Nämä viisi podcastia haluat kuulla

Internetin syövereistä löytyy tuhansittain toinen toistaan mielenkiintoisempia, kummallisempia ja erityisempiä radio-ohjelmia.

Podcast-teknologian kautta kriittinen tiedonvälitys lyö kättä teknologiaentusiastien ja nörttikulttuurin kanssa. Tällaisen kuvan saa radiotoimittaja Benjamen Walkerin suositusta Theory of Everything -podcastissa, johon hän toimitti vuoden 2015 lopulla jakson ”Podcastien salatut historiat”. Vuonna 2015 podcast, eli internetissä ladattava tai suoratoistona kuunneltava radiolähetys, oli jo kymmenen vuoden ikäinen teknologia ja käsite. Walkerin ohjelmassa kerrotaan, että podcast-teknologia sai alkunsa ”vakavasti otettavana” tiedonvälityksen muotona vuoden 2003 Irakin miehityksen jälkimainingeissa. Yhdysvaltalainen turvallisuuspoliittinen keskustelu oli ohjelmassa haastatellun toimittaja Christopher Lydonin mukaan tuolloin äärimmäisen yksipuolista, ja podcast-teknologia mahdollisti institutionaalisten tiedonvälittäjien sensuurin väistämisen.

Sittemmin podcastista on tullut suosittu radioteknologia. Podcast perustuu yksinkertaiseen tekniseen innovaatioon, jossa yhdistetään internet-sivustolta ladattava äänitiedosto ja uusista päivityksistä käyttäjää informoiva rss-syöte. Näin käyttäjä voi tilata omalle laitteelleen radio-ohjelmia. Varsinkin Yhdysvalloissa podcastit ovat johtaneet pieneen radioalan murrokseen, laadukkaasti toimitettujen radio-ohjelmien lisääntyneeseen suosioon ja uuteen ansaintalogiikkaan radioliiketoiminnassa.

Käytännössä kuka tahansa voi toimittaa podcastin, joten internet on täynnä erilaisia audioviritelmiä. Eräillä podcasteilla on miljoonayleisöjä, esimerkkinä vaikka This American Life -ohjelma, sen tekijöiden sarjamuotoiset Serial-nimiset radiodokumentit, sekä esimerkiksi koomikko Marc Maronin ohjelma WTF , jonka vieraana on ollut muiden muassa Barack Obama. Yleisradioyhtiöiden hallitsemassa Euroopassa podcastit eivät ole olleet yhtä suosittuja, mutta eräät povaavat vuodesta 2016 podcastien läpimurtoa myös meillä.

Mikä on podcast?

Mitä podcast sitten oikein on? Merkitseekö se ainoastaan jakelutekniikkaa, vai onko podcastilla jotain sisällöllistä tai tyylillistä eroa broadcast-radioon? Väittäisin, että podcastien suosio on johtanut maailmanlaajuisesti nimenomaan toimitettujen radio-ohjelmien uuteen tulemiseen (erotettuna lähetysvirtaradiosta). Suurin osa maailmalla kuunnelluista podcast-ohjelmista on amerikkalaisia, ja moni kuuntelija on innostunut podcastien myötä nimenomaan amerikkalaisesta laadukkaasta radiokerronnasta. Podcastien suosio on ikään kuin rinnakkainen ilmiö television suoratoistopalvelujen, kuten Netflixin, yleistymiselle. Kummassakin on kyse kuluttajan halusta päättää itse omasta median käytöstään.

Olen töissä Yleisradiossa, missä mietitään paljon radion internet-kuuntelun lisäämistä. Yleisradio on aloittanut omana podcast-tuotantonaan Serialista vaikuttuneen Kadonneen ja nörttikulttuuria ruotivan Vikasietotilan muodossa. Vaikka Suomessa radion internet-kuuntelu on vielä vähäistä ainakin perinteiseen verrattuna, ainakin tekijälle podcast voi olla kiinnostava aluevaltaus ja merkitä uudenlaista yleisökontaktia. Myös yleisö voi podcastien kautta löytää uutta puhtia radionkuunteluunsa. Koska internetin syövereistä löytyy tuhansittain toinen toistaan mielenkiintoisempia, kummallisempia ja erityisempiä radio-ohjelmia, löytämisen ilo voi olla suurempi kuin toistuvuuteen perustuvassa lähetysvirtaradion dramaturgiassa. Podcasteja kuunnellessa ei tarvitse antautua radion iltapäiväohjelman tasatunnein toistuville visailuille, eikä mielenkiintoista radiodokumenttia tarvitse broadcast-virrassa sekoittaa jumalanpalvelukseen. Podcasteissa toimitettu radio-ohjelma esiintyy sellaisenaan.

Radion gentrifikaatiota

Podcastin suosio liittynee myös muutoksiin vapaa-ajassa. Kulttuurikriitikko Boris Groys kirjoittaa teoksessaan In the Flow, että vapaa-aika on jälkiteollisessa yhteiskunnassa muuttunut hyvin aktiiviseksi. Ollaan jo kaukana siitä debordilaisesta modernista spektaakkeliyhteiskunnasta, jossa kansalaisilla oli tapana passivoitua vapaa-ajallaan television kajoon. Podcastit vastaavat suoraan tähän aktiivisen vapaa-ajan tarpeeseen, sillä niitä kuunnellaan tyypillisesti älypuhelimella lenkillä, työmatkalla, kokatessa ja vessassa. Podcastista on tullut osa arjen multitaskingia, jossa personoitu mediasisältö soi hajamielisesti taustalla siirryttäessä paikasta toiseen.

Samalla radionkuuntelu antaa podcast-maailmassa uusia eväitä kansalaisen identiteettityöhön. Podcast ”löydetään”. Internet on täynnä ”tämän podcastin haluat kuulla” -artikkeleita ja parhaiden podcastien maine leviää keskustelupalstoilla nopeasti. Olen itse mieltynyt edellä mainitun Benjamen Walkerin Theory of Everything -ohjelmaan. Theory of Everything käsittelee yleensä teknologiaa ja uuden talouden kysymyksiä, mutta onnistuu käsittelemään myös oman (podcast)ilmaisunsa ekonomiaa, estetiikkaa ja siihen liittyvää identiteettipolitiikkaa. Hyvänä esimerkkinä on ohjelman jakso ”New York After Rent”, jonka nimi viittaa paitsi Rent-musikaaliin myös New Yorkin kaupungin kiihtyvään gentrifikaatioon 2000-luvulla. Ohjelman ensimmäisen osan loppupuolella stand up -koomikko Penny Arcade kiroaa kuinka gentrifikoitunut valinnanvapaus tarkoittaa itse asiassa tuotevalikoiman suppenemista: ”Cupcakes are the latest narcotics of the masses!”

Gentrifikaatio tarkoittaa usein sitä, että ”aitouden” ilmapiiri luo arvoa kaupunkikiinteistöille. Arvonnousun myötä katuhuumeet todella ikään kuin muuttuvat kuppikakuiksi. Benjamen Walker leikittelee ajatuksella myös podcastien suhteen: entä jos internetin lisäämä valinnanvapaus tarkoittaakin samankaltaistumista myös radiokerronnassa? Pienten, arkisten ja paikallisten asioiden merkityksen ”universalisoinnista” tarinankerronnan keinoin on tullut suosittu lajityyppi podcast-maailmassa. Podcast-kerronta, mikäli sellaista on, muistuttaa journalistisesti usein aikakauslehtien human interest -juttuja, joiden tarkoitus on koskettaa, liikuttaa ja informoida.

Edellä mainittu This American Life on jo tarinoivan radiojournalismin klassikko. Samalle ajatukselle ja muodolle perustuvat myös amerikkalaisen Radiotopia  -verkoston laadukkaat podcastit. Tarinankerronta ja sen mukanaan tuoma läsnäolon tuntu on jonkinlainen taikasana nykyisessä radioestetiikassa, ja varsinkin radioyhtiöiden ohjelmakehittäjät ovat tarttuneet tähän.

Falling Tree Productions on brittiläinen tuotantoyhtiö, joka tuottaa radiodokumentteja ja feature-ohjelmia lähinnä BBC:lle. Falling Treen ohjelmat ovat keränneet maailmanlaajuista suosiota nimenomaan podcastien kautta. Muusikko Laura Bartonin ohjelma Notes from the Music Island on hyvä esimerkki radio-ohjelmasta, joka herkuttelee paikallisuudella ja on juuri sen takia maailmanlaajuisesti lähestyttävä. Ohjelmassa Barton kiertää brittiläisiä paikkakuntia ja pohtii niiden musiikkikulttuureja. Bartonin ohjelma muistuttaa enemmän perinteistä radiodokumenttia tai feature-ohjelmaa, mutta tarinankerronta ja kuulijan intiimi puhuttelu kuljettavat sitä kohti edellä esiteltyä intiimin radiokerronnan trendiä.

1900-luvulla radion merkitys on kiteytynyt suoriin lähetyksiin. Sanotaan, että vasta Yleisradion 1920-luvulla alkaneet suorat lähetykset aikamerkkeineen synkronisoivat Suomen syrjäisimmätkin paikkakunnat pääkaupungin aikaan. Suoralla lähetyksellä on myös radioammattilaisten mielissä erityinen asema. Usein kuulee puhuttavan suoran lähetyksen ”taiasta”, tai ”kuninkuuslajista”. Käsittääkseni viittauksella taikavoimiin tarkoitetaan puhujan ja kuulijan synkronisoitumista ”samalle aaltopituudelle” ja samalle kellonlyömälle.

Podcast purkaa lopulta radioaaltojen ajallisen synkronisaation. Podcastia kuunnellaan omaan tahtiin, milloin vain ja missä vain. Tämän takia on mielenkiintoista, että podcasteista haetaan nimenomaan läsnäolon tuntua.

”Nämä kannattaa kuunnella – paremmin”

Jos haluaa tutustua monipuolisesti erilaisiin radiokerronnan muotoihin podcastin kautta, kannattaa kuunnella chicagolaisen Third Coast -radiofestivaalin Re:sound -ohjelmaa, joka on viikottainen kooste festivaalin ohjelmistosta. Vaikka Re:sound keskittyy ennen kaikkea englanninkielisen maailman radio-ohjelmiin, sen kautta on mahdollista kuulla ohjelmia myös nykyajan radioamatööreiltä. Re:soundin kautta kuulee kuinka heterogeenista ja laadukasta radiokerronta on internetin aikakaudella.

Podcastien hienous on siinä, että kuka vain voi tehdä ja lähettää niitä helposti. Suosituimmat podcastit ovat vieläkin suurien mediatoimijoiden tuotoksia, mutta välillä kohdalle sattuu todellisia radioamatöörihelmiä, jotka eivät jätä rauhaan.

Jungala Radio on Calais’n pakolaisleirissä toimiva yhteisöradio, jota leirin asukkaat pyörittävät. Se on mielestäni yksi hienoimmista ruohonjuuritason mediaprojekteista tämän hetken Euroopassa. Calais’n ”viidakoksi” kutsutussa pakolaisleirissä asuu tuhansia Britanniaan pyrkiviä pakolaisia. Leirin olosuhteet ovat kehnot ja avustusjärjestöt ovat muun muassa raportoineet leiriin yksin saapuneiden lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ranskan viranomaisten pyrkimykset häätää ja purkaa leiri ovat johtaneet yhteenottoihin leirin asukkaiden ja poliisien välillä.

Jungala Radiossa ääneen pääsevät kaikki Calais’n ”viidakon” asukkaat lapsista alkaen. Niin ”viidakon” lapset kuin aikuiset ovatkin tuottaneet hämmästyttäviä ohjelmia, joissa leirin asukkaiden elämästä kerrotaan kaunistelematta ja näkemyksellä. Jungala Radion lyhyissä reportaaseissa yhdistyvät ajankohtaisten asioiden kiireellisyys ja kertomisen tarpeen tuottama läsnäolon tuntu. Haluaisin, että Jungala Radiossa olisi podcastien tulevaisuus.

Digitaalinen tiedonvälitys on johtanut mediasisältöjen ennennäkemättömään monipuolistumiseen. Kansallisvaltioita keskuksenaan pitänyt vanha radiolähetys on joutunut myöntämään olevansa vain yksi ääni muiden joukossa, ja muut äänet taistelevat kuuluvuudesta osana yhä täydempää ja aktiivisempaa arjen sykliä. Maailma kohisee moniäänisenä ja hyvin lähellä. Samalla vastuu mediakriittisyydestä on siirtynyt uudella tavalla kuluttajien, yleisön tai kansalaisten harteille. Pahimmillaan pelkkä mediasisällön ”löytäminen” voi toimia takeena sen totuusarvosta. Podcast eräänä radiotekniikan nykyisyyden ja tulevaisuuden kuvana liikkuu tällä uusien valtasuhteiden liukkaalla ja hedelmällisellä alustalla.