Paperista taitettu kirjallisuussalonki

Haastattelussa uusi toimitussihteerimme ja korkeakouluharjoittelijamme.

Toimituksessamme on aloittanut syyskuun alusta uusi toimitussihteeri, kun aikaisemmin tehtävässä työskennellyt Otso Venho siirtyi toiseksi päätoimittajaksi. Uusi toimitussihteerimme Telma Peura on avustanut Nuorta Voimaa vuodesta 2023 alkaen ja kirjoittanut lehteen esseet sanojen kääntymisestä vektorimuotoon (3/23) sekä kirjastojen ja puutarhojen suhteesta (4/24). Tällä hetkellä hän opiskelee biologiaa ja luovaa kirjoittamista Turun yliopistossa, mutta hänen taustansa on kognitiotieteessä ja digitaalisissa ihmistieteissä. Peura on seurannut pitkään kotimaista kirjallisuuden kenttää, työskennellyt kirjallisuuslehti Lumoojan toimituskunnassa ja ylläpitänyt kirjallisuusminiblogia Instagramissa.

Syksyn ajan Nuoren Voiman toimituksessa työskentelee myös korkeakouluharjoittelija, politiikan ja viestinnän maisteriopiskelija Saara Pylkkänen. Hän on erikoistunut opinnoissaan kulttuuripolitiikkaan ja toimii Yliopisto-lehden toimitusneuvostossa. Aiemmin hän on muun muassa päätoimittanut Helsingin yliopiston valtiotieteellistä ylioppilaslehteä Tutkainta.

Toimitus haastatteli tuoreita nuorvoimalaisia, jotka hullaantuivat aprikoimaan kulttuuripolitiikan polttavia solmuja sekä Solvej Ballen proosan erinomaisuutta.

Mikä on kiinnostavaa kotimaisessa kirjallisuudessa juuri nyt?

TP: Lajienvälisyys. Ekologiminä rakastaa tutkia lajienvälisiä suhteita ja vuorovaikutuksia teksteissä. Lukijaminä taas nauttii kirjallisuuden lajien hybrideistä – runon taipumisesta kohti lyyristä esseetä ja romaanin kohti runoa.

SP: Suomessa tehdään merkittävää tutkimusta kaunokirjallisen narratologian parissa, ja olen ammentanut perinteestä paljon myös omiin politiikan opintoihini. Elämän ja kertomuksen suhde on hankala mutta välttämätön. Nykykirjallisuudessa minua kiinnostaa ylisukupolvisuuden tematiikka. Kuinka menneisyyden henkilöt voivat toimia elämiemme kanssaohjaajina.

Telma, puhut ja luet sujuvasti suomen lisäksi myös englantia, ruotsia, tanskaa ja ranskaa. Mikä näistä on paras kirjallisuuden kieli?

Mielestäni kiinnostavia teemoja voi käsitellä kielellä millä hyvänsä, mutta erityisen kiehtovia asioita tapahtuu kielten välisessä tilassa. Siellä on aina mahdollista olla toisin.

Tällä hetkellä haluan antaa erityismaininnan tanskan kielelle, sillä luen juuri ilmestynyttä kuudetta osaa Solvej Ballen sarjasta Tilavuuden laskemisesta. Sarjan nimen sana ’tilavuus’ on hyvä esimerkki kielieron kautta avautuvasta merkityksestä. Tanskaksi nimi kuuluu Om udregning af rumfang, jossa sana tilavuus muodostuu tilan (’rum’) ja vangitsemisen (’fang’) yhdistelmästä. Mietin tätä vangittua tilaa tai tilan vankeja, kun luen ikuisesta marraskuun 18. päivästä.”

Saara, mitä ihmettä kulttuuripolitiikassa tapahtuu juuri nyt?

Suomessa kulttuuri-instituutiot ovat poikkeuksellisen valtiollisia. Aikanaan kenttää on rakennettu käsi kädessä Suomen valtion rakentamisen kanssa, eikä sen rahoitukseen ole merkittävästi kajottu ennen 2020-lukua, joskin puheet ovat viitanneet tietä nykypolitiikkaan 90-luvulta alkaen. Tähän asti muutos on tapahtunut vähittäin, jopa siinä määrin, että kulttuuripolitiikkaa on leimannut lähinnä sen poissaolo. Nyt kuitenkin todella rymisee.

Kulttuuri työllistää Suomessa valtavasti ihmisiä, ja se myös tuottaa verotuloja ja muita maksuja moninkertaisesti sen mitä tuet valtiolle maksavat, mutta organisaatio- ja yksilötasolla työ on heikosti järjestäytynyttä. Se, ettei kentällä ole järjestynyttä voimaa ja osaamista laittaa vastaan poliittisen näivettämisen edessä, tekee hurjista leikkauksista helppoja. Tilanne on siis oikeastaan aika nurinkurinen.

Telma, haastattelit ensi töiksesi pian ilmestyvään Keskeneräisyys-numeroon kirjailija Monika Fagerholmia. Olisitko toivonut vähän helpompaa ensimmäistä työtehtävää?

En ollenkaan! Tunsin oloni etuoikeutetuksi, kun sain heti alkuun inspiroitua keskustelusta arvostamani kirjailijan kanssa. Pääsin myös hyödyntämään kielitaitoani, sillä luin Fagerholmin uutuuden ruotsiksi ennen suomenkielisen taittoversion valmistumista.

Saara, onko jokin Nuoren Voiman toimitusprosessissa ollut erityisen silmiinpistävää?

Toimitustyö on ollut kirjallisesti kunnianhimoista, mutta samaan aikaan todella avointa kirjoittajien äänille. Tulevasta numerosta on tulossa tyylillisesti monipuolinen, ja sitä on ollut erityisen nautinnollista myös toimittaa. Kokemuksellisesti prosessi on ollut hyvin paljon sellainen kuin odotin, mutta se on yllättänyt jatkuvasti!

Millainen on suhteesi Nuoreen Voimaan? Millaisena näet lehden aseman kirjallisella kentällä nyt ja tulevaisuudessa?

TP: Kun muutin Tanskasta takaisin Suomeen vuonna 2020, Nuori Voima auttoi minua juurtumaan kotikentälle. Pitkään tyydyin vain ihailemaan lehteen kirjoittajia, ja oli melkoisen tajunnanräjäyttävää, kun oma esseeni ensimmäisen kerran julkaistiin täällä. Juurien lisäksi Nuori Voima on mahdollisuus versoa ja haaroittua moneen suuntaan.

Kirjallisuuden kentällä Nuori Voima mahdollistaa moniäänistä keskustelua. Toivon lehden tulevaisuudessakin olevan – muiden ulottuvuuksien rinnalla – paperista taitettu kirjallisuussalonki, jonka keskustelut elävät ajan ja keskustelukumppaneiden mukaan.

SP: Olen lehden pitkäaikainen ihailija, seuraaja ja lukija. <3 Nuori Voima on olennainen osa Suomen kirjallisen kulttuurin selkärankaa. Tämä ajatus on kirkastunut harjoittelun aikana. Lehti tekee tarkkanäköisiä kulttuurisia avauksia ja luo tilan elävälle keskustelulle kirjallisuuden äärellä. Olen siis Telman kanssa samoilla linjoilla!

Työsi lehden parissa on alkanut lokakuussa julkaistavasta Keskeneräisyys-numerosta. Mikä on sinulle tärkein keskeneräinen asia. Entä vähiten?  

SP: Olen elänyt asuntolimbossa Wienistä paluun jälkeen, ja keskeneräisyys on kroonistunut elinympäristööni. Muutto sinetöi ajanjakson, jonka viimeisiä hetkiä joudun sietämään tai saan sietää, hetkestä riippuen. Näin valmistumisen kynnyksellä tunnen eläväni murrosvaihetta. Viimeisten lankojen sitominen vaatii ihan hirveästi kärsivällisyyttä, mutta siinä on myös paljon mahdollisuuksia kehkeytymisen tunnelmointiin. Vähiten tärkeä keskeneräinen asia... Kaikkien vaillinaisesti täytettyjen muistikirjojen ja vihkojen jatkaminen? Nyt ne kyllä heräsivät mieleni lipastonlaatikoissa.

TP: Ehkä vähän kliseinen vastaus, mutta kirjoittaminen. Miten siinä voisikaan olla valmis? Mahdollisuus jatkaa, luopua tai aloittaa alusta herättää tekstin eloon. Olen varmaan unohtanut vähiten tärkeän keskeneräisen asian, mutta ensimmäiseksi mieleeni tuli vanhan pyöräni jarrupalojen vaihtaminen. Toisaalta kelloa ei tarvitse soittaa, kun kaikki kuulevat muutenkin, että olen tulossa!