Maan sisällä linnut
Maan sisällä linnut

Saamelaisten lyhytelokuvien monipuolisuudessa on tilaa kasvutarinoille, herkkyyttä sorrolle ja huumorille

Juttu
 |
Mari Lamminaho
| 9.10.2019

Saamelainen lyhytelokuva on hyvässä vedossa. Nuori Voima kävi Rakkautta&Anarkiaa -festivaalin Sámi Shorts -näytöksessä.

 

I Will Always Love You Conny 

(I Will Always Love You Kingen, 2017)

Kova pakkanen, kovat supistukset. Nuoripari ajaa vauhdilla kohti sairaalaa. Nuori mies sanoo vain pysäköivänsä, mutta peloissaan lähteekin ajamaan pois. Puhelin värisee vähän väliä. Nuorta miestä tärisyttää. Kalja maistuu. Huolettoman elämän muuttuminen vastuulliseksi pelottaa. 


 

Sarjan ensimmäisen elokuvan, Amanda Kernellin (Ruotsi) ohjaman I Will Always Love You Conny aihe on universaali. Vastuun taakan paino ja puristus on tuttua. 

Pohjoisen luonto jylhänä ja avarana visuaalisena taustana, ympäristön hiljaisuus äänimaisemana ja musiikin vähäisyys korostavat hienosti pelokasta pohdintaa. Ne luovat tehokkaan kontrastin Connyn meluavalle mielelle. 

Luonto vaikuttaa tyyneltä ja sylimäiseltä. Vaikka olen itse etelän lapsi, ovat omat sukujuureni pohjoisen suunnalla. Kumpuilevat vaarat ja tunturit sekä avarat aavat ovat osa lapsuuden mielenmaisemaa. 

Connyn paljaalla rintakehällä lapsi rauhoittuu imemään nyrkkiään. 

Connyn kömpelöt yritykset päästä katsomaan tyttöystävää Linaa ja lasta saavat minut katsojana hänen puolelleen, vaikka kyläyhteisö paheksuu häntä. Pienen pääsiäistipun ostaminen lahjaksi huoltoasemalta on hellyttävää. Linan isän ajaa Connyn pois tämän yrittäessä päästä juttelemaan Linan kanssa ja katsomaan lastaan. Sen aiheuttaman pahan olon hän purkaa kovalla soivaan rockiin ja ralliin jäällä. Lumihankeen painautuneena hän huutaa kinoksen sylissä: FUCK! Äidilleen hän valehtelee puhelimessa kaiken olevan hyvin kyynelten valuessa pitkin poskia. 

Lopulta Conny menee yöllä Linan ja lapsen luo, kun aikuiset eivät ole sekaantumassa. Conny käy sohvalle nukkumaan ja jossain vaiheessa Lina tuo itkuisen ja väsyneen lapsen hänen hoidettavakseen. Connyn paljaalla rintakehällä lapsi rauhoittuu imemään nyrkkiään. 

Rakkaus voittaa pelon.

 

Daughter of the Sun 

(Beaivvi Nieida, 2018)


 

 

Sarjan toisessa elokuvassa, Sara Margrethe Oskalin (Norja) ohjaamassa Daughter of the Sunissa pieni tyttö ja vanhempi mies kävelevät peltomaisemassa. Heillä on yllään saamelaiset kansallispuvut. 

Tyttö on Ánne, joka elokuvan nykyhetkessä, aikuisena, osallistuu kirjoittajakurssille. Hänen saapuessa paikalle muut kirjoittajat ovat jo vaappuvia improvisaatiopingviinejä. Eräs kurssilaismies ilkkuu Ánnen nimeä, kieltä - ylipäätään kaikkea, miten Ánne on. Takaumana on Ánnen muisto siitä, kuinka häntä ei huolittu lapsena leikin prinsessaksi, palvelijaksi olisi otettu. 

Ánnen ulkopuolisuuden kokemus välittyy katsojalle suurieleisellä näyttelemisellä. Vaikka Ánne ottaa kiusaamisen aluksi vitsillä, on miehen provokatiivinen käytös vaivaannuttavaa katsottavaa valtavaestöön kuuluvana. Elokuvan karikatyyrimäinen ilmaisu korostaa saamelaisten sorron vaivaannuttavuutta ja mielettömyyttä. 

Saamelaisten ääntä ei ole aina haluttu kuulla. 

Kirjoittajat ideoivat aarrekarttatehtävin tarinaa. Syrjivä mies pohtii tarinan hahmoja. Ánne ehdottaa poromiehen kivittämistä. Miehelle tämä ei käy ja hän nurisee, kuinka saamelaiset hänestä uhriutuvat. Ánne alkaa itkeä ja tajuaa, että tarina onkin totta. Se on muisto siitä, mitä tapahtui pellon reunassa, kun hän oli pieni tyttö.

Tarina muistuttaa, että saamelaisten kokema sorto, väheksyminen ja kiusaaminen ovat myös totta. Valtaväestön jäsenenä tunnen väistämättä osani kollektiivisesta häpeästä ja syyllisyydestä tapahtuneen vuoksi. Saamelaisten ääntä ei ole aina haluttu kuulla. 

 

O.M.G (Oh Máigon Girl) 

(Hilbes biigá, 2015)

 

Nuoria elämänjanoisia naisia. 

Sarjan kolmas elokuva käsittelee sekin nuorten kasvua ja toiveita siitä, että jotain kivaa tapahtuisi. Tässä Marja Bål Nangon (Norja) ohjaamassa elokuvassa teini-ikäiset tytöt toisaalta testaavat omaa viehättävyyttään ja toisaalta opettelevat vetämään rajoja oman kehonsa ja olemisensa suhteen.  

Máigon ja hänen ystävänsä tekevät liftausreissun keksiäkseen tekemistä pikkukylällä hengailun vastapainoksi. Loppukohtauksessa he kävelevät kapoista tietä pitkin avaraan pohjoisen maisemaan. Elämä edessä.


 

Elokuva kuvaa nuoruuteen liittyvää oman paikan etsimistä. Toisaalta se peilailee erityisesti saamelaisen nuoren naisen pohdintoja tulevaisuudesta. Road trip -seikkailu vuorottelee saamelaisen nuoren miehen hempeiden videoviestien kanssa.

 

Eatnanvuloš lottit – Maan sisällä linnut (2018)

Sámi shorts -sarjan neljännessä, Marja Helanderin (Norja, Suomi) ohjaamassa elokuvassa kaksi tanssijaa (Birit ja Katja Haarla) kulkee vuoroin kansallispuvuissa vuoroin balettipuvuissa läpi maisemien. 

Tunturissa. Suolla. Lunta ja tunturikoivuja. Taustalla soi saksofoni ja voimakas basso.

Bensa-aseman ohi tietä pitkin. Takana siintää tunturi. 

Takaisin tunturikoivujen ylle, lintuperspektiivistä.

 


 

Mitä saalista tuovat tanssijoiden aukealle heittämät suopungit? Mikron, täytetyn ketun, pelottavan näköisiä nukkeja, myrkkyä!

Tanssijat ja kyltti: VALTION MAATA. Tanssijat peittävät valtion-sanan huivilla: MAATA. Kenen se maa oikeastaan olikaan ja kenellä on siihen oikeus? Miten kohdella sitä?

Laskeva joki. Kelohonkainen turistipaikka. 

Eduskuntatalo. Täytetty poro ja tanssijat vuoroin pylväiden välissä ja portailla. Kuuletteko, näettekö meidät tänään? Sellaisina kuin olemme, oikeutemme ja olemisemme tunnustaen vaiko vieläkin eksoottisina nähtävyyksinä?

 

The Sámi Have Rights 

(Sámiin leat rievttit, 2019)

 

Saamelaisnaisten yritys päästä 1981 ministerin juttusille, saamelaisten elinkeinolle välttämättömiä maita tuhoavat kaivurit ja modernien saamelaisnaisten kapina pukumiehiä vastaan.

Pyydettiin odottamaan. He odottivat. Pitkään. Turhaan. 

Tässä Elle-Márjá Eiran ja Mai-Lis Eiran (Norja) ohjaamassa kolmen alateeman elokuvassa tarkastellaan saamelaisten kokemuksia Norjassa. 

Ensin äänessä ovat vuonna 1981 ministeriöön juttusille yrittäneet naiset. Pyydettiin odottamaan. He odottivat. Pitkään. Turhaan. 


 

Norjassa oli käynnissä 1980-luvun taitteessa niin sanottu Alta-kiista. Se liittyi Alattion- ja Kautokeinonjoen patoamishankkeeseen. Alta-kiistan myötä saamelaispolitiikan katsotaan muuttuneen. Saamelaiskysymykset eivät olleet enää "syrjäseutujen ja luontaistalouden ongelma" vaan ne muuttuivat ihmisoikeuskysymykseksi. Saamelaisliike alkoi vaatia voimakkasti omien elinkeino- ja kulttuurioikeuksien tunnustamista sekä saamelaisten alkuperäiskansa-aseman eli erityisen aseman tunnustamista. 1 

Elokuvan toisessa osiossa isot koneet mylläävät maata. Kaivuut tuhoavat poronhoidolle välttämättömiä maita. 

Tarpeeksi on tarpeeksi. Don´t fuck with me, nuori sukupolvi sanoo kolmannessa osiossa, kun nuoret naiset käyvät tanssien taisteluun pukumiehiä vastaan.

 

 

Saamelaisesta lyhytelokuvasta 

Saamelainen taideinstituutio on kehittynyt ja kasvanut vuosien varrella. Taiteilijoiden ja projektien määrän lisääntyminen on silminnähtävää. Tämä on vaikuttanut myös siihen että aihepiirit ovat laajentuneet, eikä taidelajeja voi tulkita enää pelkän “saamelaisnäkökulman” kautta, kertovat saamelaisen kulttuurin professori Veli-Pekka Lehtola ja toimittaja Jorma Lehtola artikkelissaan “Saamelaiset taiteet 2000-luvulla” kirjassa Saamelaiset - historia, yhteiskunta, taide (päivitetty laitos, 2015). Heidän mukaansa teokset käsittelevät tätä nykyä ihmiselämän eri puolia laidasta laitaan ja saamelaisuus voi jäädä sivuosaan tai jopa kokonaan pois. 

 

Saamelaisen elokuvan itseilmaisussa lyhytelokuva ja erityisesti dokumenttielokuva lajina ovat nousseet Lehtoloiden mukaan suosioon 2000-luvulla. Tähän ovat vaikuttaneet tekninen kehitys, koulutus ja festivaalit.

Koulutusta alettiin järjestää 1990-luvun lopulla esimerkiksi Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa ja Saamelaistaiteen tukiyhdistys perusti samoihin aikoihin Inarissa alkuperäiskansojen Skábmagovat (Kaamoksen kuvat) -elokuvafestivaalin. Festivaali tarjosi ikkunan alkuperäiskansojen tilanteisiin ja tuntemuksiin ja toimi tapaamispaikkana. Saamelaiset elokuvat ovat antaneet niin näkemyksen saamelaisten yhteiskuntaan sisältä käsin, myös vaiettuihin aiheisiin, kuin myös avun saamelaisen identiteetin tarkastelussa. 

Dokumentti ja draama ovat saaneet käsittelytavoiksi sittemmin rinnalleen kokeellisen elokuvan, animaation ja musiikkivideon. Lehtolat mainitsevat myös Suvi Westin ja Anne-Kriste Aikion mainion Märät säpikkäät (2012 ja 2013 /YLE), joka tuuletti ja ravisteli huumorillaan sekä suomalaisten että saamelaisten ennakkoluuloja, kahdella kielellä.

Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin Sámi shorts -sarjassakin esitetty Marja Helanderin Maan sisällä linnut on voittanut niin Tampereen elokuvajuhlien kotimaisen kilpailun lyhytelokuvasarjan pääpalkinnon kuin Risto Jarva -palkinnon ja se on palkittu niin ikään Toronton ImagineNative Film + Media Festivalilla parhaana kokeellisena teoksena. Se valittiin myös vuoden 2018 Sundancen elokuvajuhlien kansainväliseen lyhytelokuvakilpailuun ja on osana vuoden 2019 ohjelmistoa. 2

Saamelaiset elokuvakeskukset International Sámi Film Institute (ISFI, Kautokeino, Norja) ja Alkuperäiskansojen elokuvakeskus Skábma (inari, Suomi) ovat Lehtoloiden mukaan syntyneet elokuvan tärkeyden myötä ja ovat osaltaan tukeneet saamelaisen elokuvan kehitystä ja koulutusta. 

 

Kirjallisuutta:

Lehtola, Veli-Pekka: Saamelaiset - Historia, yhteiskunta, taide (päivitetty laitos) / Lehtola, Velipekka, Länsman Anni-Siiri, Lehtola, Jorma: Katsaus 2000-lukuun, 2015

 

Marja Helanderin lyhytelokuva Maan sisällä linnut esitetään Nuori/Voima Sápmi -klubilla 25.10. kulttuuritehdas Korjaamon Vintillä. Lisää tietoa tapahtumasta.

Niillas Holmbergin päätoimittama Nuoren Voiman Sápmi-numero (5/2019) ilmestyy parin viikon kuluttua. Kannattaa tilata Nuori Voima!

 

Share

Jutut