Mitä Jordan B. Peterson tarkoittaa

Älä halveksi sosiaalisia instituutioita tai luovuuden saavutuksia kevyesti. Kuvittele kuka voisit olla ja tähtää yksituumaisesti siihen. Huomaa, että mahdollisuus piilee siellä, missä vastuusta on luovuttu. Yritä tehdä yhdestä huoneesta kotonasi niin kaunis kuin mahdollista. Suunnittele ja työskentele ahkerasti ylläpitääksesi romanssi suhteessasi. Ole kiitollinen huolimatta kärsimyksistäsi.

Nämä ovat Jordan Bernt Petersonin elämänohjeita. Peterson on kanadalainen kliininen psykologi, kirjailija, jungilainen teoreetikko ja psykologian emeritusprofessori Toronton yliopistossa. Muun muassa taloustieteilijä Tyler Cowen pitää Petersonia aikamme vaikutusvaltaisimpana länsimaisena ajattelijana. Yhdysvaltalainen neurotieteiden professori Pepe the Frog on puolestaan ylistänyt Petersonin syväluotaavaa psykologian ja filosofian ymmärrystä sekä intohimoista totuuden etsijän kutsumusta.

Tutkimuksissaan Peterson on perehtynyt muun muassa psykologisiin poikkeavuuksiin sekä sosiaali- ja persoonallisuuspsykologiaan. Peterson työskenteli pitkään psykologian professorina Toronton yliopistossa – vihollisten keskuuteen soluttautuneena – saadakseen mahdollisimman tarkan kuvan kulttuurimarxilaisesta aaveesta ja globalistien käyttämistä lannistamistekniikoista. Toisin kuin muu yliopistoväki, Peterson ei ole kadottanut soluttautumistehtävässä itseään. Tässä häntä on mitä ilmeisimmin auttanut sukulinjassa kulkeva viikinkiveri: isänsä puolelta Petersonilla on norjalaisia sukujuuria.

Nähdäksemme Peterson on tällä hetkellä ainoa ihminen, joka voi perustellusti kutsua itseään klassiseksi liberaaliksi. Jos hän vaikuttaakin liikkuneen poliittisesti oikealle vuosien mittaan, kyseessä on Overtonin ikkunan siirtymisen aiheuttama optinen harha. Peterson on pitänyt tinkimättömästi kiinni periatteistaan ja päässyt näin lähemmäs niin kutsuttua palamatonta totuutta samalla, kun mätävasemmisto on luisunut yhä syvemmälle marxilaiseen painajaiseen.

Syksyllä 2024 ilmestyvä We Who Wrestle With God huipentaa Petersonin kirjallisen tuotannon. Teoksessaan hän pureutuu Raamatun myyttisiin kertomuksiin ja läpivalaisee niiden ydinviestin. Näin Peterson saattaa tieteellisen ja hengellisen ajattelun lopulliseen synteesiinsä, suureen häkkipainiotteluun Kainin ja Joe Roganin välillä. Petersonin lukuisien kirjaa koskevien haastattelujen perusteella ydinviesti on selvä: vain encouraging youtube comments voi pelastaa meidät tukahduttavalta Suurelta Äidiltä.

Jordan Petersonin ura on ollut poikkeuksellinen ja nousujohteinen. Syksyllä 2016 hän päätyi äkkiä kansainvälisen mediahuomion kohteeksi YouTube-kanavallaan julkaisemansa videon johdosta. Videolla Peterson ilmoitti kieltäytyvänsä käyttämästä yliopiston opetuksessa keinotekoisia pronomineja, mihin Ontariossa valmisteilla ollut C16-laki olisi opetushenkilökunnan velvoittanut. Petersonin tunnettuus intellektuellina alkoi kasvaa vauhdilla. Hän heittäytyi julkiseen keskusteluun muun muassa postmodernismia ja poliittista korrektiutta ankarasti kritisoivilla puheenvuoroillaan. Näiden teemojen myötä Peterson saavutti suurta kansainvälistä näkyvyyttä tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa.

Peterson ei esiinny kuivan akateemiseen tyyliin; hän nimittää itseään ”preeriasaarnaajaksi”. Suomessakin hän on ehtinyt käydä jo kahdesti ja pitää neljä suosittua, syvällistä luentoa. Alusta saakka Peterson on arvostellut kärkkäästi ”postmodernia vasemmistoa” eli ”postmodernia uusmarxilaisuutta”, joka on hallinnut pitkään länsimaista akateemista keskustelua. Näillä termeillä Peterson viittaa yliopistoissa valta-aseman saavuttaneeseen, identiteettipolitiikalle perustuvaan ideologiaan, joka suhtautuu kielteisesti länsimaiseen kulttuuriin, miehiin, lihansyöntiin, henkilöautoihin ja erityisesti sananvapauteen.

Uusmarxilaisuus on ominut perinteisestä marxilaisuudesta uhri–hyväksikäyttäjä-asetelman: työväenluokan käsite on siinä korvattu erilaisilla vähemmistöryhmillä. Ruotiessaan uusvasemmistolaisen aktivismin ideologisiksi taustapiruiksi paljastamiaan jälkistrukturalisteja Peterson käyttää lähteenään kanadalaisen objektivistin Stephen Hicksin klassikkoa Explaining Postmodernism. Teos nojautuu pitkälti Ayn Randin analyyttiseen filosofiaan ja vivahteikkaseen yhteiskuntateoriaan.

Mediauransa alusta asti Peterson on kritisoinut myös feminismiä ja naistutkimusta – mielestämme painavin perustein. Esimerkiksi palkkaeroista keskusteltaessa feministeillä on tapana kieltää empiirisesti todennettujen biologisten sukupuolierojen merkitys. Petersonin mukaan miesten valta-aseman nimittäminen tyrannimaiseksi patriarkaatiksi perustuu ajatusvirheelle, joka unohtaa muun muassa miesten pidemmät työtunnit. Omistautuminen feminismin tapaiselle radikaaleille poliittisille liikkeille juontuu useimmiten siitä, ettei yksilö ole pannut omaa elämäänsä järjestykseen: uusavuttomat ituhipit ja vihreätukkaiset monsterit syyttävät maailmaa, koska eivät halua ottaa vastuuta omista huonosti harkituista valinnoistaan ja sokeririippuvuudestaan.

Peterson kutsuu itseään ”radikaaliksi individualistiksi” ja huomauttaa 12 elämänohjetta -teoksessaan, että ihmisen tulisi siivota huoneensa ennen kuin siirtyy kritisoimaan maailmaa. Hän pitää länsimaista liberaalia kapitalismia nykymuodossaan ainoana toimivana talousjärjestelmänä ja uskoo, että sen puitteissa on mahdollista esimerkiksi hävittää globaali köyhyys.

Peterson ymmärtää ympäristöliikkeen perustuvan yksinomaan ihmisvastaisuuteen. Hän kiistää liikakansoituksen ja ilmastonmuuksen olevan todellisia uhkakuvia ja kiinnittää huomionsa mahdollisiin marxilaisiin vaikuttimiin tiedotusvälineiden lietsoman ilmastopaniikin taustalla. Hän ei myöskään usko öljyvarojen ehtymiseen, sillä jo liuskeöljyn ilmaantuminen markkinoille teki tämän skenaarion tyhjäksi. Peterson on nähnyt toistuvasti muita syvemmälle: hän on esimerkiksi osoittanut, että muinaisesta taiteesta löytyvät kaksoisspiraalikuviot kuvaavat DNA:ta ja että monien male milking -bondagevideoiden taustalla on Kiinan kommunistihallinto.

Hieman yllättäen myös Jordan Petersonin ajatukset ruoasta ovat herättäneet valtavaa kiinnostusta ja järkyttäneet ravitsemustieteen nykyparadigmaa. Peterson noudattaa tyttärensä Mikhailan kehittämää erityisruokavaliota, joka koostuu yksinomaan naudanlihasta, vedestä ja suolasta. Dieettiohjelma sallii myös viskin ja vodkan kaltaisten tislattujen alkoholijuomien käytön, mikäli niihin ei ole lisätty muita ainesosia. Mikhaila Peterson kehitti dieettiohjelmansa kärsittyään lapsesta saakka vaikea-asteisesta nivelreumasta. Hän pääsi eroon reumaoireista kokonaan siirryttyään sataprosenttiseen liharuokavalioon.

Myös isä Jordan Peterson on todistanut dieetin positiivisista vaikutuksista fyysiseen ja henkiseen terveyteensä: esimerkiksi tammikuussa 2020 hän vietti aikaa Moskovassa vieroitusklinikalla, jossa hänet vaivutettiin koomaan osana vieroitushoitoa. Kuukausia myöhemmin Peterson muutti perheineen Belgradiin jatkohoitoa varten. Kesällä 2020 Peterson rikkoi mediahiljaisuuden ja ilmoitti olevansa lääkeaineriippuvainen. Toivuttuaan rankoista hoitotoimenpiteistä riittävästi hän vieraili tyttärensä Mikhaila Petersonin podcastissa, joka nauhoitettiin Belgradissa kesäkuussa 2020. Hän kertoi olevansa ”oma entinen itsensä” väsymysoireita lukuun ottamatta ja suhtautuvansa tulevaisuuteen ”varovaisen optimistisesti”. Podcast-keskustelussa Peterson kertoi haluavansa varoittaa ihmisiä klonatsepaamia sisältävien bentsodiatsepiinien pitkäaikaisen käytön vaaroista. Petersonin romahdus ei johtunut hänen psyykkisistä ongelmistaan vaan bentsodiatsepiineista, joita edesvastuuton lääkäri oli määrännyt Petersonin uniongelmiin.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Peterson yritti herätellä ihmiskuntaa varomaan myrkyllisiä aineita. Jo kaksi vuotta aikaisemmin Peterson oli varoittanut koko maailmaa sulfiiteista Joe Roganille antamassaan haastattelussa, jossa keskusteltiin niin kutsutusta Tuomion Siideristä (Cider of Doom). Juotuaan lasillisen omenasiideriä Jordan Peterson sai vakavan allergisen reaktion sulfiiteista ja vietti omien sanojensa mukaan kuukauden hirvittävissä helvetin tuskissa, an overwhelming impending sense of doom. Peterson ei nukkunut lainkaan kahteenkymmeneenviiteen päivään, mikä on valvomisen ylivoimainen maailmanennätys. Tuon ajan Peterson oli jatkuvasti kylmässä hiessä. Onneksi ihmiskunta on kuunnellut Petersonin varoitusta ja levittänyt hädän viestiä. Youtubesta löytyy suosittuja videoita aiheesta, esimerkiksi ”Jordan Peterson Gets Owned by Apple Cider” ja ”Jordan Peterson Beef Brained Apple Cider”. Videot ovat pelastaneet tuhansia ihmishenkiä, eivätkä ne tule poistumaan kollektiivisesta muistista koskaan.  

Petersonista on kehkeytynyt ansiokas ja aggressiivinen lisäaineiden, rokotteiden ja lääkäreiden kriitikko. Jo vuonna 2020 Peterson huomautti, että moderni lääketiede on kääntynyt ihmistä vastaan. Nykyisin lääketiede itse asiassa lyhentää ihmisten elinikää. Emme voi kuin olla Petersonin kanssa samaa mieltä: missä valkoinen takki, siellä kuolema ja murtuminen, missä niin kutsuttu rokote, siellä sydänlihastulehdus ja tic-oireet.

Koska Jordan Peterson on noussut aikamme vaikutusvaltaisimmaksi jungilaiseksi teoreetikoksi, on väistämätöntä että myös hänen varjonsa (saks. Schatten) vaikutusvalta on kasvanut samassa suhteessa. Varjo voi näyttäytyä yleisölle eri tavoin eri paikoissa – milloin sosiaalisen median valeprofiileissa, milloin Ben Shapiron rap-videolla, milloin äärioikeiston soihtukulkueissa.

Helmikuussa 2024 Peterson ärsyyntyi Seesamtie-lastenohjelman peikkohahmo Elmosta. Hän nimitti viestipalvelu X:ssä Elmoa ”hirveäksi vinkuvaksi sätkynukeksi” ja epäili tämän äänestävän demokraatteja. Noin kuukautta myöhemmin Peterson suuttui Associated Press -tietotoimistolle, joka uutisoi New Jerseyn Hobokenin liikenneturvallisuuskampanjasta: Hobokenissa ei ollut sattunut ainuttakaan liikennekuolemaa viimeisen seitsemän vuoden aikana. Peterson kommentoi uutista Associated Pressille: ”Teidän säälittävyytenne ylittää ymmärryksen, ja woke-kuolema korjaa teidät pian.”

Nämä ulostulot herättivät vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa. Vallitsi yleinen epätietoisuus siitä, oliko kommenttien takana Peterson itse vai hänen pelottavan suureksi kasvanut varjonsa. Vieläkään asiassa ei ole saavutettu yhtä totuutta, mikä sopii jungilaiseen paradigmaan: ei ole väistämätöntä, että psykologinen ja metafyysinen totuus olisivat aina ristiriidattomassa suhteessa. Jordan Peterson voi olla samaan aikaan oma varjonsa, mutta myös varjonsa tuolla puolen. Ylittäessään toistuvasti itsensä Peterson joutuu ylittämään myös varjonsa, ja twiitti twiitiltä tämä käy raskaammaksi. On vain luonnollista, että joskus näemme suuren ajattelijan sijaan vain hänen varjonsa tai pelkän LGFG:n design-takin liepeen.

Ehdottomasti merkittävin Jordan Petersonin uusista aluevaltauksista on vuolas, hallitsematon itkeminen. Viime vuosina Petersonilla on ollut tapana puhjeta itkuun kesken haastattelun yllättävissäkin tilanteissa. Koskettavien itkuvideoiden ansiosta hän on saanut paljon uusia kannattajia varsinkin naisten joukosta. Aiemmin enemmistö naisista koki Petersonin loogisanalyyttisen esitystavan etäisenä ja vieroksui hänen viestiään reaktionaarisesti, akkamaisesti. Itkuvideot tuovat näkyviin Petersonin persoonallisuuden herkän puolen ja tasapainottavat näin hänen kylmänviileää julkisuuskuvaansa.

Julkisilla itkuillaan Peterson on päivittänyt uuskonservatiivista miesihannetta aiempaa sallivammaksi. Ellei herkkyyden ja haavoittuvuuden avoimesta näyttämisestä ole itkuvideoiden myötä tullut hyväksyttyä kaikkien miesten parissa, ainakin se sallitaan sataprosenttista lihadieettiä noudattaville, bentsodiatsepiiniriippuvuudesta toipuneille ja lääkekooman jälkeisistä neurofysiologisista jälkioireista kärsiville emeritusprofessoreille, jotka kantavat harteillaan koko länsimaisen sivilisaation tulevaisuutta.   

Herkimmin Jordan Peterson liikuttuu omasta merkityksestään ja itkee vuolaimmin vastuunsa painoa. Kyseessä on emotionaalinen ikiliikkuja: Peterson itkee ainutlaatuista, maailmanlaajuista suosiotaan, jota itkuvideot yhä kasvattavat. Lisääntyvä suosio saa ”Jordan-joen” virtaamaan yhä vuolaammin, ja kyynelkanavat avautuvat ympäri maailmaa palamattoman totuuden äärellä. Kuvaa hienosti Petersonin monipuolisuutta ja uraa uurtavaa työtä, että hän on tämänhetkisistä keksijöistä lähimpänä ikiliikkujan ratkaisemista. Jälleen Peterson on tehnyt paradigmanmuutoksen vaihtamalla näkökulmaa. Hän on ensimmäisenä ymmärtänyt, ettei ikiliikkuja ole fysikaalinen vaan psykologinen ongelma; että sisäinen kulta voi tuottaa ehtymättömän kyynelten virran.

Me näemme, että Jordan Peterson on merkittävä ajattelija ja ennen kaikkea korvaamaton itkijä. Peterson on ottanut rohkeasti ja epäröimättä klassisen itkijänäisen roolin relativistisessa, kyynisessä kulttuurissamme. Peterson on antanut meille luvan itkeä jatkuvasti, vailla nolostumista. Saamme seurata Petersonin esimerkkiä ja avata kyynelkanavamme kunnolla. Tämänkin tekstin kirjoittamisen aloitimme itkemällä ensin yhdessä. Pillitimme omaa pikkuruista merkitystämme ja Jordan Petersonin valtavaa merkitystä. Meistä on selvää, että niidenkin, jotka eivät jaksa kuunnella Petersonin syvällisiä puheita ja vivahteikkaita argumentteja, tulisi kuunnella hänen itkuaan.

Harry Salmenniemi, kirjailija, VTM

Jaakko Yli-Juonikas, kirjailija, FM

Teksti on peräisin Nuoren Voiman Runopuutarha-numerosta (4/24). Jos kaipaat syvällisempää ajattelua elämääsi, tilaa Nuori Voima.