Huonoimman puolesta, parasta vastaan – miksi Nuori Voima perusti Huonon seksin palkinnon?

Nuori Voima julkisti elokuussa Iho-numeron (3-4/2019) yhteydessä Huonon seksin palkinnon, jonka esikuvana on brittiläisen Literary Review -lehden perinteikäs Bad Sex In Fiction. Koska esikuva on säännöllisesti herättänyt suurta huomiota ja kommentteja puolesta ja vastaan, tietenkin odotimme palkinnolle huomiota – vaikka idea on toinen kuin esikuvalla, sen nimeä ja kyseenalaista mainetta käyttäen taatusti joku suuttuisi.

Tätä saatiin odottaa marraskuun viimeiseen perjantaihin, jolloin isompi media kiinnostui aiheesta. Sanomalehtien vallasta on nähty viikon sisällä vakuuttavia näyttöjä, suuressa ja pienemmässä mittakaavassa – usein esitetyistä epäilyistä huolimatta media voi siis vahvasti.

Viime perjantain jälkeen palaute on ollut monipuolista, kiitämme kaikkia keskusteluun osallistuneita! On puhuttu koulukiusaamisesta, tyhjännauramisesta, kirjallisuuden aseman heikentämisestä, seksikielteisyydestä, häpeän lietsomisesta ja siitä, että jos kirjailijat ovat aiemminkin ujostelleet seksikohtausten kanssa, niin tästä lähtien niitä ei enää Suomessa kirjoitettaisi.  

Lista on sen verran pitkä ja syytökset raskauttavia, että katsoimme Nuoressa Voimassa aiheelliseksi tehdä palkinnolle puolustuspuheen. Kilpailun ehdot ovat pysyneet samoina elokuusta lähtien, vaikka yhteen asiaan palauteryöppy vaikutti: poistimme klikkiotsikkomaisen adjektiivin nolostuttava, joka toimi tarkoitustaan vastaan eikä tuottanut klikkejä, jolloin sillä ei kilpailun hengen vastaisena ollut enää muutakaan tekemistä sen kanssa.

Apologian aluksi koukkaan reilusti sivuraiteelle, pitäkää siis hatuistanne kiinni.

***

Palkinnon vastaanottanut kirjailija ei ole enää vain kirjailija, vaan paras kirjailija.

Nobel-komitean asiantuntijatehtävät jättänyt Gun-Britt Sundström sanoi Dagens Nyheterissä julkaistussa kirjoituksessaan, että kirjallisuuspalkinnot vievät liikaa julkisuutta tärkeämmiltä kulttuuriaiheilta. Lisäksi hän sanoi, että kirjallisuus ei ole politiikan yläpuolella, vaikka Peter Handken varsin kiisteltyä valintaa on akatemian sisä- ja ulkopuolella tulkittu osoitukseksi tästä.

Sundströmin kirjoituksesta paljastuu palkintojen laajempi ongelmallisuus: on melko joukko ihmisiä, jotka yhdessä päättävät palkita kirjailijan, kuka mistäkin syystä tai syyttä muiden vanavedessä. Palkinnon vastaanottanut kirjailija ei ole enää vain kirjailija, vaan paras kirjailija. Parhauden mekanismit ja valintaan vaikuttavat tekijät jäävät analysoimatta, raati kuittaa asian muutamalla haja-adjektiivein koristellulla lauseella; romaaninsa ovat ihmisyyden heijastin.

Sitten kirjailijoista parhain on vapaata riistaa: ympärille kerääntyy juhlavia pönöttäjiä ja muita tärkeilijöitä, puhetta riittää lukemisen hyödyistä, empatiasta, elämää suuremmista taidekokemuksista. Lukemisesta tehdään juhlava alue aidan takana, jota sopii lähestyä silkkihansikkaat kädessä kunnioittavin äänenpainoin, valmiina lakoamaan maahan Stendhalin taudin kouristuksissa.

Lukeminen ei olekaan eskapismia ja yksityinen paheeni, kuten heikkona hetkenä epäilin, vaan tapani tehdä hyvää.

Ja näillä keinoin ajatellaan, että ihmiset saadaan lukemaan, vaikka totuus toimisi takuulla paremmin. Oikeasti lukeminen ei ole ihana ja hyödyllinen asia, jota kaikkien pitäisi harrastaa elääkseen pitkän, aktiivisen ja menestyksekkään elämän. Toki sellaistakin tapahtuu, mutta osatotuus elähdyttää vain valmiiksi vihkiytyneitä. Koemme lämpimiä tunteita ajatellessamme, että kaikki ne tunnit nenä kiinni kirjassa, kun puoliso vierellä pyytää petaamaan sängyn ja tiskaamaan astiat, kun kolmevuotiaalla on tärkeä kysymys, kun vanhus pyrkii metron penkille, että kaikki ne lukemattomat tunnit olimme jonkin tärkeämmän äärellä.

Lukeminen ei olekaan eskapismia ja yksityinen paheeni, kuten heikkona hetkenä epäilin, vaan tapani tehdä hyvää: empaattinen, älykäs ja asioista perillä pysyttelevä kansalainen tässä makaa tiiliskivi käsivarsillaan ja parantaa maailmaa. Ethän häiritse.

Asennemuutos tupakoinnin ympärillä on suosikkiesimerkkini nopeiden yhteiskunnallisten muutosten mahdollisuudesta – uskon siis siihenkin, että oikeanlaisilla yhteiskunnallisilla toimilla yläasteikäiset pojat voidaan saada lukemaan. Uudessa päiväkirjaniteessään runoilija Pentti Saarikoski vierailee 1970-luvun alussa poikansa Jurin koululla, joka on myös hänen oma vanha opinahjonsa: Normaalikoulu eli Norssi Helsingin Ratakadulla. Pentti noteeraa uutuutena oppilaiden tupakkahuoneen, jota ei hänen kouluaikaansa 1950-luvulla vielä ollut – 1970-luvulla 13-vuotiaat yläkoululaiset siis tupakoivat omassa, sille varatussa tilassaan.

Tämän opin lukemalla. En polta tupakkaa, mutta luen kirjoja. Vaikka en myrkytä ympärilläni elävien keuhkoja, mieliä saatan myrkyttää. Kirjat voivat olla häpeällinen addiktio, ja kun tämä tiedostetaan laajasti, uskon että asia auttaa lukemisen suosiossa enemmän kuin tuhat huolekkaan tärkeilevää puheenvuoroa nuorten lukemisen puolesta. Addiktio, jota yhteiskunta ei kitke vaan paheellisuuden tiedostaen edistää, on voittamaton.

Ennen kaikkea kirja voi olla yhtä arkinen kuin aski sinistä L&M:aa. Mitä useammalle se on sitä, sitä vahvemmin voi lukeminen. Vaikka tämäkään ei ole niin oleellista, pelkkää välinearvoa vain. Tärkeää on, että luemme muitakin kuin parhaita kirjailijoita, me addiktit ainakin saamme heistä tarpeeksemme jo aamusavuilla.

***

Lupasin apologian, saatte apologian. Meiltä on toivottu parhaan seksikohtauksen palkintoa, mutta parhautta kirjallinen maailma on jo valmiiksi täpötäynnä. Uusille parhaille ei oikein ole tilaa, ja mielestäni on kestämätön oletus, että parhaan palkitseminen olisi aina parempi idea kuin huonoimman palkitseminen. Huonous ei herätä kateutta tai vedä puoleensa selkääntaputtelijoita, monella tavalla se on terveemmällä pohjalla oleva ilmiö kuin parhaus.

Diversiteettipotentiaali on huimaava, ja jokaisen ehdokkaan ehdokkuus on kyettävä perustelemaan yksilöllisesti.

Huonon seksin palkinnon tarkoitus ei ole pilkata kirjailijoita, saati seivästää heitä tikun nokkaan häpeästä kärvistelemään. Toivomme palkinnonsaajien olevan palkinnostaan ylpeitä, sillä ainakin me olemme ylpeitä heistä – jo ennen kuin ketään on palkittu tai juuri edes ehdotettu palkinnonsaajaksi. Huonouden määritelmä ehdoissa on jätetty tarkoituksella avoimeksi – ehdokkaista saattaa siis hyvin löytyä sekä raadin mielestä hyvin kirjoitettuja huonon seksin kuvauksia että huonosti kirjoitettuja hyvän seksin kuvauksia. Diversiteettipotentiaali on huimaava, ja jokaisen ehdokkaan ehdokkuus on kyettävä perustelemaan yksilöllisesti. Joka tapauksessa kaikkien kirjoittaminen on varmasti vaatinut ainakin rutkasti pokkaa ja omanarvontuntoa – ominaisuuksia, jotka ovat aina arvokkaita, myös huonon seksin yhteydessä.

Palkinnon arvovaltainen raati – toimittaja Aleksis Salusjärvi, filosofi Sofia Blanco Sequeiros sekä kollegani, kriitikko Maaria Ylikangas – on sitoutunut laittamaan luennoissaan itsensä likoon. On kiinnostava kysymys ja lopulta melko yksilöllistä, miksi tietyt seksikohtaukset herättävät esimerkiksi myötähäpeää. Avaamalla omaa suhdettaan seksiin ja seksistä kirjoittamiseen raati voi parhaimmillaan tuottaa vielä huonompia seksikohtauksia kuin alkutekstit ovat – ainakin näin kunnianhimoinen on tavoite. Ideaalitilanne olisi julkaisu nimeltä Huonon seksin antologia, josta raadin tuottamia tekstejä voitaisiin seuraavana vuonna ilmoittaa ehdolle palkinnonsaajaksi.

Toivomme siis, että suomalaista Huonon seksin palkintoa ei tuomittaisi ennen kuin ehdokkaita on edes listattu. Uskomme, että tällä kamppailulla on mahdollisuus hiukan monimuotoistaa suomalaisten kirjallisuuspalkintojen jähmeää rivistöä ja tuoda ripaus arkea ja naurua, noita pönötykselle immuuneja ihanuuksia, osaksi kirjallisuuden maailmaa.

Spesifit lukutavat ovat kriisissä, vaikka kirjoja voi lukea niin monilla luovilla tavoilla – pelkkä parhauden etsintä yksipuolistaa kuvaa siitä, mitä lukeminen on.

Hyvät ystävät, toivomme että avaatte sydämemme Huonon seksin palkinnolle – tai vähintään annatte sille mahdollisuuden ja ehdotatte huonoa kohtausta osoitteeseen huonoaseksia@nuorenvoimanliitto.fi jostakin Suomessa vuosina 2018 tai 2019 ilmestyneestä kirjasta ystävänpäivään 14.2.2020 mennessä. Kiitos kärsivällisyydestä!

 

Vesa Rantama

kirjallisuuspalkintotoimittaja, Nuori Voima

 

UKK

 

1. Palkitaanko huono seksikuvaus vai huonon seksin kuvaus?
Molempia voi ehdottaa.

2. Onko tarkoitus ivata kirjailijoita ja häpäistä heitä?

Ei ole. Palkinnon idea on erilainen kuin Suomessakin uutisoidussa Bad Sex in Fiction –palkinnossa, jossa irtonaiset proosakatkelmat nostetaan esille huonoina seksikuvauksina.

3. Mikä on Bad Sex in Fiction -palkinto?

The Literary Review –lehden palkinto perustettiin vuonna 1993, kun brittiläisen sensuurilainsäädännön kaatuminen oli aiheuttanut omituisen muotiaallon: kirjoihin saatettiin lisätä päälleliimattuja seksikohtauksia myynninedistämiseksi. Palkinto menetti tämän satiirisen funktionsa kuitenkin nopeasti, ja on nykyään ankea ja jäykkä. Viime aikoina se on hakenut poliittista oikeutustaan peniskeskeisen äijäproosan kritiikistä.

4. Miten mainittu palkinto ”inspiroi” Huonon seksin palkintoa?

Bad Sex in Fiction on luonteeltaan antipalkinto, jonka perusidea on karnevalistinen, vaikka onkin menettänyt teränsä. Palkinto innoitti ensinnäkin perustamaan kirjallisuuspalkinnon, jonka keskiössä on seksi kirjallisuudessa, mutta joka ei olisi täysin totinen palkinto. Kyseenalaisinta Bad Sex in Fiction -palkinnossa on juuri seksikuvauksen ”huonous”, joka on poistettu kontekstistaan ja jonka ajatellaan määrittyvän jotenkin objektiivisesti – kun taas sekä seksin kokeminen että seksikohtauksen kokeminen ovat täysin subjektiivisia asioita. Huonon seksin palkinnon raati taipuu nimenomaan oman lukijuutensa paljastamiseen ja huonouden kokemuksen tunnistamiseen ja analysointiin.

5. Miksi idea ei jäänyt baarinpöytään?

Idea ei syntynyt baaripöydässä, vaan täysin selvin päin keväisenä arkipäivänä Nuoren Voiman toimituksessa. Keskustelun jälkeen palkinto päätettiin toteuttaa. Taustalla on siis lehden toimituksen vakaa päätös toteuttaa kirjallisuuspalkinto, joka ei pönötä. 

6. Miksi kirjallisuutta edistävä Nuoren Voiman Liitto jakaa tällaisen palkinnon?

Palkintoa ei jaa Nuoren Voiman julkaisija Nuoren Voiman Liitto, vaan palkinto kuuluu täysin toimituksen toimivallan alaisuuteen ja on toimituksen itsenäinen päätös.

7. Miksi palkitaan huono?

Parhaan palkitseminen tekisi seksikohtaus-palkinnosta tavallisen kirjallisuuspalkinnon. Varmasti myös paras palkitsemalla päästäisiin keskustelemaan seksiin ja seksin kuvaamiseen liittyvistä teemoista, mutta palkinnon ote olisi toisenlainen.

8. Miten palkinto jaetaan?

Emme tiedä vielä. Raati päättää työskennellessään siitä, miten tulokset esitellään yleisölle.

10. Miten tällainen palkinto edistää kirjallisuutta, eikö siitä ole pikemminkin haittaa?

Kirjallisuuspalkinnot saattavat edistää kirjallisuuden myyntiä ja näkyvyyttä. Niiden hyödyllisyys kirjallisuudelle taiteena sen sijaan on kyseenalaista. Tällä palkinnolla on potentiaalia lisätä näkyvyyttä, mutta tavoite on ”edistää” kirjallisuutta muilla tavoin, ennen kaikkea palkintoihin liittyvää keskustelukulttuuria uudistamalla. Seksuaalisuudesta ja seksistä kirjoittaminen on nähdäksemme murroksessa, johon voi luoda myös karnevalistisen katseen. Millä standardeilla seksin kuvaus on hyvää tai huonoa? Entä seksi itsessään? Miten nykykirjallisuus lähestyy tätä problematiikkaa?