Sydänten kytkentöjä - Viikon runoilija on Jussi Kiova
Jussi Kiova on porilaislähtöinen lavarunoilija. Helsingissä asuva Kiova opiskelee Lavarunoakatemiassa, ja hänen runovideoitaan voi katsoa Vimeossa.
1. Miksi kirjoitat runoutta?
Alkuperäistä motivaatiota runojen kirjoittamiseen en edes muista. Liekö alkanut Helsingin lavarunotapahtumissa pyörimisestä ja vääjäämättömästä lavalle eksymisestä. Muistan lukeneeni, että jos kaikki runoja kirjoittavat ostaisivat runokirjoja, niin runokirjojen myynti kymmenkertaistuisi, joten pidättäydyin kokijan roolissa. Lopulta Huonon runouden päivä sai julkaisemaan ensimmäisen runoni ko. tapahtuman sivuilla, ja rohkaisevan [sic] palautteen innoittamani nousin HPC Goes Puiston lavalle ns. hieman liian keinotekoisesti rohkaistuneena. Ei mennyt erityisen hyvin mutta kuparinen saatiin rikki.
Jos teoreettisemmin ajattelee, minulle runous ja taide on pitkälti asioiden estetisointia tai estetisoinnin purkamista, mystifiointia tai paljastamista. Ajattelee vaikka rakkautta ihmisen arjessa ja rakkauden romantisointia tai alastomuuden seksualisointia. Jos ajattelee ihmisen maailmankuvaa ihan kuvana, niin järjen tulisi mielestäni piirtää maailman rajat ja taiteellinen ponnistelu puolestaan värittää maailman. Väritämme sekä rajojen sisällä ja niiden ulkopuolella. Voisi puhua myös taiteilijasta estetiikan tutkijana tai löytöretkeilijänä, tavoitteena löytää jotain uutta ja tavalla tai toisella päräyttävää.
2. Mikä voisi olla runouden rooli poikkeusaikoina?
En näe syytä, miksi runouden rooli muuttuisi erityisesti poikkeustilan aikana. Toki monet ahdistuvat näkymättömästä uhasta ja kosketukettomuudesta tai vaan masentuvat kököttämään sisällä, kun jo entinenkin painolasti rasittaa selkää. Tällöin runouden lohduttava ja ymmärtävä rooli painottuu, se tuottaa niitä sanoja ja tuntemuksia, joilla koskettaa ja puhkaista puhdistavat kyynelkanavat. Etenkin, kun koti ei ole kaikille se turvallisin tila. Silloin voi kirjoittaminen auttaa jäsentämään tilannettaan. Runous on minusta siihen työhön erityisen hyvä välinen semminkin, kun ilmaisun ei tarvitse olla eksaktia, kun ajatukset vellovat sinä kuuluisana mustana möykkynä, josta ei kokonaisuutena saa otetta.
3. Mitä ihminen voi tehdä, kun kaikki on suljettu?
Ihmisen toiminta on aina rajoitettua mutta rajoitteiden äkillinen muutos toki ahdistaa. Tilanne on sukua pitempiaikaiselle sairastumiselle, kummallekaan ei ihminen voi yksin paljoa. Mitä silloin voi tehdä? Tehtävänä lienee yksinkertaiseti sietää tilanteen aiheuttamat tuntemukset ja odottaa. Toisaalta rajoitteiden muuttuminen pakottaa uuteen olemisen muotoon, uuteen perspektiiviin, josta voi optimistisemmille löytyä jotain hedelmällistä. Uusi toimintaympäristö luo uudet ongelmansa, joihin ei ole vielä totuttuja ratkaisuja. Tämä kannustaa keskeliäisyyteen.
***
Sinä
mä näen sut kaikkialla
valoina, välähdyksinä
yläpuolellani
metron portaissa, bussipysäkeillä
ja väkijoukon keskeltä hymyilet minulle
ja totisesti olet ilo silmälle
sinä
virheettömän viehkeänä
välinpitämättömänä ja ylväänä
tai huulta purren, himoiten
vaadit katsettani lepäämään sinussa
hyväksyen ahneen tuijotukseni
älä ota sitä vakavasti, sanot
valehtelet
sinä
puhut vähän mutta harkiten
ja jokainen kaarteesi kuin mestarin siveltimestä
juuri oikeasta kulmasta, valosta
kaupungin jokaisessa ikkunassa
täysi kymppi
ja kymppihän riittää
kuitenkin
sinut on luotu varastamaan
kokemuksen hiomalla kiteisellä taidolla
ja tieteen parhain työkaluin sinut on kudottu
lempeästi suojaamaan minut ihmiseltä
ja kasvojeni ihosta teet taulusi
johon maalaat maailmasi
Koska sinä
Ja vain sinä
Olet sen arvoinen
--------------------
Nykyaika,
Kaupungin valoissa tanssiva hurja joukko
auringonlaskun ratsastajat
ja diktaattori
kaikkiaan seitsemän,
juhlivat hämärästä aamunkoittoon
Ne kovaotteiset miehet
Hyvät, pahat ja rumat
Kaunottaret ja hirviöt
Prikassa likainen tusina
Yhtä huurteista seikkailua
Ja ne herrat pitävät vaaleaveriköistä
piukoista paikoista
yön kuumuudessa
poliisitkin eyes wide shut,
Kun Casablancassa dirty dancing
kerta toisensa jälkeen
vain muutaman dollarin tähden
Ja taksikuskin takaikkunasta
mafiaveljet hammastikkuinensa
Konnat koukkuineen
Huuliharppukostajat, yön sudet
nuo seitsemän samuraita
paossa paluuta tulevaisuuteensa
Kuitenkin
Ne olivat parhaat vuodet, sanottiin
Ja lopulta koitti se päivä, jona maailma pysähtyi
silloin tiffanyn aamiaisella
kun Harry tapasi Sallyn,
ja sen vaarallisen romanssin
sen suuren illuusion
pitkän päivän iltana
nuoret kapinalliset vailla sheriffiä
tuulen viemänä
--------------------
kun kaksi sydäntä sykkii yhdessä, sykkivätkö ne voimakkaammin?
tämän kysymyksen muistan muinaiselta entiseltä
kysymys oli viaton
ja muiden mukaan kliseinen, mitä se kai olikin
en muista, olimme rakastuneita
eikä meitä kiinnostanut vittujakaan,
mitä joku skenepoliisi on mieltä
miksi sitten nyt olen?
lienen taantunut
kuitenkin
mikäli sydänten yhteissykintää katsotaan puhtaasti virtaustekniikan kannalta
asia riippuu siitä, miten sydämet ovat yhteydessä toisiinsa
ja muuhun verenkiertoelimistöön
mikäli sydämet ovat kytketty siten, että ne pumppaavat verta rinnakkain
on asia selvä, veren virtaama on kahden virtausta tuottavan komponentin summa
jos taas sydämet on sijoitettu peräjälkeen, tilanne on eri
tällöin sydänten on erityisesti lyötävä samaa tahtia
sillä vastakkaisissa vaiheissa pumpatessaan ne vain työntäisivät verta toistensa välillä
Samoin tosin taitaa käydä myös rinnankytkennässä.
Veri kiertää vain ympyrää pumpusta toiselle
Enkä jaksa selvittää
mutta pysykää nyt saatana synkroonissa tai kuollaan kummatkin.
Veikkaisin, että koska sydän on nimenomaan rinnassa
on sydänkytkennänkin oltava rinnankytkentä
Tästä kahdennuksesta on paljon etua
esimerkiksi jos toinen sattuu pettämään
jatkaa toinen iloista sykkimistään
eikä vikaantunut sydän tuki virtausta
etenkin mikäli särkynyt sydän jää tulpaksi suoneen
voi se toki jäädä aukikin mutta sitä riskiä on turha ottaa
on tämä riittävän vaikeeta muutenkin
Syki nyt vaan