Kiihkein askelin. Kauhua tuntematta - Viikon runoilija on Elsa Tölli

Kuva: Joona Möttö

 

Elsa Tölli (s. 1995) on helsinkiläinen runoilija, spoken word -artisti ja esiintyvä taiteilija. Töllin esikoisteos Fun Primavera ilmestyi huhtikuussa. Tölli on Helsinki Poetry Connectionin pitkäaikainen aktiivi ja yksi Lavarunoakatemian perustajajäsenistä. 

1. Miksi kirjoitat runoutta?

Runous on pesiintynyt kaikkeen kiintoisaan. Se on leikkisää, vahvaa, tunteellista ja jännittävää. Parhaimmillaan se paljastaa elämästä uutta ja virkistää. Lisää empatiaa ja kasvattaa elämisen vimmaa!

 

2. Mikä voisi olla runouden rooli poikkeusaikoina?

Muutoksen aikoina ihmiset ovat herkempiä huomaamaan jotain, mitä eivät ole ennen huomanneet, merkityksellisiä yksityiskohtia elämästä. Runous auttaa tässä. Uusia normaaleja kuvitellaan, suunnitellaan kun vanhat normit ja säännöt eivät enää toimikaan. Runous versoo sellaisesta.

 

3. Mitä ihminen voi tehdä, kun kaikki on suljettu?

Vetäytyä omaan huoneeseen ja suunnitella tulevia seikkailuja ja aktioita, kuten teininä. 

 

 

 

* * *

 

 

SILMIEN LAULUJA

 

Pysähdyin ja oli tyyntä

Korvakäytävät rentoutui

Kieli väsyi lattialle ja liassa

suli hiljaisuuteen kummitussirkka.

Kuvitteli itselleen metsän notkuvan silmuja!

jotka puski murheenmahlaa, ruokki maasta muhevaa.

Sängyn! jossa oli kirjailtu tyynyliina ja polttelin karkkia,

Kuvittelin! Niin kuvittelin

vehnäisiä lettuja ja rapeat peitot, kiihkeyttä ja sieluni kipinöi

Kirjoitin tuhat runoa ja tuhat kirjaa

ja silti vieläkään en riittänyt.

Raivona sotkin koko asunnon ja 

kirjoitin muut ihmiset paremmiksi,

kirjoitin maailman täynnä herkkuja ja muut pälyilivät elämän reunoilta.

Ihmisjoukon seassa sanoin aina "Nyt mene" 

ja yritin sukeltaa mukaan mutta kompastuin, huusin:

Jos tanssit! Tanssi voimalla, jos voitat! Tanssi kunnolla!

Niin kieli heräsi lattialta, korvakäytävät tärisi -

nimetöntä heinää tunki lattian laudoista.

Olin kähveltänyt mukaani koko maailman. 

Kiihkein askelin. Kauhua tuntematta.

 

 

 

 

 

ROADTRIP

 

• Tämäkohtujärvi
  Kiihtyvän kovaa ajaminen ja manga, tahini ja metsämansikat. Kiristäjät tarjosivat kossukokista ja minun oli otettava. Bussi vei. Olen tämän yön ainoa tähti, yksinäinen tarantula tyhjässä lasimaljakossa

 

• Virrat
  Pikakahvit venelaivan hämyssä, raskas köysi narskutti tilannetta. Olit kaukana ihana mutta tuli räiskyi mun jaloissa. Meidän mahoissa läskiä ja suo keskellä kaupunkia

   

• Kemi
  Kiharapäinen tiikeri, trumpetti-punkkia telakalla, takahuoneesta paistettuja banaaneja, törkyinen laiton nuudeliravintola ja kaatosade sunnuntaina. Peiton alla oli lämmin olo kuin olisi juonut pullon viiniä

 

• Joensuu
  Purjeveneessä silmien alastomuus, sydämessä hiekkaa. Purkkarijalkaiset hienostelijat ja hampaiden louskutus yläkerrassa, ämpäreistä juotavat viinat, teltta kasinon pihassa, ihmisten jättäminen kielet siteisiin

   

• Kotka
  Rintalihaan viiltänyt meripäivä! Ilo valui pitkin naamaa ja sorakenttä pöllysi ja meritahmaisina unohdettiin ihan kaikki ja kellot ja estot ja mentiin vaan, helvetti riistäytyi käsistä. Ota minut syliin tahdon tanssimaan. Teltassa nukkujien hengitys kuiski uusia juttujaan

   

• Kotona
  Pysähdyin ja oli tyyntä. Korvakäytävät rentoutui. Kieli väsyi lattialle ja suli hiljaisuuteen kummitussirkka

 

 

VILLANELLE

 

Aamuyön laidoilla oli haaveita ja siellä minä kävelin. 

Kapea katu oli liila ja varhaislinnut kurnutti.

Olin menossa katsomaan auringonnousua kun äkkiä! 

Joku kouraisi persettäni! Havahduin heti ja hyökkäsin. 

Hampaissani tihkui adrenaliini. Lauloin suustani botuliinia 

ja kynsistäni partateriä, niin seksisti halkesi kivikatuun. 

Sen kiilukielestä tuli paksua mätää ja karseita lauseita,

sisäelimet purskahtivat itkuun. 

Vesisilmät vapisivat, lopulta muuttuivat. 

Katu laajeni ja valo paljasti rakenteet. 

Samalla aamu nousi ja nousi! Juoksin loppumatkan että ehtisin!