomioon transasiakkaidensa tarpeet. Tämä ilmiö toistuu lainsäädännön ja hoitosuositusten kohdalla.  

 

Muistojen läpikäynti tarkoittaa usein myös niiden uudelleen kirjoittamista.

 

Pohtiminen vie minut transpolille (viralliselta nimeltään sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka). Aikuisiällä lääketieteellisiä hoitoja hakevalle transtyypille lapsuuden pohtiminen ja läpikäyminen on yksi keskeisiä asioita polin tutkimusjaksolla. Mietin, mitä kerroin ja millä tavalla, mitä koin, että minulta haluttiin kuulla, ja miten muistojen läpikäynti vaikutti minuun. Muistojen läpikäynti tarkoittaa usein myös niiden uudelleen kirjoittamista. 2 Mitä se tarkoitti transpolin kontekstissa? Rakenteessa, joka antaa muille vallan ei ainoastaan tarkastella vaan myös tehdä päätöksiä kehostani ja elämästäni. 

 

*** 

 

Transpolilla sairaanhoitajan ja psykologin huoneissa tapahtuu odottamaton ilmiö; alan tunnistaa lapsuuteni queerin tunnun. Muistelemisen laukaisema dysforia ja ei-lineaarisen identiteetin pelko ovat aiemmin viivyttäneet lapsuuteeni liittyvää pohdintaa. Nyt aiemmin tarkastelua väistäneet muistot nousevat esiin ja saavat polin karuissa työhuoneissa voimaannuttavan merkityksen. Kuinka useasti pukeuduin ”dragiin” leikeissä, lavalla tai halloweenina, ja kuinka arkipäiväisinä hetkinä omaksuin jotain ”poikamaista’” olemukseeni, kuinka queereja ihastukseni olivat. Tämä on kummallinen sisäinen tila, jossa saan jotain iloa tästä rakenteesta, joka perimmäisen ja tuntuvimman ominaisuutensa mukaisesti kieltää minulta itsemäärittelyoikeuden. 

 

Vaikka tavoitteenani oli muunsukupuolisen diagnoosi, eikä binäärinen transdiagnoosi, silti ajattelin, että minun kannattaisi esiintyä siten, että minut nähtäisiin olemukseltani lineaarisen maskuliiniseksi.

 

Mietin, mistä pelkoni ei-lineaarista identiteettiä kohtaan nousee. Lääketieteellistä hoitoa tarvitsevien transtyyppien pitää Suomessa vakuuttaa sukupuolikokemuksestaan vähintään neljä lääketieteen ammattilaista ennen hoitoihin oikeuttavan diagnoosin saamista – binääristä transdiagnoosia tarvitsevien on vakuutettava vielä useampia. Tässä herkässä asemassa olin joka hetki kipeän tietoinen siitä, kuinka väärä sana kenelle vain työntekijälle voisi tauottaa tai katkaista oman hoitopolkuni.  

 

Tutkimusjaksoa varten tein tiedostettua ja tiedostamatonta varustelua kehonkieleeni, historioideni sukupuolittuneeseen sävyyn ja tapaani kommunikoida. Vaikka tavoitteenani oli muunsukupuolisen diagnoosi, eikä binäärinen transdiagnoosi, silti ajattelin, että minun kannattaisi esiintyä siten, että minut nähtäisiin olemukseltani lineaarisen maskuliiniseksi. Olin kuullut lukemattomia kokemuksia ja kertomuksia tutuilta ja tuntemattomilta siitä, kuinka transpoli kieltää tai lykkää elintärkeitä hoitoja asiakkailtaan uskomattomista syistä. 

 

Portinvartijointiin perustuva transterveydenhoidon järjestelmä, joka meillä Suomessakin on, perustuu utopialle siitä, että cissukupuoliset asiantuntijat voisivat tunnistaa ja erotella hoitoa tarvitsemattomat niitä tarvitsevista transtyypeistä.  

 

Keskustelen ystäväni kanssa puhelimessa siitä, kuinka useat transpolien käytänteet tuntuvat syntyneen ensisijaisesti palvelemaan transsukupuolisuudesta hätääntyneitä cissukupuolisia. Muistelen Julia Seranon kuvausta kirjasta Whipping Girl, siitä miten Yhdysvalloissa keskusteltiin transtyyppien hoidosta kuusikymmentä vuotta sitten – yhteydet tämän päivän Suomen transterveydenhoidon ”portinvartijajärjestelmään” ovat surullisen korostuneet 3. Serano kirjoittaa siitä, kuinka paine rauhoitella valtayleisön ennakkoluuloja ja pelkoja sukupuolenkorjaushoitoja kohtaan kasvoi transsukupuolisuuden saadessa enemmän huomiota. Serano kirjoittaa, kuinka vastauksena paineeseen monet itsensä portinvartijoiksi asettaneet suosittivat ”hormonien ja sukupuolenkorjaustoimenpiteiden säätelyä ja rajaamista vain niille transhenkilöille, jotka pystyisivät hoitoprosessin jälkeen menestyksekkäästi sulautumaan yhteiskuntaan ulkonäöltään ja käytökseltään normatiivisina naisina ja miehinä. Tämän strategian mukaan portinvartijoiden työ oli erotella ’oikeat’ transsukupuoliset (joille annettaisiin mahdollisuus saada tarvitsemansa lääketieteelliset hoidot) – – niistä muista transtyypeistä (joilta kiellettäisiin kaikki muu lääketieteellinen hoito psykoterapiaa lukuunottamatta).”4 Samassa luvussa Serano kirjoittaa laajemmin vastakkaisista (oppositional) ja traditionaalisista seksistisistä kriteereistä, joiden perusteella useat portinvartijat edelleen arvioivat transasiakkaitaan. Portinvartijointiin perustuva transterveydenhoidon järjestelmä, joka meillä Suomessakin on, perustuu utopialle siitä, että cissukupuoliset asiantuntijat voisivat tunnistaa ja erotella hoitoa tarvitsemattomat niitä tarvitsevista transtyypeistä.  

 

Sukupuoli-identiteettini ei ole häiriö, niin kuin ei kenenkään muunkaan transtyypin.

 

Tapa, jolla esitin itseni, oli keino varmistaa hoitoni järjestelmässä, joka edelleen evää elintärkeitä hoitoja monilta apua tarvitsevilta. Sain olemiseni tavasta vahvistavaa palautetta polilta. Ja kuitenkin minäkin olen epävarma, esiinnyn eri tilanteissa ja eri seuroissa vaihdellen paikkaani ”feminiini-maskuliiniskaalalla”, kokemukseni ja identiteettini aaltoilee. Ja samalla olen silti varma hoidontarpeestani. Olen etuoikeutettu siinä, että pystyin keskustelemaan epävarmuuksistani muualla kuin transpolilla. Transpolilla ei kokemukseni mukaan ole tilaa epävarmuudelle, kyselyille tai uteliaalle pohdinnalle. 

 

Suomessa sukupuolenkorjaukseen liittyvät lääketieteelliset ja oikeudelliset päätökset eivät pohjaa tietoon perustuvan suostumuksen periaatteeseen. Tämä loukkaa transhenkilöiden itsemääräysoikeutta ja ihmisoikeuksia. Niin kauan kuin meillä on toiminnassa tämä onneton portinvartiointiin perustuva transterveydenhoitojärjestelmä, tulevat käytössä olemaan sukupuolikokemustamme (ja mielenterveyttämme) vääristävät ja vahingoittavat käytännöt. Portinvartijajärjestelmä vahvistaa seksistisiin oletuksiin nojaavia ideoita sukupuolesta sekä binäärisukupuolittunutta ja seksististä tapaa tarkastella elämiämme, persooniamme ja kehojamme – vaikka sukupuolikokemuksemme ei olisi binäärinen, ja silloinkin kun on.  

 

Onneksi viisaimmat meistä ovat aina tienneet, että todellisuus on trans. 

 

Cis-utopia on läsnä terveystiedoissani, joissa lukee diagnoosi ”muu sukupuoli-identiteetin häiriö”. Sukupuoli-identiteettini ei ole häiriö, niin kuin ei kenenkään muunkaan transtyypin. ”Häiriö”-kieli on osa niitä yhteiskunnamme rakenteita, jotka ylläpitävät transvihamielistä cis-utopiaa. Cis-utopia kuiskii minunkin korvissani: ”no ethän sä nyt oikeesti, tää on nyt tämmönen hetkellinen joku trendi, tästähän kasvaa ulos. Eihän noi vajaat kolkyt vuotta mitään tarkota noin niin kuin koko elämän mittakaavassa.” Onneksi viisaimmat meistä ovat aina tienneet, että todellisuus on trans. 

 

Serano kirjoittaa siitä, kuinka Yhdysvalloissa portinvartijat pyrkivät rajoittamaan transsukupuolisten terveydenhoidon saamista jokaisessa välivaiheessa – ainakin 1990–luvun puoliväliin asti.5 Muistelen, kuinka usein polikäynneilläni pahoitelteltiin jonotuksen ja odotuksen määrää tapaamisten, prosessin eri vaiheiden ja hoitoonpääsyn välillä. Hoitoaikatauluni ei ole lähelläkään suosituskestoa. Mietin Trans Trans Revolution -blogia pitävän Julmarian yhteenvetoa trans- ja muunsukupuolisten hoidon saamisen hitaudesta6: diagnostisen prosessin (tutkimusjakson) hitaudesta on jo kaksi päätöstä eduskunnan oikeusasiamieheltä (2018 ja 2020), “joiden mukaan nykyinen järjestely loukkaa kestonsa vuoksi transihmisten perustuslaissa määrättyjä oikeuksia ja on täten perustuslain vastaista.”7 

 

Ovatko taustalla jälleen cissukupuolisten pelot: mitä kävisikään, jos kaikki transsukupuoliset saisivat tarvitsemaansa hoitoa? 

 

Transterveydenhoidon resurssipula on vuosia vaikuttanut hoidon saatavuuteen. En voi olla ajattelematta vaihtoehtoa, että osa hylsyihin ja lykkäyksiin johtavista päätöksistä on vähäisten resurssien motivoimia. Hoitojen eväämiseen portinvartijat ovat esittäneet perusteluiksi lukuisia perehtynyttä tarkastelua läpäisemättömiä syitä: tekaistuja psykologisia analyyseja, suurenneltuja mielenterveyshaasteita, polityöntekijöiden ylitulkitsemaa epävarmuutta, painoindeksiin liittyviä liioiteltuja esteellisyyksiä...  Portinvartijajärjestelmän yksi ominaisuus on tietenkin hoitoa saavien määrän kontrolloiminen. Ovatko taustalla jälleen cissukupuolisten pelot: mitä kävisikään, jos kaikki transsukupuoliset saisivat tarvitsemaansa hoitoa? 

 

Tavattuani hoitojaksoni aikana kahdeksan eri lääketieteen ammattilaista, alan osata kääntää vastaukseni kielelle, jota he ymmärtävät. Sitä puhuessani jokainen yksityiskohta, jonka elämästäni kerron, tulee olla vaivatta yhdistettävissä stereotypioihin siitä binäärisestä sukupuolesta, johon minua ei syntymässä määritelty. Minun kohdallani avainsanoja ovat: butch, urheilullinen, maskuliinisuus, binderi, tomboy. Alan katsella itseäni näiden määritelmien kautta.  

 

Diagnoosin saatuani hoitoni on tauolla resurssien vähyyden vuoksi. Taisteluväsymys hellittää. Tajuan, että lapsuuteni tarkastelu maskuliinisuudesta palkitsevan katseen kautta on tehnyt muistoilleni jotain vahingoittavaa. Muistot, jotka olivat aiemmin neutraaleja ovat muuttuneet ”liian feminiinissävytteisiksi” ja aiheuttavat dysforian kokemuksia.  

 

Hormonien suhteen heillä ei edes ole minua koskevaa tietoa! Tämä on täysin pöhköä ja jotenkin helpottavaa.

 

Olen hormonipolilla ja yritän kysellä lääkäriltä tietoja testosteronin eri käyttömäärien vaikutuksista. Vihdoinkin joku lääketieteen ammattilainen kertoo asian, jonka kuulemista olen odottanut vuosia: hormonihoidosta, jonka annosmäärä ei pohjaudu binääriseen sukupuolikuvaan perustuvaan suositukseen, ei ole juurikaan tutkimuksia. Transpolin kautta saatava hormonihoito palvelee ja suosii binäärinormatiivisia tarpeita. Hormonien suhteen heillä ei edes ole minua koskevaa tietoa! Tämä on täysin pöhköä ja jotenkin helpottavaa. Todellinen tieto on sukupuolianarkisteilla ja -hakkereilla sekä muilla, jotka keräävät omakohtaista kokemuksellista tietoa hormonihoidoista. 

 

*** 

 

Haaveilen hoivasta, jossa hoitoja saavan transhenkilön itsemääräysoikeutta kunnioitetaan, ja hoito perustuu tietoon perustuvan suostumuksen periaatteeseen. Haaveilen jonkin muotoisesta avoimesta kirjastosta, joka olisi täynnä kokemuksellista ja ajankohtaista tietoa kaikenlaisesta hormonihoivasta. Haaveilen lapsuusmuistojen jakamisesta ympäristössä, joka ei arvioi kertomuksia liian femmeiksi tai masceiksi sukupuoleen nähden. Haluan oppia tutkailemaan lapsuuttani ilman dysforiaa. Haaveilen hetkistä, jolloin tuntuisi mahdolliselta haaveilla tulevista lapsuuksista, jotka ovat omaehtoisen queer ja trans ja fluid – ja täynnä affirmoivaa rakkautta.  

 

Palaan toistuvasti Blood Orangen kappaleeseen "Family". Siinä Janet Mock, joka on käsikirjoittaja, tuottaja, ohjaaja, kirjailija, juontaja, transaktivisti ja musta transnainen, puhuu perheestä seuraavalla tavalla: 

 

You asked me what family is 

And I think of family as community 

I think of the spaces where you don't have to shrink yourself 

Where you don't have to pretend or to perform 

You can fully show up and be vulnerable 

And in silence, completely empty and 

That's completely enough 

You show up, as you are, without judgment, without ridicule 

Without fear or violence, or policing, or containment 

And you can be there and you're filled all the way up 

So we get to choose our families 

We are not limited by biology 

We get to make ourselves 

And we get to make our families 

 

*** 

 

Trans is epic, trans is belief in being alive and making life better. 

Trans is life itself. It exists without being seen, it exists in the dark, in the womb, without language. It always did and it always will. 

Juno Roche: Trans Power (2020) 

 

*** 

 

Elämme surullisten ja syrjivien uudistusyritysten keskellä. Kumpikaan translain uudistuksen valmistelutyöryhmän ehdottamasta mallista, suppea tai laaja, ei esitä tarpeeksi suuria korjauksia lakiin, jotta sukupuoltaan korjaavien ihmisten asema olisi heidän ihmisoikeuksiaan kunnioittava. Translasten ja -nuorten terveydenhoidollisten ja oikeudellisten tarpeiden torjunnan laajuus on kaikista vahingoittavin. Esimerkiksi Pinkkimusta Helsinki8 ja Trasek9 ovat kirjoittaneet lähestyttävästi ja selkeästi transihmisten ihmisoikeuksia kunnioittavan translainuudistuksen puolesta. Translain uudistus on kesken. 

 

Palveluvalikoimaneuvosto (PALKO) on julkaissut suosituksensa binääristen transihmisten sukupuolidysforiaan tarjottavan hoidon muodoista sekä hoitosuositukset translasten ja -nuorten hoitojärjestelmästä sekä muunsukupuolisille tarjottavista hoidoista. Suositukset pitkittäisivät ja hankaloittaisivat entisestään jopa hoitoon pääsyä.10Lisäksi transnuorten tärkeät ja loogiset hormonikorvaushoidot jäävät ilman mainintaa.11  Resurssien lisäämistä ei ole suositeltu, vaikka lähetteiden määrän tiedetään olevan kasvussa ja nykyisten kahden transpolin kantokyky on toistuvasti osoitettu täysin riittämättömäksi ihmisoikeusrikkomuksiin asti. Esimerkiksi Julmaria on kirjoittanut informoivasti ja helposti lähestyttävästi suosituksista blogissaan Trans Trans Revolution. Suositusuudistus on kesken. 

 

*** 

 

Kaikki muut, joiden sukupuolenkorjaushoidot ovat tauolla koronaviruksen aiheuttamien resurssien uudelleenjärjestelyiden vuoksi, olette ajatuksissani.  

 

Tämä essee on julkaistu myös Nuoren Voiman Möykky-numerossa (4/2020). Tilaa lehti kotiisi täältä.

 

Lähteet: 

Lemma, Aurora. Kolumni: Ehkä maailma muuttuukin unelmoimalla. Ylioppilaslehti. 13.12.2019. https://ylioppilaslehti.fi/2019/12/kolumni-ehka-maailma-muuttuukin-unel…. Tarkistettu 18.5.2020 

MacDonald, James Lórien. Eskelinen, Mira, juontaja. ”Ep04 – Twenty happy trans guys (with James Lórien MacDonald)”. Trans Enough. 29. heinäkuuta 2019. https://open.spotify.com/episode/4WSSup2ysEoFwna0hfgFFc. Tarkistettu 18.5.2020.      

Serano, Julia. Whipping Girl – A Transsexual Woman on Sexism and the Scapegoating of Femininity. Berkeley: Seal Press. 2007, 2016. 

Mock, Janet. Hynes, Devonté. ”Family” levyltä Negro Swan. Blood Orange. Domino Recording Co Ltd. 2018. 

Roche, Juno. Trans Power. Lontoo: Jessica Kingsley Publishers. 2020. 

Pinkkimusta blogi. ”Transvallankumous nyt! -mielenosoitus”. Pinkkimusta Helsinki. 11.6.2019. https://pinkkimustablogi.noblogs.org/2019/06/transvallankumous-nyt-miel…. Tarkistettu 18.5.2020. 

Trasek ry. ”Sosiaali- ja terveysministeriön translain valmistelutyöryhmän selvitys”. Trasek. 21.2.2020. http://trasek.fi/2020/02/21/sosiaali-ja-terveysministerion-translain-va…. Tarkistettu 18.5.2020. 

Julmaria. ”Kommentoi hoitosuositusta nyt”. Trans Trans Revolution. 24. maaliskuuta 2020. https://julmaria.wordpress.com/2020/03/24/kommentoi-hoitosuositusta-nyt/. Tarkistettu 18.5.2020. 

 

• 1. Radikaalia unelmointia ovat Suomen taidekentällä nostaneet lähivuosina esiin tapahtumien ja esitysten kautta esimerkiksi Sonya Lindfors, Maryan Abdulkarim ja Ima Iduozee liittyen muun muassa voimaantumiseen, afrofuturismiin, dekoloniaaliseen näyttämöön ja vallankumoukseen. Aurora Lemma kirjoittaa Ylioppilaslehden kolumnissaan (12/2019) siitä, kuinka mustan lesborunoilijan Audre Lorden ajatus “I am not free while any woman is unfree” osoittaa vapauden ja vapaudesta haaveilun poliittis-kollektiivisen puolen.
• 2. James Lórien MacDonald puhuu lapsuuskokemusten muistelemisesta ja muistelemisen aikaansaamasta uudelleenkirjoittamisesta transkokemuksen ja transpolin kontekstissa Mira Eskelisen Trans Enough -podcastissa. MacDonald, James Lórien. Eskelinen, Mira, juontaja. ”Ep04–Twenty happy trans guys (with JamesLórien MacDonald)”. Trans Enough. Podcast audio, 29. heinäkuuta 2019.https://open.spotify.com/episode/4WSSup2ysEoFwna0hfgFFc. Tarkistettu 18.5.2020.
• 3. Serano, Julia. 2007, 2016.Whipping Girl–A Transsexual Woman on Sexism and the Scapegoating of Femininity. Berkeley: Seal Press. 115-139
• 4. Serano. Whipping Girl.118-119. Kirjoittajan vapaa suomennos.
• 5. Serano. Whipping Girl. 120-126.
• 6. Julmaria. ”Kommentoi hoitosuositusta nyt”.Trans Trans Revolution. 24. maaliskuuta 2020. https://julmaria.wordpress.com/2020/03/24/kommentoi-hoitosuositusta-nyt… 18.5.2020.
• 7. Julmaria. Trans Trans Revolution.
• 8. Pinkkimusta blogi. ”Transvallankumous nyt!-mielenosoitus”. Pinkkimusta Helsinki. 11.6.2019.https://pinkkimustablogi.noblogs.org/2019/06/transvallankumous-nyt-miel…. Tarkistettu18.5.2020
• 9. Trasek ry. ”Sosiaali-ja terveysministeriön translain valmistelutyöryhmän selvitys”. Trasek. 21.2.2020. http://trasek.fi/2020/02/21/sosiaali-ja-terveysministerion-translain-va…. Tarkistettu18.5.2020.
• 10. Julmaria. Trans Trans Revolution.
• 11. Julmaria. Trans Trans Revolution.