Kultaiset lyijypainot

Lentävä luoti, huikka taskumatista vai yllättävä tujaus chiliä? Lyijypainot pitävät lukijan valppaana.

Lukuviikon kunniaksi Nuoren Voiman toimitus kuratoi valikoiman Lyijypainot-palstalla julkaistuja minikritiikkejä. Palstalla nostetaan esiin kokeellisia ja vähemmälle huomiolle jääneitä teoksia, ja monitulkintaisesta arvostelumatriisista voit lukea lisää täältä.

 

Sari Kivistö, Katariina Kärkelä, Erika Pihl, Isa Välimäki (toim.): Unohtuneet kirjoitukset. Katoaminen kirjallisuushistoriassa
430 s. SKS 2025.

Olemme tottuneet tarkastelemaan kirjallisuushistoriaa menestyksen, malliesimerkkien ja edelläkävijöiden kautta. Kaanonit kuitenkin jättävät ulkopuolelleen liudan kiinnostavia teoksia, kirjallisuuden lajeja ja jopa kielialueita. Kuvaavaa on, että varhaisen kirjakulttuurin tietokanta The Universal Short Title Catalogue sisältää ”luettelotiedot yli 170 000 kadonneesta kirjasta, joista ei ole löytynyt yhtään säilynyttä kappaletta.”

Unohtuneet kirjoitukset -kokoelmateoksessa joukko tutkijoita perkaa kirjallisuuden kadonneita helmiä ja toisinaan myös jyvistä tarkoin eroteltuja akanoita, mikäli niillä on kyllin kiinnostava tarina kerrottavana. Esiin pääsevät jopa kokonaiset romaanilajit kuten ”professori-” ja ”teollisuusromaani”. Vähän kuin suuret karttakirjat, jotka ovat GPS-teknologian myötä kadonneet, myös nämä romaanilajit ovat vanhentuneet muuttuneessa maailmassa.

Erityisesti maallistumisella on ollut suuri vaikutus lajien kirjoon. Artikkelissaan ”Himokkaan munkin passio” Ville Vuolanto arvelee, että nykylukijan olisi vaikea edes käsittää artikkelille nimensä antanutta centoa, sillä sen raamatullisista säkeistä rakennetut kollaasit on suunnattu alkutekstit heti tunnistavalle yleisölle.

Kovin rönsyileviä listauksia kadonneista teoksista Unohtuneet kirjoitukset ei tarjoa. Kirja etenee analyysi edellä, ja esimerkit lähinnä valaisevat laajempia pohdintoja unohtumisesta ja sen merkityksestä kirjallisuuden historialle.

Taskumatti. Salakavala. Humalluttava. Jää monelta huomaamatta.

Carlos Lievonen. Nuori Voima 1/26.

 

William March: 99 faabelia. 
Suom. Tuomas Kilpi.
135 s. Oppian 2025.

 

Tuomas Kilven suomentama William Marchin faabelikokoelma ei sisällä sen paremmin esipuhetta kuin jälkisanojakaan. Lieko syynä, ettei ainakaan hakukone-surffailun perusteella kokoelmasta ole kirjoitettu alkukielelläkään juuri mitään? Internetistä selviää sentään, että kokoelma on julkaistu postuumisti vuonna 1960. Itse faabelit on kirjoitettu 1930-luvulla, jolloin March, Alabaman kasvatti ja ensimmäisen maailmansodan merijalkaväen sotilas, asutti Saksan, Englannin sekä Yhdysvaltojen raaistuvaa ilmapiiriä. 

Faabelikirjanen on kokonaisuutena yllättävän kertomuksellinen. Lukija heitetään eläinsatujen jälkeiseen maailmaan, jossa hahmojen moraali hajoaa Game of Thrones-henkisten yhteiskunnallisten valtapelien mielettömyyteen. Faabeleiden lopetukset eivät tarjoa kuulijoilleen opetuksia, vaan kuvaavat lähinnä puuduttavasti merkitysten hämärtymistä jokaisen valvoessa omaa etuaan. Kirjan ensisivuilla antiikin kuuluisa faabeloitsija Aisopos julistaakin faabelin olevan latteuksien luonnollinen kehys. 

Faabelissa vallan logiikat näyttäytyvät niin totaalisina, että vastarinta sadaan nitistämään itse itsensä. Kun erään faabelin sotilas on kuitenkin valmis uhrautumaan tuttunsa puolesta, ei tilannetta todistava kuningas tiedä itkeäkö vai nauraa. Hetkestä jää käteen vain epämukava kokemus valtapelin hetkellisestä raukeamisesta.

Näitä sotatraumoissa kirjoitettuja post-eläinsatuja sopii lukea iltaisin sängyssä, heti kymppiuutisten jälkeen. 

Luoti. Terävä. Vaarallinen. Lentää joskus ohi. 

Saara Pylkkänen. Nuori Voima 4/25.

 

Susi Nousiainen: Hiljaista vettä.
Omakustanne. 2025.

 

Taiteilija-tutkija Susi Nousiaisen toisinkoinen Hiljaista vettä syntyi osana Vastapuhe-hanketta, joka tutkii verkkovihaa ja sen vastustamismuotoja tieteellistä ja taiteellista tutkimusta yhdistäen. Lähtökohta näkyy alun perin kuvataideinstallaatioksi syntyneessä teoksessa, jossa tieteellisillä lähteillä ja visuaalisella ilmaisulla rikastettu runous purkaa vihapuhetta monitasoisesti.

Vastalauseena digitaalisuudelle runot on kirjoitettu käsin. Tekstin ruumiillisuus tuo lukukokemukseen henkilökohtaisuutta ja saa kysymään, mitä digitalisaatio on tehnyt kirjoittamiselle. Menetelmän tietoinen hitaus hidastaa myös lukijaa, jonka on ensin opeteltava tuntemaan toisen käsiala.

Nousiainen kertoo työstäneensä runoja veden ja lumen avulla. Näin osa tekstistä on pyyhkiytynyt lukemattomiin. Kuvataideinstallaatiossa nähtävillä olivat vain vesittyneet runot, mutta painetussa teoksessa niiden rinnalla ovat kokonaiset versiot. Jäin miettimään, miten erilaisen käsityksen verkkokeskustelujen näennäisestä avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä eri esitystavat muodostavat. Kun vesiliukoinen muste liukenee veteen, mustavalkoiseksi mielletty aihe saa sinisen sävyjä.

Veden tekemä hiljainen työ jättää pitkiä jälkiä. Runoissa kalliokin saa ihon, jota vasten vihan kuohut lyövät. Ihmisen suurimmasta elimestä tulee rajapinta, jossa sähköinen verkko kohtaa kehon hermoverkon. Lopputulos menee ihon alle.

Lyijymuumi. Olevinaan viaton ja söpö. Piilokonservatiivi. Selkeä konsepti.

Telma Peura. Nuori Voima 3/25.

 

Kesken-zine 2#: Banaali.
12 s.

 

Vuoden 2024 lokakuussa debytoinut helsinkiläislähtöinen Kesken-zine juhli huhtikuussa 2025 toista numeroaan. Käärön muotoon taiteltu, kuminauhoilla kasassa pysyvä monitaiteinen julkaisu koostuu A5-kokoisista paperisivuista, jotka on niitattu rujosti yhteen. Yhteisöllisyyden ihanne korostuu zinen materiaalisuudessa: tekijöiltä tilattava käärö muistuttaa mystisen kuriirin ojentamaa viestiä.

Zinen toisen numeron teema on Banaali, ja monet sen teksteistä käsittelevät seksiä ja seksuaalista halua. Kontrasti on aluksi yllättävä, kunnes muistan, että monet maamme eturivin prosaisteista ovat viime vuosina (myös tässä lehdessä) tutkineet kirjoissaan juuri elämän latteuden keskeltä välähtelevää halua. Ajat ovat kovat, joten laimeuden rintamia tarvitaan useita.

Natalia Kiilun nimetön kertoja fiilistelee kaktusmultaa ja nyppii haavoja reisiltään valmistuessaan yhdenillanjuttuun. Kaisa Vahteriston tekstissä kuvataan kertojan ja rakastajan viimeinen seksikerta tavalla, jota voisi kutsua aistikkaaksi montaasiksi. Latteuden metaforana toimii myös Alisa Simosen kuittikollaasi, josta tulee läheisesti mieleen Henrik Pathiranen runoteos Olem (2021).  

On huomionarvoista, että zinen kauno-osuus koostuu runouden sijaan enimmäkseen lyhyistä proosateksteistä. Zinet lienevätkin ainoa julkaisutoiminnan haara, jossa proosa jää runouden varjoon. 

3,5 chiliä. Jonkin verran peittelemätöntä seksuaalista toimintaa ja hähmäistä intiimiyttä. 

Otso Venho. Nuori Voima 2/25.

 

Wille Riekkinen: Valo ja pimeys.
219 s. Teos 2025.

 

78-vuotias teologi ja emerituspiispa Wille Riekkinen on kritisoinut evankelis-luterilaisen kirkon toimintaa sen sisältä käsin ja puhunut esimerkiksi naispappeuden, samansukupuolisten parien yhtäläisten oikeuksien ja luonnonsuojelun puolesta. Riekkinen on julistanut, että kristinuskon täytyy joko muuttua tai kuolla. Strategista ajattelua parhaimmillaan.

Uusimmassa teoksessaan Valo ja pimeys teologi syventää missiotaan, jonka ytimessä on, että Raamatun kirjaimellinen tulkinta ei ole kestävää. Tilalle tarvitaan metaforien ymmärrystä. Siis sitä kuuluisaa lukutaitoa?

Ajattelunsa Riekkinen palauttaa Jeesuksen oppeihin, jotka eivät suvaitsevaisuudessaan ole tämän päivän politiikassa kovassa huudossa. Hän muistuttaa, että hyvinvointivaltiota tullaan arvioimaan pitkässä juoksussa sen mukaan, miten se on suhtautunut vähävaraisen ihmisen ja koko ihmiskunnan hätään. Sama pätee kirkkoon: onko se käpertynyt oman napansa ympärille vai pyrkinyt elämään ”Mestarinsa” eetoksen mukaisesti? ”Juuri nyt tarvitaan ajattelevia ihmisiä, [...] jotka uskaltavat uida markkinavetoisissa joissa vastavirtaan ja pitää ihmisen puolta”, Riekkinen kirjoittaa.

Vaikka teoksessa dipataan jalat toisinaan syvälle eksegetiikkaan, saa maallistunutkin lukija ajateltavaa. Erityisesti yksi lause jää mieleeni. Riekkinen kirjoittaa tärkeimmästä eli rakkaudesta näin: ”Pelkkä totuus ilman rakkautta on julmuutta”.

Shakkinappula (sotilas). Kokeilee ennaltamääriteltävien raamien puitteissa. Uhrataan ensimmäisenä.

Johanna Osváth. Nuori Voima 1/25.

 

Otso Venhon alkuperäiseen kritiikkiin lisätty tarkennus zinen julkaisuvuosista 2024 ja 2025.