Sofia Koistinen
sarjan logo, värikenttiä

Cool maa jossa tapahtuu - Viikon runoilija on Sini Silveri

Runot ja novellit
|
Sini Silveri
|

Sini Silveri on kirjoittaja ja esittäjä. Poesia julkaisi hänen esikoisteoksensa Titaanidiskon maaliskuun alussa. Lisäksi häneltä on ilmestynyt erilaisia vihkoja, kasetteja ja esseitä.

 

1. Miksi kirjoitat runoutta?

En oikein ymmärrä runoutta (ja tämä on varmasti pohjimmainen syy kirjottamiseen), mutta koen että runoja kirjoittaessa voin ainakin yrittää olla rehellinen/valehdella hyvin.

 

2. Mikä voisi olla runouden rooli poikkeusaikoina?

Runous on luonnostaan epävarmaa, koska siinä ilmaistaan sitä miten maailma on tehnyt vaikutuksen. Runoudella on mahdollista näyttää, mitä täällä oikein tapahtuu, ja samalla se paljastaa kirjoittajan kovuuden ja hellyyden maailman suhteen.
Runous on todella edgyä.
Ja nyt kun maailma on kaikille tasavertaisen epävarmaa, herkkää, lähellä kuolemaa, välittämistä ja eristyssellejä, niin runouteen on mukavaa ja helppoa samaistua.

 

3. Mitä ihminen voi tehdä, kun kaikki on suljettu?

Vankilassa ihmiset nostavat rautaa, miettivät, pysyttelevät kovina ja haluavat paeta. Jotkut suunnittelevat rikoksia, jopa vallankumouksia ja erilaista elämää.
Siellä myös ajatellaan mahdottomia ja organisoidutaan.

 

***

TALOT on päällystetty huonolla muovilla jossa on sinisiä ristejä
väärinpäin ja muita ihoteippejä.
Joku aukaisee keittiössä metallisen purkin, sukka hiihtää kohti
ikkunaa.
Yksityisasunnossa on märkä lattia ja huoneen keskellä kontillaan
alaston joka pitää kädet ristissä kiinni molemmista korvistaan.
Toinen hyppää ilmaan polvet koukussa niin että vaatteet
lennähtävät ylöspäin ja sitten ne laskeutuvat kauniisti alaspäin.

TRIBAALIKUVIOITU puukoriste on ryöstetty ja minä olen
hengittämättä ja keikkuen velkaa äärettömän kiireisille. 
Nyt on kyseessä aika joka koskee koko elämää ja tämä on kokonaan
koneensärkijän kohteena. 
Ei kaikki loppumiset ole turvattomia, ruskeissa salamoissa
ja ne nuolet järky.

 

1000 ORJAANI

Nämä ovat minun ongelmiani, nämä ovat minun tuhat
orjaani,
en ajattele näitä uhreina, minä en ajattele näitä ollenkaan.
Aukaisen ja suljen laitteita ja kaikki tuodaan,
öljy, laitteen jokainen RUOKA, mehu ja videot joita katselen kun olen
tyhjä.

Sata ensimmäistä orjaani ovat: hauskat asiat, musiikki tunnelma mukava
yhdessä muiden kanssa,
hän on minun kanssani, minä olen ottanut hänet tilaani, minun
viihtyvyyteen, yksinäisyyteen joka lohduttuu hänen kuvillaan.
Saan tietoa, joka on minun omaani, luen sen. Olen huolissani. Ajattelen.

Sitten, hellyys. Kaikki ystävät, jotka kuuntelevat minut ympäriinsä.
Viikonpäivät.
Kotini, se on kiinnostava. Nahkani. Falafelini. Kiiltävä peltinen
kilpi.
Cool maa jossa tapahtuu, elämä, seksikäs kaikki jonka kautta myös
minä, elävä seksikäs, kaikki.
Luonnonpuisto, raikas valokuva. Kuoritakki.
Minun orjani ovat minun läheiseni jotka täyttävät energiani.
Vesijohto. Lämmitys. Seinä. Automaatti.
RELAX. Rentoudun sinun kulttuurissasi, sinun tuoksussasi.
Makoilen pyyhkeellä ja kaikkialla on kukkia. Minulla on vaatteita jotka
ovat villaa.

Minun orja on se harjoittelija silloin siellä hauskassa tapahtumassa,
taksia ajava Andrei jonka isä on vankilassa.
Emma. Jalkapallo, jonka kautta myös minä olen enemmän totta, sekä
öljy, sota, jokainen ihminen täällä, jokainen miljoonaa jokainen.
Mikrolevy. Amazon. Tämä ei ole enää tuhat.. Minä olen velkaa siitä
että sinä olet kaivanut kaiken maasta.
Tuuli, kiven puristuma, lohkareen avautuma painautuma, kuivaamo.
Olen velkaa muovisesta leijonalohikäärmepatsaasta, riekale lipusta,
nuista maastohousuista jotka ovat nyt kuivumassa.