Baudelairea - de luxe! Uusi käännös Kielletyistä runoista ilmestyi
Viime viikolla ilmestyi käännös Charles Baudelairen Kielletyistä runoista. Julkaisu on varsin poikkeuksellinen - kyse ei ole mistä tahansa runovihkosesta, vaan monitaiteisesta taiteilijakirjasta.
Kiellettyjen runojen teksti koostuu kuudesta runosta, jotka oikeus kielsi Pahan kukkien (Les Fleurs du Mal, 1857) julkaisun jälkeen, ja jotka Baudelaire myöhemmin Brysselissä asuessaan julkaisi osana teosta Les Épaves ("Hylyt", 1866). Runot tuomittiin siveettömiksi, mutta Baudelaire itse selvisi sakoilla. Aikakauden merkittävimmät kirjailijat Victor Hugosta Gustave Flaubertiin kampanjoivat hänen puolestaan, ja oikeusjuttu lisäsi hänen suosiotaan merkittävästi. Uusi suomennos ei ole ensimmäinen, vaan kiellettyjä runoja on ilmestynyt jo Yrjö Kaijärven Pahojen kukkien käännöksessä (1962).
Suomentaja Antti Nylén kertoi Kiellettyjen runojen täyteenahdetussa julkaisutilaisuudessa Rikhardinkadun kirjastolla, että kirjan tekemisen tärkeänä sysäyksenä toimi vuonna 2013 löytynyt Baudelairen omakuva. Nylén onnistui nappaamaan riittävän tarkan otoksen siitä näyttelyssä Pariisissa. Kuva on kirjan kannessa.
Se sisältää kirjallisuutta, kuvataidetta ja musiikkia.
Tämä kokonaistaideteos on julkaistu irtolehtipainoksena kartonkikotelossa. Se sisältää kirjallisuutta, kuvataidetta ja musiikkia, eli runokäännökset irtolehtinä ja alkukieliset runot vihkona, Elina Merenmiehen digipainettuja mustepiirroksia ja Samuli Kristian Saastamoisen ääniteoksen cd-levynä. Runosivut on Nylén painanut yhdessä Olli-Pekka Tennilän kanssa kohopainokoneella. Lopullisella teoksella on siis kaikkiaan viisi tekijää.
Nylén sanoo lopullisen kirjan olevan jotain massatuotetun niteen ja taitelijakirjan väliltä. Sen painos on 200 kappaletta, mikä on taiteilijakirjalle suuri. Ne ovat usein uniikkeja, tai niiden kappalemäärä rajoittuu korkeintaan muutamiin. Rikhardinkadun kirjasto on laajan, noin neljänsadan teoksen, taiteilijakirjakokoelman kotipaikka.
Taiteilijakirjojen genre sen sijaan korostaa kirjan objektiluonnetta, ja tekee juuri esineen muodosta kiinnostavan.
Taiteilijakirjat ovat vapaasti kirjan muotoa hyödyntäviä teoksia, jotka eivät siis esittele taidetta tai kerro siitä. Niitä ei välttämättä voi edes lukea. Taiteilijakirja (artist’s book, livre d’artiste) syntyi 1960-luvulla, osittain vastalauseeksi kalliille taideobjekteille. Kirja on vakiintunut välineelliseksi muodoksi, jonka ensisijainen, ja jopa ainoa tarkoitus, on toimia tekstin pakkausvälineenä. Taiteilijakirjojen genre sen sijaan korostaa kirjan objektiluonnetta, ja tekee juuri esineen muodosta kiinnostavan.
Nylén kertoo kiinnostuneensa taiteilijakirjoista siksi, että niissä perinteisesti sarjatuotettua esinettä, kirjaa, kohdellaan kuin uniikkia taideteosta tai veistosta. Nylénin visiossa sarjatuotanto sai erityistä painoarvoa, ja siksikin painos on suurempi kuin taiteilijakirjoissa yleensä. ”Minulle tärkeää oli päästä itse osaksi tuotantoprosessia. Kun kuulin Tennilän Heidelberg-painokoneesta, tiesin haluavani painaa taiteilijakirjan sillä.”
Kielletyt runot on kiehtova teos, joka osoittaa suuntaa myös kirjallisen taiteen materiaalisuudelle ja moniaistisuudelle - luksus-ulottuvuutta unohtamatta. Toivoa sopii, että vastaavia hankkeita nähtäisiin vielä lisää.
Osa Kiellettyjen runojen käännöksistä ja Elina Merenmiehen kuvituksista on ilmestynyt Nuoren Voiman Visuaalinen runous -erikoisnumerossa (3/2016). Numeroa on vielä muutamia kappaleita saatavilla (5e + pk) , tiedustele osoitteesta sofia.koistinen at nuorenvoimanliitto.fi
Kiellettyjä runoja voi tilata kustantaja Osuuskunta Poesialta.
Johdatusta taiteilijakirjoihin:
Giorgio Maffei: “The Artist’s Book. Instructions for Use”, Medium.com, 16.2. 2015.
[oikaistu 4.6.2019: "Hylyt" sisältää muitakin runoja kuin vain Ranskassa kielletyt; Elina Merenmiehen työt eivät ole grafiikkaa, kuten väitimme, vaan mustepiirroksia.]
