Kohta joku keksii mitä tekniikalla tehdään - viikon runoilijana Eino Heikkilä
Eino Heikkilä on Helsingissä asuva runoilija, joka on julkaissut kolme omakustanteista runokirjaa. Niistä viimeisin, Muistamisen apuvälineet, ilmestyi 2019. Heikkilä opiskelee Helsinki Poetry Connectionin Lavarunoakatemiassa ja tekee kulttuurintutkimuksen alan väitöskirjaa Helsingin yliopistossa.
1. Miksi kirjoitat runoutta?
Olen utelias ihminen ja minua kiinnostaa tietää, mitä sanoilla voi tehdä. Runojen avulla voin jäsentää ajatuksiani ja tunteitani sekä toisaalta kehitellä niitä ennakoimattomiin suuntiin.
2. Mikä voisi olla runouden rooli poikkeusaikoina?
Runouden avulla voi löytää merkitystä tilanteisiin, jotka ehkä muuten tuntuisivat merkityksettömiltä. Runot sanallistavat ja jäsentävät havaittua ja mahdollistavat toisin näkemisen. Ahtaissa olosuhteissa on mielestäni olennaista kuvitella, miten asiat voisivat olla toisin - se tuo toivoa.
3. Mitä ihminen voi tehdä, kun kaikki on suljettu?
Paljonkin! Lukea, kirjoittaa, pelata lautapelejä, ulkoilla tai tanssia esimerkiksi. Aloittaa uusi harrastus tai viritellä eloon vanha. Kannattaa haastaa itseään, ajatella vähän laatikon ulkopuolelta. Ihmisellä on valtava mielikuvituskapasiteetti käytössään.
Eino Heikkilän runoja
Olen täynnä uskoa,
olen täynnä toivoa,
olen täynnä rakkautta,
olen täynnä kaikenlaisia
tunteita joiden perusta
ei ole minussa,
ei kyvyssäni tuntea
ei aivorakenteessani
tai kehoni arkkitehtuurissa
Vaan sinussa, hyvä kuulijani,
hyvä ystäväni, hyvä
puukottajani, hyvä muukalaiseni
ja pimeä puoleni. Kun katson
silmiisi on kuin heräisin
väkivaltaisesta unesta
tähän yhdessä jaettuun
jolle ei ole nimeä.
Tiedä että sinä olet
nouseva päiväni.
Omaa, luonnollista olotilaani
ovat vain yksinäisyyteni avarat hallit,
joissa koneet tekevät kaiken työn
ja joissa sanani kaikuvat
käskyinä tyhjiin tajuntoihin,
joissa minä hallitsen kaikkea
ja olen siksi täysin yksin.
Tule siis, taluta minua
että löydän ulos ovesta
raikkaaseen hämärään
ja epäselvyyksiin,
katkonaisiin lauseisiin,
sillan päälle ja sillan alisiin,
kosketuksen häikäisyyn.
***
Vaatimattomia huomioita solmioiden solmimista ohjeistavista Youtube-videoista:
Kuvakulma on rajattu niin, että puhujan kasvot eivät näy kokonaan,
vain suu, posket ja leuka, jossa mahdollisesti huolimattoman ajelun
jättämä sänki pistää katsojan silmään.
Solmio itsessään on epäilemättä videoiden tärkein elementti, sen kuningas:
kuin pyhää reliikkiä sitä liikutellaan hellävaroen taitavissa, hätäisissä sormissa,
joiden hermostuneissa eleissä näkyy liikemiehen molemmista päistä kynttilää
polttava, kuluttava elämäntyyli ja valvotut yöt joita yritetään korvata
kahvin ylikulutuksella.
Puhuja seisoo lähellä kameraa. Hän on sijoittunut suoraan linssin eteen,
jotta käsien solmimisliikkeet välittyisivät vaivaannuttavan havainnoillisesti,
kiusoitellen katsojaa hän hivuttaa hillittyä solmiotaan puolelta toiselle
kauluspaidan rinnuksella, kuin kursoria valkoisella näytöllä.
Hetkenä minä hyvänsä hän saattaa räjähtää säilyttäen silti ryhtinsä.
Suorasanaisen ohjeistuksen jälkeen seuraa nopea yhteenveto
solmimisen eri vaiheista ja muistutus kirjautua videokanavan seuraajaksi
jos tykkäsi nähdystä ja sai solmion tyylikkäästi valmiiksi. Solmuja ja
solmimistapoja on useita erilaisia ja tarvitaan useita videoita kuvaamaan
ne kaikki seikkaperäisesti.
***
Auki kulkevat päivät
sateenvarjojen täplikäs tulevaisuus
tietää tuhat tapaa avautua ja sulkeutua
Pilvet seuraavat toisiaan hitaasti
erilaisissa muodostelmissa
päivät ovat toistensa kaltaisia: aina jotain
uutta, pehmeää toistensa kaltaista
ulottuvaista ja sisäkkäistä muotoilua
Kohta joku keksii mitä tekniikalla tehdään
ja silloin olemme vapaat siitä
mikä vielä pidättelee, sateenvarjoista
ja kukkivista maanteistä jotka seuraavat toisiaan
avautuen ja sulkeutuen loputtomiin
Siksi kaikki on hetkessä ohi
ystävyydet joissa sait kukoistaa
rakkaudet joissa sait rakastaa tumminta itseäsi
vaatteet ja ajatukset joissa sait kulkea
vapaana ja nähdä maailman edessäsi muuttuvan