Kuva: Sofia Koistinen
logo vuodenajat

Runoutta kevääseen: Anni Mäentien sarja "Brexin"

Runot ja novellit
|
Anni Mäentie
|

Kanavassa on ruumiita ja sen vierillä rottia, usko pois. Vanhat sillat ovat matalia ja odotan
murhamiestä, mutta tulee joutsenia. Valoja ei ole ja tehtaita on ja rikottuja ikkunoita. Miksi ei
kovan rahan asuntoja? Miehet kalastavat.

 

Hämähäkit ovat ohuita niin kuin lukit. Ne roikkuvat niin että niiden vartalo on jalkoja alempana.
Jokainen kolo on kuorrutettu seitillä kotona, sillan alla. Ne pesivät tiilien väleissä ja kaikki on
tehty niistä.

 

 

 

 

*

 

Seutu tunnetaan Walkersin sipseistä. Olen nähnyt sen autoja. Sipsi on jotain joka syntyy kun
perunalla ei enää tarvitse pysyä hengissä. Sen viipaloimiseen menee runsaasti energiaa. Siitä saa
runsaasti energiaa. Kulttuuri on tätä: ylijäämällä joku kirjoittaa Wikipedia-artikkelin. 

 

 

 

 

*

 

Inhottavaa kun hammasharja on väärässä paikassa. Lattia on kylmä ja seison lähellä patteria.
Radiatore on pasta siis lämpöpatteri. Sähköhammasharjalla pesen aina yli kaksi minuuttia.
Seinän kaakelit alkoivat valua mustaa kolmessa viikossa enkä syö puoleen vuoteen pastaa sillä
kattila on liian pieni

 

 

 

 

*

 

Tiedätkö mikä on scotch egg? Se on muna joka on peitetty lihalla ja keitetty öljyssä. Raholan
syötäviä sanoja sanoo siitä näin: ”esim. eväsruokana retkellä”.1 Toi baari on hyvä. Sieltä saa
scotch eggin valmiiksi viipaloituna, muutaman sipsin ja hillosipuleita, useita siidereitä.

 

Epigrammi taas? Se on ”karitsan rintalihaa, joka keitetään tai paistetaan, jäähdytetään
puristuksessa ja leikataan kauniiksi, parin tuuman kokoisiksi neliöiksi, sekä yksi kyljys. Lihat
leivitetään ja paistetaan tai pariloidaan. Kyljyksen luu kääritään kauniiseen paperiin. Kastike
tehdään lampaan keitinliemestä ja ruoka tarjotaan keitettyjen vihannesten ja öljyssä keitettyjen
tomaatti- tai munakoisoviipaleiden kera, sanoo Larousse Gastronomique.”2

 

 

 

 

 

*

 

 

Yritän syödä niin paljon kuin voin: perunoita, kaljoja jotka pumpataan tuoppiin, salvialla
maustettuja makkaroita, pitkiä vihreitä papuja ja golden syrupia. Tunnen surua jo valmiiksi.
Parhaita ruokia ovat

 

Ostan työtilaa kahvilasta ja maksan taateli-toffeekakulla ja kahvilla. Vastapäisessä pöydässä joku
on ostanut sipsejä. Sekin tekee töitä, pöydällä on kirjoja. Haluaisin kirjoittaa kaikesta ”tässä
maassa”, ”tässä maassa”. Se aateloi tekstin ja huomio tuntuu hetken merkittävältä. Tässä
maassa syödään sipsiä jos on nälkä. 

 

 

 

 

 

 

******************************************


Anni Mäentie (s. 1986) on nopeiden leikkausten, fyysisten kuvien ja kulmikkaiden siirtymien runoilija. Hän opiskelee kirjallisuustiedettä Helsingissä. Mutta tällä hetkellä hän on keväässä: Leicesterissä etsimässä kukkivia magnolioita ja todistamassa pulujen ja oravien lemmintää.

Hänen esikoiskokoelmansa Aurinkotuoli ilmestyy huhtikuussa Kulttuurivihkoilta. Itse hän löytää runoja luettavaksi SKS:n kirjaston uutuushyllyä, josta löytyvät useimmat juuri julkaistut kotimaiset runokokoelmat.

 

Nuoren Voiman verkossa nyt runoutta neljännesvuosittain - kun vuodenaika tuntuu vaihtuvan, runoja ilmestyy. 

Runot & novellit