Karissa Kettu ja smaragdinvihreä tiheä
Vuoden ensimmäisen numeron takakansirunon kirjoitti Karissa Kettu. Omien sanojensa mukaan Kettu on "läpikulkumatkalla oleva humanisti, jonka juuret ovat antiikintutkimuksessa ja pää sekavissa säkeistöissä". Julkaisemme nyt lisää Ketun aiemmin julkaisemattomia runoja.
Epäluottamuslauseeni tahattomat
karkuun päästetyt
näkökoirat
vainusivat sinut
kuin alasammutun linnun
eikä niskasi voinut
kuin retkottaa
Tapamme huvittua yhteisesti
ainaseisseiden koivujen
kuusien
hiljaisia latvoja, joita
sumu sormeilee
näköalaa lahdelle
alas, katulampun alle
Hu-mi-see
smaragdinvihreä tiheä
viisi kevyttä paineenlähdettä
lapaluusta selkään
olemme kaikki
uppoavassa laivassa
valitsemme upottaa
päämme hiekkaan
kätesi kiertyy niskarankaansa
sormi tuntee pinnan
haituvan
tasot lipuvat päällekkäin
ilmassa ehkä suolaa
taustalla
ko-hi-see
pumpulin takaa
ei ylijäämää
Rajattu muoto
yhtä kuin
rajattu elämä
en pysy aisoissani mitä sitten
karsinat ovat karsinat ovat karsinoita
pilttuussa he ovat
kauloistaan kiinni
mutta vapaita
riuhtaisemaan
itsensä
irti
On avattava päällimmäiset
jos ryttäät ne palloiksi,
ne paisuvat
avattava hartaudella
oiottava rytistyneet nurkat
koettaa saada selvää
kyyneleiden,
veren tahrimista
käsittämättömistäkin
pääteltävä maailmojen väri
avattava korpin siipi,
levitettävä
kun se on maassa
vielä
Verisuonihaarat
puskevat
paljastuneista
terrakottamatoista
yksi kallellaan
linnoitukseen,
lasten pulkkamäkeen
poltetun saven mäki
kantaa sähköistyneitä
käkkäröitä
Iltapäivisin hän söi lohisalaatin yksin keittiössä
Alvar Aaltoa
pitäytyi aina omissa oloissaan
heillä oli akvaarioita, kaneja, lämpimiä maailmoja
usein myös pimeässä hohtavia, kuten
yölamppu-delfiini tai tarratähdet
hevosenkengän syleilyssä uima-allas, joku keräsi sen roskat
äidit ja isit Esson omistajia, molemmat
kirurgeja joko silmä- tai muita
Nokialla, opettajia, terveyskeskuslääkäreitä, insinöörejä
kylpyläosastoja kellarikerroksissa
ratsastusharrastuksia teknologia-alueen reunamilla
mäyräkoiria, rauhattomia terriereitä
sisällä voimistelurenkaat
sukunimi liesituulettimen teräskuvussa
tutut kirjaimet kaikuvat Kasarmikadun yksiössä
mieleni teki oksentaa tukehtua näin vain kattoja
kolme kerrosta kodissa, punatiiliset mykät laatikot
automaattiset markiisit kaadetut väliseinät
omat kylpyhuoneet
ruokailuajat yhteneväiset vieraat odottakoon huoneissa
palasin kahdeksanteen kerrokseen,
lämmitin mikrossa hodarin
katsoin musiikkitelevisiota
nuori tuska kasvoille valuneissa hiuksissa
sahaavassa lakonisessa marinassa
Kello neljä iltapäivällä
kyykistyin postiluukun edustalle
odotin
raotin
lämmin veto silmien korkeudelle
kahdeksannen kerroksen tuulen ulina
hissin klonkkaava rituaali
vikisevien jousien pysähdys
tiesin mielen kopassa
kerrosvälien etäisyydet, laskematta
jos et tullut tunnin sisällä
pelkäsin, ettet tule
koskaan
Onko lukko auki?
se lepäsi autonsisukselta haisevan
häkkivaraston ovessa
nimeämättömänä se avattiin
mylittleponyjen kokoelma
rynnisti roskaiselle lattialle
avaamaton kirje
johon kajosimme
kauppakorkeasta, 90-luvulta
nämä käsittämättömät huteluudet kaaoksessa
jota emme halua enää
koskaan
kotiimme kutsua
emme ikävöi sinua
tahtoisimme, että tiedät tämän
Kaartaa laajassa puolikuussa
viettää alas
leikkipuiston kupeessa
sulavien pimeyksien solina
kammottavan kaunis
jään pinnalla leijuvat nesteet
saavat unohtamaan
vaelluksien kuunkierrot
olivatko ne edes lohduttomia
mitä niistä ne sulavat
ääni rakastelee meitä
