Meillä on vain yksi juna - viikon runoilija on riihimäkeläinen Aleksi Wilenius
Olen Aleksi Wilenius, 19-vuotias lukiolainen ja runoilija Riihimäeltä. Esikoiskokoelmani Tähdet ovat aina yllämme (Annorlunda) julkaistiin 2018. Nukun suosikeilleni rakentamani kirjahyllyn - jossa esimerkiksi Arto Melleri, Risto Rasa ja Jani Nieminen jatkavat eloaan – alla, juon hyvää kahvia, sairastelen, ihailen maailmankaikkeuden yksityiskohtia, pohdin turhan jatkuvasti ja koetan kaiken ohella saada paperille jotakin jotta tuntisin eläväni, jotta eläisin ikuisesti. Vaikkapa sitten siellä jonkun tulevaisuuden nuoren sängyn yllä.
1. Miksi kirjoitat runoutta?
Kirjoitan runoutta ilmaistakseni näkemääni, tuntemaani, kokemaani. Lyriikka on keino tutkia ja tulkita maailmaa, itseä. Kirjoittaminen on kutsumukseni. Runous tuntuu omimmalta, ja siinä kiehtoo ennen kaikkea se, miten niin pienessä voi sanoa niin suuria asioita.
2. Mikä voisi olla runouden rooli poikkeusaikoina?
Mielestäni runoudesta voisi poikkeusaikana hakea lohdutusta tai iloa. Esimerkiksi Saima Harmajan runouden suosion säilyminen perustunee osaltaan samaistuttaviin teemoihin inhimillisen kärsimyksen edessä. Poikkeustilanteessa synkkyyteen ei ole kuitenkaan hyvä vajota, vaan esimerkiksi kauniit luontorunot muistuttavat elämän hurmaavuudesta. Joka tapauksessa runojen lukemiseen saa keskittyä kunnolla, eikä pään ulkopuolisista tapahtumista muista välittää. Ja voihan sitä itsekin purkaa tuntojaan paperille, jos se helpottaa!
3. Mitä ihminen voi tehdä, kun kaikki on suljettu?
On ollut toisaalta mielenkiintoista nähdä ihmisten ajattelua ja käyttäytymistä vallitsevassa tilanteessa. Tuntuu, että yllättävän suurelle osalle ihmisistä on vasta nyt käynyt ilmi oma kuolevaisuus. Kun kaikki on suljettu, on ihmisillä mielestäni mahdollisuus tehdä niitä asioita, joita kiireisessä yhteiskunnassamme ”ei ole aikaa tehdä”. Ajatella; rakastaa; lukea… Elämä tulee jatkumaan, se on varmaa. Nyt on oiva tilaisuus kiepauttaa sitä varten uusi perspektiivi.
Aleksi Wileniuksen runoja
Näin rakastat minua:
- Keitä kuusi minuuttia kiehuvassa substanssissa (yleensä H2O); niin että kuori murtuu, niin että sydänkeltuainen elää lämpöä.
- Älä vittu lähde vetään. Olen jo kypsä tähän. Älä vittu lähde vetään. Yksi Jameson, ja olen palanut.
- Liha.
- Pilko palasiksi vispilällä. Nuole välittäjäaineilla proteiinisynteesi.
- Kasvata sienirihmasto ja sammal. Ei homehdu. Uuni kakskaksviis, 15 tuntia.
- Murra leipä, kaada viini. Lohen mätiä uudella tuolilla.
***
se oli ihana ilta
aurinko lassosi viimeisiä henkosiaan yllemme
aprikoosien esterit
levällään keskellä pyökkimetsää
teki mieli viskata sinua granaattiomenalla
jonka siemenet olisit ahminut
kurkistimme ikkunasta
pihalla oksensi hanhi (vai olivatko ne sittenkin joutsenia)
pappi talutti pientä spanielia
niinpä
roikuimme kateushypnoosissa: suossa,
joka paloi punaisena, joka taas kääntyi violetiksi, soivan siniseksi
joka taas merkitsikin taivaanrantaa, jossa taas aurinko jo laski
mutta sitä ennen siellä liihotti haikara
vilkutimme ‒ ehkä hän polveutuisi meidänkin luoksemme
sanoisin kyllä mutten voi
hiuksillasi lepäsi liljaseppele jonka olin sinulle poiminut
älä unohda minua!
lienee pakko ottaa esille, apila (nelilehtinen):
”Onni saa minut hymyilemään vain, jos saan jakaa sen sinun kanssasi.”
silloilla siivekkäillä
kaulassani ka-ka-ka-kalisi
pendelipentagrammi
ϕ = ½(1+√5) ≈ 1,61803398874989484820…
voi kuinka
se oli ihana ilta
***
meillä on yksi piskuinen raide vain
junanmitallinen tiimaa
the next stop: Kolari
aseman ikkuna kasattu
paksuksi uduksi, avaa
sinä
olet punatiilten
poukamia polttava peto,
se savuvana
lehtensä heittänyt kastanja kastellut
sisäpihanikin
näin on
vain juuri
harmauden hallintoon
sulaa peloissaan pilvet
hakkaa taskulampulla
reiän, sinut,
enkelin
pian
kun pilli vislaa
käsitän jälleen sen
meillä on vain yksi juna,
aikani
***
Sinun
meidän yksiömme
ylen täynnä tuntemattomia lentäjiä
asutettuja sydämiä
kuinka maailma hakkasi ulkona
kaikkeuden toisella laidalla
ruumiinnesteitään kylmään betoniin
me, kaadettuina lattialla
otit minut turvaan
huuliesi väliin
vierellä
Bambi kipusi Rinkeliin
ja katon tähdet:
keilana ikuisuuteen
