Maria Laakso
kuvaruno debytoi runoilijana
Kuvaruno Maria Laakson sarjasta

Suoruutta, lavarunoa ja lemmenärjyä - 25. Debytoi runoilijana -kisa on ratkennut

Runot ja novellit
|
Toimitus
|

Viiden voittajan työt ottavat haltuun niin sosiaaliavantgardea kuin Virginia Woolfiakin  - tutustu Nuoren Voiman debytantteihin 2019!

 

Maria Laakso (ks. kuvaruno yllä)

Laakson runot ovat erittäin onnistuneita paitsi teksteinä myös kuvina. Ne eivät syleile maailmaa, vaan ottavat tarkasteltavaksi rajatun elämänalueen, kaavakebyrokratian ja sen vaikutukset parisuhteeseen ja mielenterveyteen. Ne asettuvat samaan jatkumoon esimerkiksi Arja Karhumaan vuonna 2015 Debytoi-kisassa pärjänneiden runojen kanssa, jotka asettelivat Eino Leinoa Kelan kaavakkeisiin. Laakson runoissa tunnelma on maanisempi, byrokratian yöpuolen todellisuus, kun virastot ovat kiinni, sähköt poikki ja rahat loppu. Lomakkeista voi tunnetusti tehdä lennokkeja, mutta runot ovat kestävämpi vaihtoehto. Suomalaista sosiaaliavantgardea parhaimmillaan!

 

Maria Laakso (s.1982) on tamperelainen kirjallisuudentutkija sekä intomielinen kynäilijä niin kuvien kuin sanojenkin parissa. 

 

 

 

Minni Moody 

Kuuntele tästä! 

Nopeiden leikkausten runoja ääninauhalta, vaihtelua absurdista huumorista yhteiskuntakritiikkiin. Luontevaa, rytmikästä esitettäväksi tarkoitettua runoutta, joka nostaa sanat pintaan kuin hien. “Ollako vai kantaako kalloa ympäriinsä”, kysyy runo, ja vaikuttaa kantavan kalloa ympäriinsä. Moodyn tekstien taianomaisuus on vikkelää, säkeet täysiä kuvasta ja merkityksestä, liike lakkaamatonta kuhisevien kollektiivien ja puhujan terävän katseen välillä. Minni Moodyn runot tuovat elävän ja vahvan äänen runolavoille. 

 

Minni Moody (1984) elää ja työskentelee Lontoossa. Hän tuottaa ja kuvaa, kokkaa ja rokkaa sekä konekirjoittaa kollektiivista alitajuntaa auki.

 

 

Salla Nieminen: Ote sarjasta ”Minä en ole Virginia”1

 

Virginia!

 

Minulla ei enää ole omaa huonetta, sillä

huoneessani on mies. Hän makaa sängyssäni, kun

herään, ja hän makaa siinä edelleen, kun keitän

puuroa, ja kun istun ratikassa matkalla töihin ja

kirjoitan tätä, kuvittelen, miten hän makaa siellä

edelleen.

 

Minä arastelen miestä enkä uskalla imuroida tai

käyttää papiljotteja, sillä pelkään sen pilaavan

huoneemme tunnelman.

 

Miehen mielestä minun

 

ei tarvitse olla täydellinen

 

mutta minua nolottaa, kun sotken syödessäni,

katselen pöytäliinaa ja ajattelen, että se pitäisi

silittää.

 

- -

 

Ruokavalioni on riistäytynyt käsistä.

Ahmin melankoliaa aamiaisesta lähtien, joka

aterialla se kiipeää lautaselleni mehukkaan

näköisenä ja lopulta en pysty vastustamaan,

tökkään haarukan siihen niin että tirskahtaa ja

upotan hampaani sen pehmeään lihaan.

 

Melankoliaa sulatellessani istutan kukkia,

asettelen niitä viivasuoraan riviin ikkunalaudalle

ja se tuntuu sentään hyvältä. Soitan miehelle

ja hän sanoo:

 

Olen pahoillani ettei sinulla ole

rakastettu olo.

 

Alan itkeä niin, että hänen on saman tien

suljettava suunsa ja oltava ihan hipihiljaa, koska

hänellä on täysi työ uida pakoon, sylkäisen

 

melankolian sisuksistani ja se sukeltaa veteen

miehen perään, se on

 

paksu mutta nokkela kaskelotti ja syö miehen

suihinsa yhtenä suupalana

 

Olen pahoillani

ettei minulla ollut

rakastettu olo.

 

Salla Nieminen

Sarja “Minä en ole Virginia” erottui kilpailutöiden joukosta laadukkaana proosarunoutena. Salla Nieminen hallitsee muodon hyvin. Runot käyvät tiukkaa neuvottelua Virginia Woolfin kanssa kirjoittavan naisen tilasta ja paikasta, mutta miehen vartalon alla Virginian neuvot loppuvat kesken. Nieminen kirjoittaa perinteisen taitavaa mutta samalla raikkaan suorapuheista runoa tulvilaan salakavalaa huumoria ja ilmeistä maailmantuskaa. Tästä potkua kotimaiseen proosarunouteen.

 

Salla Talvikki Nieminen (s. 1988, Hyvinkää) on Helsingissä asuva ja työskentelevä tanssija, kirjoittaja ja esitystaiteilija. Hän on opiskellut nykytanssijaksi Saksassa ja valmistunut suomen kielen maisteriksi Helsingin yliopistosta. Hän on kiinnostunut kirjoittamisen ja kehollisuuden yhteensulauttamisesta ja rauhanomaisesta rinnakkaiselosta.

 

 

Juha Orvo

Kuuntele tästä!

Juha Orvon ääninauha etenee ämmästyttävällä luontevuudella aiheiden välillä ja kietoo ne yhteen ja samaan kaikuun. Kuulijaa puhutellaan, ollaan kokoonnuttu yhteen paikkaan useiden eliölajien kesken. Pohditaan perustavanlaatuisia abstrakteja kysymyksiä jostain ja ei-mistään, ja saman tien ollaankin keskellä arjen konkretiaa. Uhkaava tunnelma roihahtaa kertosäkeissä: “Sika maistuu muuttumattomalle keskilämpötilalle/ Tehtaanpuiston laukausfantasialle”. Toisessa osassa poljento rentoutuu lempeäksi americanaksi, kunnes päättyy yhtä nopeasti kuin alkoikin. Hämmentävän hyvä Orvo edustaa aivan uudenlaista tekijää suomalaisen runomusiikin kentällä.

 

Juha Orvo on 1900-luvulla syntynyt helsinkiläiskirjoittaja, jonka päivät kuluvat tuijotellen kalaseinää, yöt tutkien perhosten valtakuntaa.

 

 

Enni Yli-Hynnilä: Kaksi runoa kilpailusarjasta

 

Altavastaava

 

Kun mä kömmin sun alta

mä haisen jumalalta

aurinko katsoo mua

kun mä sytytän tupakan

älä pyydä anteeksi

älä sano kiitos

huokaan hiljaisuuteen höyryä

kunnes taas rakastan.

 

 

Maalaus

 

Jos joku maalaisi meidät nyt

sinä makaisit raukeana sängyllä

ojentaisin käteni sinua kohti

kuin olisin vielä jotain vailla

 

maalauksen nimi olisi

kyltymätön

 

sinulla ei tietenkään olisi housuja

ja minulle maalattaisiin uhkeammat rinnat

kuin ne todella ovat

 

siitä huolimatta sijoittaisin maalauksen

eteiseen

jotta näen sinut

aina kun tulen.

 

 

Enni Yli-Hynnilä tuli kilpailuun täysin omasta kulmastaan ja voitti tuomariston puolelleen nokkelilla, kaunistelemattomilla runoilla. Rakkausrunojen joukosta ne erottuivat ylivoimaisina - ei höttöistä pilvenreunusta, mutta ei myöskään huumorintajutonta terapia-arkirealismia. Huumoria riittää, ylisanoja ja hybristä myös, mutta jokainen yksityiskohta Metripizzasta Lauri Ylöseen tietää paikkansa. Yli-Hynnilän runoja soisi joskus näkevänsä myös kirjan kansien välissä - niissä on tarttumapintaa hyvin laajalle yleisölle.

 

Enni Yli-Hynnilä on 26-vuotias runoilija, joka asuu Pohjanmaalla. Hän työskentelee sisältöstrategina viestintätoimisto Hereassa, joten kirjoittaminen myös muun kuin runon muodossa on lähellä sydäntä.
 

 

 

 

Sana tuomaristolta
 

Oi rakkaus. Tuomaristo kävi läpi satoja liuskoja flirttiä, erotiikkaa, riemua, eroa ja särkynyttä sydäntä. Kokemus ei ollut vain elähdyttävä, vaan myös turruttava. Runoilijat, mäsäyttäkää rakkauden kieli rikki ja tehkää uusi.

Luontolyriikassa ilmastokriisin tulkintahorisontti painaa päälle. Aihepiiristä löytyi useita lupaavia töitä, mutta lopulta voittajien joukkoon ei valikoitunut yksikään. Tälle saralle odottelemme korvat pitkällä uusia kykyjä.

Feminismi, naisruumiillisuus ja tyttörunous nousivat vahvoina esille. Nämä olivat myös kilpailun humoristisinta ja yhteiskunnallisinta antia. Omaelämäkerralliset tekstit olivat usein vahvoja, törkeän rohkeita, monitasoisen hupaisia ja sydämeen saakka pistävällä tavalla suorapuheisia. 

Lavarunous on tehnyt läpimurtoa myös painokelpoisen runon lajina. Saimme jonkin verran tankata runoa, joka ei ollut aivan ideaaliformaatissaan, ja tuntui jähmeältä mustina merkkeinä valkoisella pohjalla. Tämän vuoksi ääniteosallistuminen avattiin! Mutta luimme myös tekstejä, jotka poimivat lavarunoestetiikasta onnistuneesti hiljaa luettuna toimivia elementtejä: suoruuden vaikutelman, nopeat leikkaukset, puheenomaisuuden ja huumorin. Säe etsii hieman paikkaansa kirjoitetussa lavarunoudessa - tarkemmin sanoen: se tuppaa venähtämään.

Parista asiasta kunnon tuomariston kuuluu huomauttaa.

Viimeistely ei ollut monenkaan kilpailijan vahvuus. Rouheutta etsimme, emme risusavottaa. Moni erittäin hyvä teksti putosi kärjestä, koska rönsyily teki niistä hankalaa luettavaa, ja herätti tuomareissa editorin. 

Runous ponnistaa paitsi yksilön lahjakkuudesta, myös omista perinteistään. Sivistyksen puute ei ole ylpeilyn aihe.

Minäpuhujan käyttö voi olla suoraa, mutta se voisi myös monitasoista, kekseliästä ja löytää minuuksia pelkän oman paljaan äänen sijaan. Älä pelkää olla leegio.

Vielä viime vuonna vain kirjeitse toiminut kilpailu sai ennätyksellisen vähän lähetyksiä. Nyt osanottajien määrä tuplaantui, kun kilpailutyöt saattoi lähettää sähköpostitse ja avasimme uutena kategoriana äänitteet. Niiden taso oli kaikkiaan rohkaiseva. Ensi vuonna jatketaan siis samaan malliin. Yhteensä runoja lähetti 192 osallistujaa, joista äänitemuodossa neljätoista. Voittajia löysimme viisi, kaksi äänitettä ja kolme painotuotteeksi sopivaa, joista yksi yhdistelee tekstiä ja kuvaa. 

 

Debytoi runoilijana -kilpailu käytiin 25. kertaa. Kilpailuun lähetettiin lähes 200 työtä, jotka lukivat Vesa Rantama ja Maaria Ylikangas, molemmat runokriitikoita ja Nuoren Voiman päätoimittajia. 

 

Lisää debytanttien töitä löydät Nuoren Voiman ihanasta ja tuoreesta Iho-tuplanumerosta! Lehteä voi ostaa Runokuun festivaalihintaan 10 euroa (norm. 13e) Runoalue-kaupasta Lavaklubilta (Läntinen teatterikuja 1, Helsinki) tai tilata 1.9. mennessä osoitteesta sofia.koistinen at nuorenvoimanliitto.fi 13 euron normaalihintaan mutta postikuluitta.

Debytantit esiintyvät Nuori/Voima -klubilla 23.8., Lavaklubi. Liput 8/6 euroa. Klubi on osa Runokuu-festivaalin ohjelmistoa. Runokuu-festivaalia järjestää Nuoren Voiman Liitto, joka myös julkaisee Nuorta Voimaa. 

 

  • 1. Runojen asemointi ei näy nettijulkaisussa. Niemisen runoja on julkaistu alkuperäisessä muodossaan Nuoren Voiman numerossa 3-4/2019.