Vuorovesipuhelu - Isa Hukka debytoi runoilijana
Vuoden 2020 Debytoi runoilijana -kisa on käyty, ja meillä on ilo julkaista voittajien tekstejä. Ensimmäisenä julkaisuvuorossa on Isa Hukan "Vuorovesipuhelu" kokonaisuudessaan.
ISA HUKKA
"Olen ei-binäärinen pitkäaikaissairas tyyppi, joka tekee esityksiä, opiskelee, lepää ja innostuu jatkuvasti uusista asioista. Oon opiskellut mm. filosofiaa ja sukupuolentutkimusta, kuten feminististä trans- ja vammaistutkimusta. Ohjaamani ja/tai kirjoittamani esitykset ovat liikkuneet esim. yhteisöllisyyden, lajisorron, sukupuolen moninaisuuden ja kehonormien maastoissa. Olen stadilainen, mutta osia minusta asuu Pohjois-Pohjanmaalla, Kööpenhaminassa ja Montrealissa."
1. Miksi kirjoitat runoutta?
Oon varmaan taipuvainen runojen kirjoittamiseen, sillä olen arjessakin intohimoinen sanojen ja merkitysten asettelija ja kuulostelija. Runon ja esityksen kirjoittaminen menee mun ajatuksissa lomittain. Siispä kirjoitan runoja osittain siksi, että se on mulle saavutettavampi tapa tehdä eräänlaisia esityksiä. Tällä hetkellä kirjoitan etenkin puhuakseni omille yhteisöilleni. Runouden skrivaaminen ja jakaminen on poliittista ja yhteisöllistä toimintaa.
2. Mikä voisi olla runouden rooli pandemian aikana?
Runous voi luoda tilaa kokemusten jakamiselle ja kuuntelemiselle - silloin kun sitä levitetään aidosti saavutettavassa muodossa. Se voisi tässäkin hetkessä olla entistä selkeämmin hierarkioita ja eriarvoisuutta kaventava lempeä kenttä. Sillä on potentiaalia toimia moniäänisenä keskusteluna pandemia-ajan kokemuksista ja rakenteista, jotka erottavat tai yhdistävät tiettyjä ihmisryhmiä sekä muita olentoja. Millä tavoin esimerkiksi me kukin erilaisissa positioissa olevat vammaiset tyypit voisimme nyt kohdata, oivaltaa yhdessä ja myös järjestäytyä epäoikeudenmukaisuutta vastaan runouden raameissa?
3. Suosittele runollista luettavaa.
1) Leah Lakshmi Piepzna-Samarasinhan tuotanto. Piepzna-Samarasinha on vallankumouksellinen kirjailija, esittävä taiteilija ja kouluttaja, jonka tekstit ovat rakkaudellista ja terävää "ruskeaa rampaneroutta" (engl. brown crip brilliance, käsite teoksesta Care Work) alusta loppuun.
2) Alok Vaid-Menonin eli ALOKin tuotanto. ALOK on palkittu runoilija ja monipuolinen taiteilija, jonka vaikuttavan omaleimaiset ja palkitut teokset liikkuvat sukupuolen binäärisyyden haastamisen, rodun, itsemääräämisoikeuden ja trauman alueilla.
3) Suosittelen myös afroamerikkalaisen klassikkokirjailija Toni Morrisonin tuotantoa, sillä se on poeettista luettavaa parhaimmillaan, vaikka suurin osa hänen teksteistään luokitellaankin proosaksi.
Vuorovesipuhelu
a: moi,
toivottavasti voit hyvin! sorry siis jos häiritsen yms, mut
kysyn sun mp:t vaa yhest jutust jos käy, tai et toki ihan
miten sä haluut
miten luoda jotain pehmeää, lempeää
oon pohtinut miten luoda
miten ne, tai kukaan, mikään, luo, mistään, mitään
mistä ne saa energiaa?
onko niillä sellanen kirkas ja kuulas ja syvään hengittävä keväinen olo joka mulla oli
varmaan joskus sillon ennen vammautumista
luojaolo
fysiatri sanoi että hengitän pinnallisesti
samaan aikaan kun mä puhun kirjotan puhun kirjotan ?kumpaa mä teinkään?
-muistahengittää- kun mä ajattelen tätä runoa olemassaolevaksi, runo lipuu musta
kauemmas ja sanat sekottuu ja puhe sammaltuu koska on se aika päivästä että
hermostoa salpaavat lääkkeet turruttaa,
se on pudotus kolmannen ja neljännen ruokailusuorituksen välissä,
se uskottelee tulevansa joka päivä samaan aikaan, ja juuri silloin kun alan luottaa
siihen että se tulee joka päivä kello kuudesta puoli kahdeksaan, se pudotus
hyppääkin aamuun, ja puhelimessa fysiatri sanoo minun sanani yli ei kävellä, ei
mitään etävastaanottoja, ei lääkereseptien uusimisia, ei keskusteluja ilman että tulet
käymään, ai asut tilapäisesti meren toisella puolella, no se oli sinun valinta.
a: hahah hei sori tästä tulee semi pitkä viesti, mul siis
täs nää perus keulimiset päällä sry heh mut kiva ku luet
kummiski puss
miten olla hellä? miten voida paremmin yhdessä?
miten olla hellä itselle, toiselle, fysiatrille
onko pakko kokea hellyyden vastakohta löytääkseen sen
mania tulee nousuveden mukana, yritän ennustaa kööpenhaminalaisen ystäväni
laatimasta personoidusta tähtikarttasta milloin kuu on missäkin ja millainen kuu,
olisiko maniaton viikko. tähtikarttaa jaksaa tutkia vaan hetken, ponnistuksen jälkeen
pitää taas levätä 1 h, ja sinä aikana unohdan milloin kuu oli missäkin ja millainen
kuu. mutta väsymyksenkin seasta se valuu, ennustaa sitä tai ei, hyinen vesi löytää
sisään jossain kohtaa päivää. ensin sen kuulee, sitten tuntee, sukat kastuu muttei
sen enempää, kylmä vesi varpaiden välissä valpastaa koko kehon, sukat jättää
märkiä länttejä sängylle, sukkien kuivuminen kestää kauan, jätän ne patterin päälle
ja vaihdan kuivat sukat jotka kastuu huomenna. -muistahengittää- se
on pudotus ensimmäisen ja toisen ruokailusuorituksen välissä
vesi on tyyni kun lennän takaisin meren toiselta puolelta jotta pääsen varaamaan
ajan fysiatrille.
kuka on vammainen?
vammainen voi olla sairas
sairas voi olla vammainen
mutta vammainen ei ole aina sairas
eikä sairas ole aina
hashtag: too crip to care
too crip to _______
care to crip
cripping care
caring about the crips
hashtag: not crip enough, and cares about it
kuka on crip?
täytyykö pystyä siihen aktivistis-teoreettiseen diskurssiin jossa crip määrittyy
missä muualla se määrittyy?
täytyykö omistaa vammaiskortti, olla systeemin (in)validisoima? validoima?
valididoima? valdiadisoima? -muistahengittää-
cee är ii pee
onko identiteettejä mahdollista kääntää
mitä niille sitten käy?
cee är ii pee
neljä kirjainta voi saada aikaan muutoksen
mutta pohdin miten muutoksessa käy meidän jotka on vammaisia mutta ei tarpeeksi
crip
miten käy meidän jotka on sairaita mutta ei tarpeeksi vammaisia
miten käy meidän jotka ei koskaan pääse osallistumaan tähän keskusteluun
miten käy meidän jotka pelastajakomplekseissaan öisin miettii miten “meidän” käy
kieli pelottaa. se on niin kovin usein epähellää ei-pehmeää antilempeää
a: haha no jep
se osaa olla vaativa.
oikeinkirjoitus on niille joilla on laittaa siihen energiaa
niiden tuijotus se vasta pelottaa
ei koskaan voi ennustaa mitä ne näkee. ainoa varma on että mua ne ei näe.
ne tuijottaa kun sätkin talvella puistonpenkillä joka on ainoa paikka mihin ehdin
makaamaan kun kipukohtaus yllättää - h e n g i t ä - koska en halunnu taas maata
hangella sillä lumi kulkeutuu takin helmassa vesilänteiksi sängylle,
ja siinä hangessa vasta näyttäisinkin oudolta tai humalaiselta joten siinä penkillä nyt
puristan käsiä nyrkkiin.
näen silmäkulmasta että ne kävelee ohi, pysähtyy. katsoo. jatkaa matkaa.
mietin että mitä ne miettii
miettiiköhän ne että tossa on jotain, ei-joku
yritän olla hellä mutta kuu liikkuu ja vesi nousee, miten liikuttaa kehoaan ja antaa
kehonsa liikuttaa itseään, kun on silloin aikoja sitten imenyt itseensä sen
teatteriOpettajan alunperin natsi-saksassa kehitellyn liikeanalyysin kyllästämää
opetusta, joka annettiin ylhäältä alas, taiteilijalta oppilaalle, viileältä ammattilaiselta
innokkaalle harrastajalle. miten olla hellä, kun selviytyäkseen itsensä kovettanut
kuusitoistavuotias tarttui Opettajan oppiin, omaksui sen, alkoi uskoa että arvaamaton
käytös, totuuden mieleisekseen manipulointi, ihmisten rajojen koetteleminen ja
fyysisistä loukkaantumisista viisveisaaminen, olivat oikein, eivätkä vain oikein, ne
olivat tie sinne minne kaikki haluavat. se kaikki antipehmeä oppi istahti
kuusitoistavuotiaan päähän vuosiksi. siitä oli myös etua, sama oppi näytti olevan
taustalla muillakin. kuusitoistavuotias tajusi kyllä seitsemäntoistavuotiaana että jokin
on nyt pielessä, mutta Opettajan rakentamassa maailmassa THE GAME IS ON joten
joko pelasi ja teki esityksiä ja sai arvostusta ja kehittyi Tekijänä tai sitten ei tehnyt
niin paljon esityksiä. -muistahengittää- miten luoda jotain pehmeää, lempeää nyt,
kun näkee tämän kaiken siinä valossa jossa kuusitoistavuotias ei voinut silloin
nähdä, miten olla hellä nuorelle tyypille joka itse olin, miten kantaa vastuu omista
teoista ymmärtäväisesti, miten keskeyttää väärän vallankäytön kierre pehmeästi,
miten sanoa kiltisti ääneen se että tämä kaikki saattaa vammauttaa, miten liikuttaa
kehoaan lempeästi ilman että fysiatrin eikun siis Opettajan sanat kaikuu tilassa?
sukat kastuu.
unohdin välistä viidennen ruokailusuorituksen.
a: hahah hei sori tästä tulee semi pitkä viesti, mul siis
täs nää perus keulimiset päällä sry heh mut kiva ku luet
kummiski puss
miten liikuttaa kehoaan ja antaa kehonsa liikuttaa itseään? miten liikkua sen tunteen
kanssa siihen eläytymättä mutta sitä lyttäämättä, sen suuttumuksen joka on
seurausta muunmuassa siitä pohjimmiltaan dualistisesta väitteestä että vammaiset
olisivat ”niin paljon muutakin kuin kehonsa ja rajoitteensa”
minä
olen
minun
vammautunut
sairas
kipeä
(voimakas, koskettava, sinnikäs, yllättävä, lumoava, hellä)
kehoni.
siitä ei ole epäilystäkään.
eikä siinä ole mitään traagista. päinvastoin,
SEN TOSIASIAN JOHDOSTA OLEN KOKO EUROOPAN TYYTYVÄISIN,
PLANEETAN ILOISIN, UNIVERSUMIN YLPEIN. a: ainiin ups
vertaistukiryhmäs sanottiin et ei sais vertailla muihin,
anteeks, taas käytin kieltä sillee ku ei pitäny, sry siis
kauheesti superlatiiveja, mun piti siis olla pehmee jne mut
korotinki itteni tollee, hahah heh perus
vuorokaudessa vain muutama tunti jolloin pystyy liikuttamaan kehoaan, antaa kehon
liikuttaa itseään.
miten olla hellä sen koko ajan?
voisinko kysyä useammin miten muut ympärilläni voisivat olla minulle helliä sen koko
ajan
onko mahdollista että hellyys muuttuu itsetavoitteelliseksi, uudeksi antihelläksi
standardiksi, itsekritiikin lähteeksi
a: hei nii siis se alkuperänen kyssäri sulle oli vaa, et
mietin et mikä mp sulla, onks mun tekemä koreografia sust
niinku automaattisesti crip? tai et esim kenen tuottama ja
esityksellistämä liike on crip-taidetta ja et riippuuks se
niinku siit koko työryhmäst, tai entä sit jos en oo
varsinaisesti “crip” sil tavalla mitä se joidenki mielest
tarkottaa, mut siis oon kyl oikeesti vammanen ja kipee tai
siis you know, mut just tää et mikä tekee jostakin cripin, sry
täs toistelen itteeni heh mut nii et jos ehit niin arvostaisin
tosi paljon sun ajatuksiii. ja hei siis kivaa iltaaaa, ja ei
tartte vastaa tietenkää nyt, ellet tietty ite haluu yms, ja
sano jos et haluu puhuu täst aiheest, tai siis sillee. joo.
yritän täs vaa tehä tätä emotionaalist työtä haha perus
kuka ja mikä on vammainen?
ja ennen kaikkea kuka ja mikä siitä päättää
mitkä ovat ne vammaiset kokemukset, entä ne sanat ja millä kielellä, kielettä
millaisia ovat ne katseet
entä vastaukset niihin katseisiin?
me ollaan oltu täällä aina
me tullaan olemaan täällä aina
olen sitten vammainen, sairas, crip, mitä tahansa,
en aio suorittaa sitä
aion kellua siinä.
katsokoot.
me luodaan jo koko ajan kaikkea lempeää:
”vammaisuus on spektri, ei hierarkia”
a: joo. ei mul muuta. heh perus, vähän taas veny tää, mut nyt
pitää alkaa valmistautuu siihen huomisee fysiatrikäyntiin yms,
kerron sit miten se meni. jos siis on ok. ja todellakin sry
jos häiritsin jne, yritän siis oikeesti tehä mun ihmissuhteist
saavutettavii ja näin. ainii voiei tää oli salee sun
päikkäriaika mut joo toivottavasti en herätä näil viestil,
lepää rauhas! tai siis olipa synkkä lause haha mut you know.
tai et just tää mist ollaa puhuttu et olis kiva vaa lepää
oikeesti kerranki rauhas yms, ja herätä virkeenä maailmaan
jossa ableismi (etenki sisäistetty) olis dead jne. ja kyl niin
tapahtuuki viel joskus. noniin nyt taas jaarittelen puss moii!
b: kiitos sun upeista viesteistä rakas. olin päikkäreillä mut
nyt mulla on aikaa, vastaan ihan just kaikkiin sun
pointteihin!
b: mut ekaks, muista ettei tarvii pyytää anteeks.
* * *
Debytoi runoilijana -kilpailun voittajat valitsivat tänä vuonna Möykky-numeron (3-4/2020) vierailevat päätoimittajat, esitystaiteilijat Emilia Kokko ja Even Minn. Hukan runo on julkaistu lehdessä vain osittain, verkkojulkaisussa kokonaisuudessaan.
