Möykky-numero johdattelee lukijansa muun alueelle!

Emilia Kokko ja Even Minn hahmottelevat möykkyyttä ja kysyvät möykyltäkin. Emil Santtu Uuttu luotaa syväajan sisällyttämää katsetta Suomen geologisesti merkittävillä hiekkakuopilla. Eeti Piiroinen haaveilee radikaalisti paremmasta transhoivasta. Isa Hukka ja Nadja Leham keskustelevat rampakaanonin merkkiteos Care Workin hienouksista. Mukana myös Debytoi runoilijana -kilpailun upeat voittajarunot ja, no, paljon muuta.

Täällä on tilaa vähäisille liikkeille, joita tuskin huomaa, takapihojen huminoille ja epämääräisille muistoille, jotka saavat oleilla epämääräisyyksien aukioilla, sillä epämääräisyyden ei tarvitse palautua määräisyyksien piiriin. Ei tarvitse olla tietynlainen, ei tarvitse tehdä niin kuin pitäisi, ei tarvitse, mutta saa. Täällä saa olla sellainen kuin on. Tällaistakin on. (pääkirjoitus, Emilia Kokko ja Even Minn)

Olen yrittänyt kirjoittaa niin, ettei siellä hirveästi olisi symbolitasossa sellaista, että lokki symboloisi jotain ihmisestä, mutta ehkä pieniä juttuja siitä, että ihminen symboloi jotain lokista – tai ainakin siitä mitä kaikkea me ihmiset kuvittelemme lokissa olevan.

Toive on, että sinne tulisi tilaa lokin hahmolle olla, tulla näkyväksi. Se on mielestäni sitä näkyvän tekemistä nähdyksi. Kun käytän sanavaltaa, niin lokit tulevat enempi oleviksi. Tai niiden olemassaolo vahvistuu. (Pipsa Lonka Sofia Blanco Sequeirosin haastattelussa)

k’hh ̈ ̈ ̈’`’’’ ̈ k’hh vyh k’./. .-. ~ .’ ’ , ’h .... ..

k’hh k’h vyh k’hh

*./..-.~.’’,’k’hhk’hhvyh./..-.~.’’,’./..-.

~.’’,’k’hk’hhk’hvyhk’h

(Möykyltä kuultua)

Maa käy läpi muutosta, ruumiit käy läpi muutosta. The Earth is transitioning. Nykymaailma, tulevaisuus, ja elämät niissä kaikkinensa ovat joka tapauksessa myrkyllisiä, joka tapauksessa teknologiavälitteisiä, joka tapauksessa nautintoa kaipaavia. (Leena Kuusisto esityksestä Toxinosexofuturecummings)

Huomaan, milloin työskentelen oletuksia purkavassa rakenteessa – hauraissa rakenteissa. Minulta kysytään – ja kysymme yhdessä – joka päivä: Miten me työskentelemme yhdessä? Miten me harjoittelemme? Miten me etsimme? Miten me teemme esitystä? Mistä me teemme esitystä? Mikä on tärkeää? Mille haluamme antaa huomiota? Miten ja mistä me pidämme huolta? (Markus Lindén)

Nukun ja näen unia. Ensimmäinen uni on sellainen, jossa sedimentoitunut hiekka iskostuu vedestä saostuvan, hiekan lomaan kiteytyvän kvartsin tai kalsiitin avulla kiveksi. Toisessa unessa olen vanhempieni mökillä Kivijärvellä. Siivoan mökkiä ja sen pihaa, mutta samanaikaistuvat, toisiinsa luhistuvat aikatasot tekevät siitä vaikeaa. Yritän pitää eri aikatasojen roskan, huonekalut ja tunteet erillään. Lopulta näen unen, jossa kerron yhä uudelleen sitä edeltäneistä, yhä uudelleen toistuneista unista. Herään ja nousen ja laitan kahvia. (Emil Santtu Uuttu)

Ajattelen että elämä on pyhää. Ehkä esityksessä on myös jotakin pyhää, koska se muistuttaa meitä siitä että olemme elossa. Live performance on elävä esitys. Esityksellä on joku ajallisuus, jolloin elävät (ja muutkin) kokoontuvat tavalla tai toisella esitystapahtuman äärelle. (Satu Herrala)

Hoitojen eväämiseen portinvartijat ovat esittäneet perusteluiksi lukuisia perehtynyttä tarkastelua läpäisemättömiä syitä: tekaistuja psykologisia analyyseja, suurenneltuja mielenterveyshaasteita, polityöntekijöiden ylitulkitsemaa epävarmuutta, painoindeksiin liittyviä liioiteltuja esteellisyyksiä... Portinvartijajärjestelmän yksi ominaisuus on tietenkin hoitoa saavien määrän kontrolloiminen. Ovatko taustalla jälleen cissukupuolisten pelot: mitä kävisikään, jos kaikki transsukupuoliset saisivat tarvitsemaansa hoitoa? (Eeti Piiroinen)

Tai entä sit kirjan upee ajatus hoivasta seksikkäänä ja nautittavana ja iloa tuottavana asiana! Siinä aika alussa Piepzna-Samarasinha kertoo tutustuneensa hoivarinkirakenteeseen, jonka tää valkoinen vammainen queer femme pornotähti Loree Erickson on koonnu itselleen. Loreen hoivarinki on myös yhteisö: vammasen ihmisen tarvitsemasta hoivasta on tehty yhteisöllinen asia, jonka äärellä on hauskaa. Hoiva on muutettu taakasta kollektiiviseksi nautinnoksi. (Isa Hukka dialogissa Nadja Lehamin kanssa)

Katseen kääntyessä ihmiseen huomataan, etteivät elävät olennotkaan ole selväpiirteisiä yksiköitä. Ihminenkin on sommitelma elementtejä ja jopa toisia eläviä olentoja kuten bakteereita, jotka ovat ihmisen toiminnalle välttämättömiä. Bennett kiinnittää lisäksi huomiota ruoan toimijuuteen. Hän puhuu erityisesti omega-3 -rasvahapoista, joiden syömisellä on todettu olevan huomattavia vaikutuksia ihmisen fyysiseen ja kognitiiviseen toimintaan. (Carlos Lievonen Materian väreestä)

Tilaa tästä kotiisi Nuori Voima vuodeksi!

Möykyn irtonumeron voi tilata osoitteesta sofia.koistinen@nuorenvoimanliitto.fi (13e+pk) tai hankkia Runokuusta.

Tule myös esitystaiteisiin keskittyvälle Möykky-teemaiselle Nuori/Voima -klubillemme 28.8!