Pääkirjoitus: Kuolema kuittaa univelat
Asento! Länsimainen rationaalisuus perustuu toimiviin, tasa-arvoistaviin järjestelmiin, joiden on tarkoitus saattaa asioita valmiiksi. Valmiuden ihanne kumpuaa klassismin perinteestä – tyylin tuli kuvastaa ajattelun selkeyttä, eivätkä kirjallisuuden lajit saaneet sekoittua keskenään. Nyt trendaavien hybriditeosten voisi katsoa olevan vastakkaisia suoraviivaisille klassismin ihanteille.
Käsillä olevassa numerossa keskeneräisyyttä lähestytään muun muassa palapelien, ajankulun, äitimyytin sekä kolmen pisteen kautta. Tekstit muistuttavat, että vaikutelma keskeneräisyydestä voi joskus myös olla hallittua ja kertoa jotain tästä töyssyisestä ajasta, jossa elämme. Viimeistelemättömän vaikutelman tarjoava taide voi pyrkiä esimerkiksi osallistavuuteen, tai sitten kyse on väitteestä: valmis on sosiaalinen konstruktio.
Kun viime vuonna päätimme nimetä tämän numeron Keskeneräisyydeksi, emme arvanneet, miten kirjaimellisesti joutuisimme tulkitsemaan omaa teemaamme. Kulttuurileikkauksista johtuva kuukauden mittainen lomautuksemme johti siihen, ettemme ehtineet käyttää tarpeeksi aikaa tämän numeron tekstien editoimiseen ja oikolukuun. Kiitämme kirjoittajia ja lukijoita ymmärryksestä.
Keskeneräisyys aiheuttaa (ainakin meissä) levottomuutta, mutta toisaalta se on elämän perustavanlaatuisin voima. Olemme kesken, sillä olemme elossa. Kesken on myös meitä ympäröivä universumi, joka on alati matkalla kohti lopullista tyhjyyttä, kaiken päättävää ”pimeää aikakautta”. Voinemme levätä sitten, kun kaikki on valmista – kun kosmos on repeytynyt, eivätkä kyntemme
enää kasva manan majoillakaan…
No mutta! Iloisia lukuhetkiä!
Otso Venho & Johanna Osváth
Sisällysluettelo
6 Sivumennen-palstalla haastattelussa uusi toimitussihteerimme Telma Peura sekä viivan mysteeriota kartoittava kansitaiteilija Hermanni Härmälä
8 Savuavaa revolveria pitelee kirjailija Monika Fagerholm, joka paljastaa haastattelussaan uusimman romaanisarjansa salat
13 Anu Kaajan palapelisessioissa taistellaan antiikin myyttejä, lumiukkoja sekä valmiuden ideaalia vastaan
21 Kolumnisti Iida Sofia Hirvonen näkee vilpittömyyttä ihan kaikkialla
22 Japanilaisen kirjallisuuden universumin kirjeenvaihtajana toimii tässä numerossa Ville Ropponen, joka tulkitsee Osamu Dazain lukuisia naamioita
29 V.S. Luoma-aho käväisee Vallisaaressa ja kahlaa länsimaisen estetiikan raunioissa
30 Unohdettujen ystävä Antti Hurskainen muistuttaa lukijoita Kjell Askildsenin musertavasta novellistiikasta ja löytää Thomas F:n kituvan ruumiin
32 Mitä tapahtuu kolmen pisteen jälkeen? Kirjallisuudentutkailija Juha-Pekka Kilpiö sanomattomien ilmausten ja ajatusten jäljillä
39 Toimitus kiusasi kesällä festarikansaa kinkkisellä, keskeneräisyys-aiheisella kysymyksellä, johon saadut vastaukset on ripoteltu ympäri lehteä
40 Jenna Viro kertoo, onko Coralie Fargeat’n The Substance ison rahan kauhukalkkuna, vai ovatko elokuvan kriitikot kenties sokeita kehokauhun hekumalle
46 Juhani Kenttä käy polttopulloesseellään sotaa entropiaa vastaan
54 Kirjallisuuden hirviöäidit Aleksiina Asellin mikroskoopin alla
58 Eräs keskeneräisyys päättyy, kun Richard Bruce Nugentin suomennossarja sinetöityy
63 Jori Pakkasen novellissa gerbiili mädäntyy samalla kun naapurin pikkuhitler saa köniinsä
66 Kritiikeissä luetaan vihreitä suojaloitsuja, ulospuhallellaan nenän kautta tekstintyngille ja puhutaan nukelle kuin esseistiikan supertähdelle
79 Kansiprosaistina Runokuussakin vieraillut Simoné Goldschmidt-Lechner.
Numeron sisältöä verkossa:
Pakotetun uusvilpittömyyden aika →
Mikä yhdistää meemivasemmistoa, stadionkeikkoja ja tennisakatemiaa?
Nukketalo joka romahti →
Monika Fagerholm rikkoo 1970-luvun ylle laskeutunutta hiljaisuutta kirjoittamisen keinoin. Uuden teossarjan aloitusosa tutkii kirjoittajaksi kasvamista ja sitä, miten menneisyys ja nykyhetki muovaavat toisiaan.
Kirkastettu versio →
Kriitikot olivat väärässä The Substance -elokuvasta. Jenna Viro kertoo esseessään, miksi.
Kärsimys polttoaineena →
Ajan voi nähdä hymninä, jossa kukin nuotti saa merkityksensä sitä ennen ja sen jälkeen tulevista äänistä.
Taiteen huulisyitä etsimässä →
Esseistiikan supertähden uusi teos kokoaa yhteen sekalaista materiaalia mutta tuoksuu vilpittömästi ystävyydeltä.