Olen vedessä viikon - Kaisa Kukkonen debytoi runoilijana
Runoudessa on vapaata assosiaatiota, mielikuvitusta ja liikettä - kuten tanssissa. Vuoden 2020 Debytoi runoilijana -kisan voittajista viimeisenä Kaisa Kukkonen.
Olen tanssija, kulttuurituottaja, kirjoittaja, tanssinopettaja. Opiskelen tällä hetkellä Frankfurtissa tanssinvälittämistä muille, ja siitä kirjoittamista. Nautin kehollisuudesta, aisteista, anatomiasta ja kosketuksesta, ja näiden kokemusten tuomisesta sanoiksi. Mulle on tärkeää improvisaatio, tanssi, liike, sosiaalisten tilanteiden analysointi ja helpottaminen, sekä rehellinen kommunikaatio muiden olentojen kanssa. Instagram: kaisa.liisa,
1. Miksi kirjoitat runoutta?
Kirjoittaminen on mun omaa rauhaa ja aikaa. Kirjoitan runoja ymmärtääkseni asioita, sanat selkeyttää maailmaa ja usein kirjoitan hetkinä kun käsittelen jotain itselleni tärkeää, tai matkustan yksin. Otan kuvia yksityiskohdista ja tuon jotain näkyville, kommunikoin sitä mitä muuten jää sanomatta. Keskityn tiettyihin hetkiin, jotka haluan muistaa ja jakaa. Tanssijana yhdistän runouden improvisaatioon, siinä on samaa vapaata assosiaatiota, mielikuvitusta ja liikettä. Oon kirjottanu runoja niin pitkään kun muistan, hitaana tummana jokena kaiken muun elämän ohella.
2. Mikä voisi olla runouden rooli pandemian aikana?
Luin paljon pandemian aikana, ja mun oman kokemukseni mukaan runot ja sanat voi joskus pysäyttää ajatusluupin ja tuoda takasin eloon, pinnalle. Ne voi vaikuttaa myös toiseen suuntaan, koska itse imeydyn helposti mukaan kirjojen tunnelmaan ja sieltä voi olla vaikea tulla pois. Jos vaikka runot on turvallisempaa lääkettä, koska ne on lyhyempiä!
3. Suosittele runollista luettavaa.
Lue liikettä, kehoja, kauramaitopakettien sisällysluetteloita, muumikirjoja, omia vanhoja päiväkirjoja, kaverien whatsapp-viestejä ajatuksella ja hitaasti, luontoa, keskusteluita ja lauluja kielillä, joita et ymmärrä.
(+ Eeva-Liisa Manner, Saima Harmaja, Heidi Liehu, Mirkka Rekola, Maria Matinmikko ja Pauliina Haasjoki)
* * *
2020-1
Tanssin epätodellisuutena,
maailmanalussa,
avautuvina silmuina,
murtuvana maana.
Tässä todellisuudessa
puut halkeaa tuulessa
Tässä todellisuudessa
ihmiset katoaa kivien sisään
2020-2
Kiitän ajattomuutta,
silmät kiinni tummia teitä,
kaikkeuden katuja
silitän pehmeyttä,
pidän päätä sylissä,
ajatusten saavuttamattomuutta,
ja
kuuntelen puiden takana
katoavaa ääntä
Kesä - 1
Valkonen t-paita.
Iholla nälkä.
Kylmiä väreitä,
et lämmitä enää.
Sun kieli mun suussa.
“Kosketa lantiota, kosketa selkää.”
Kosketa lantiota, kosketa selkää.
Kosketa lantiota, kosketa selkää.
Kosketa lantiota, kosketa selkää.
Kosketa lantiota, kosketa selkää.
Kosketa lantiota, kosketa selkää.
Kosketa lantiota, kosketa selkää.
Kosketa lantiota, kosketa selkää.
Kosketa lantiota, kosketa selkää.
Kosketa lantiota, kosketa selkää.
Kosketa lantiota, kosketa selkää.
Kosketa lantiota, kosketa selkää.
kuiskaa ja niin hiljaa ettei kuulu mitään ääntä,
ettei nukkuvat herää.
Kesä - 2
Olen vedessä viikon,
täällä pieniä kaloja,
sade hakkaa pintaa,
välillä paistaa aurinko suoraan pohjaan asti ja pilvien sää heijastuu peilistä.
Harjujen männyt vartiossa, seinämät, sammalet, kyyt, puolukankukat,
lupiinit, hyönteiset, muurahaiset, puremat, paarmat.
Olen ilman vaatteita, rinnat kelluu sen verran mitä on,
silmät kiinni ja auki,
tukkaa auki ympärillä kohti hentoja virtoja.
Kesä – 3
kesä kun illalla käyn uimassa järvessä yksin pääskyt huutaa aamulla kahvia ja aurinko vanhoja vinyylejä vaikka hassisen kone luen kirjaa parvekkeella perhonen istuu selälle eikä liiku ilma kastelen mummon kukat vesiletkulla vesipisaroita paikallinen sadekuuro.
Pimeä – 1
Sataa vettä ja pimeää.
Avaan ikkunan ja
autojen äänet
on unen läpi kovalla.
Sydämen kohtaan kylkiluiden kalvoon sattuu ja minä imeydyn läpi rännän ja märän.
Sormista kasvaa aikuisen luut ja
kämmenen keskelle sisäänpäin avautuu tumma aukko,
kun ennen tuli valo.
Maahan - 1
Minä kävisin maahan ja muuttuisin maaksi.
Menisin metsään ja tulisin metsäksi.
Kävisin maahan makaamaan ja muuttuisin hiljaa.
Ottaisin mukaan,
maahan, maaksi, metsään, metsäksi.
Muuttuisin varvuksi,
tulisin maisemaksi, oksaksi, kiveksi ja
vieriviereen veteen vedeksi.
Maahan - 2
Hieroisin ihoni rikki, kaarnaksi.
Veri muuttuisi tuulessa pääskyksi.
Antaisin karvojen liueta suohon,
suun pursuksi, sen tuoksuksi,
kiiltävän nukan vedeksi.
Sydämen kierre suoraksi.
26. debytanttikisan tuomareina toimivat Emilia Kokko ja Even Minn. Debytoi runoilijana -voittajia juhlitaan tänään Möykky-numeron (3-4/2020) julkkariklubilla. Debytanteista paikalla ovat Isa Hukka ja Iiris Laisi. Klubia voi myös seurata striimina klo 19 alkaen Runokuu-festivaalin Facebook-sivulta. Suora linkki striimiin tässä.
