Debytoi runoilijana -kilpailun voittajat palkittiin Lavaklubilla
Nuoren Voiman Debytoi runoilijana -kilpailun voittivat ylöjärveläinen Saara Metsäranta, lappeenrantalainen Inari Hulkkonen ja helsinkiläinen Juhani Räisänen. Voittajat esiintyivät Runokuu-festivaalin iltamissa keskiviikkona Kansallisteatterin Lavaklubilla.
Tämän vuoden Debytoi runoilijana -kilpailuun saapui eräpäivään mennessä 195 runokuorta, joista Nuoren Voiman vierailevat päätoimittajat Daniil Kozlov ja Virpi Vairinen valitsivat tasaväkisen voittajakolmikon. Voittajien esittelyt ja voittajarunot julkaistiin lehden vastikään ilmestyneessä runousnumerossa.
”Osallistujien joukossa oli yllättävän vähän visuaalisen runouden tai muuten typografista leikittelyä hyödyntävän runouden edustajia. Lavarunouteen viittaavaa ilmaisua löytyi, mutta esimerkiksi foneettisuutta tai menetelmällisyyttä hyödyntäviä kokonaisuuksia ei juuri ollut. Oli myös hauska huomata, minkälainen jatkumo debytanttikilpailun voittajista syntyy: joillain aiempien vuosien voittajilla oli selvät seuraajansa tämän vuoden osallistujissa”, tuomarit kirjoittavat lehdessä.
Saara Metsäranta on Raumalta kotoisin oleva, nykyään Ylöjärvellä asuva kahden lapsen äiti ja filosofian maisteri, joka teki gradunsa surrealistisen runouden ja okkultistisen alkemian yhteyksistä. Hän kertoo työskennelleensä muun muassa hyttiemäntänä ja opettelevansa tällä hetkellä kuunkiertoviljelyä.
”Kilpailun runot syntyivät, kun työskentelin Silja Europalla ja näin omituisen unen, jossa laivan pohjasta tunkeutunut haamu liimautui kiinni selkääni. Herättyäni en päässyt unesta eroon. Yhtenä yönä istuin kannella ja mietin, mikä kehossani siinä kohdin karmii. Eräs täkkäri [kansimies] kertoi, että Estonia upposi näillä main. Aloin kirjoittaa Estoniasta, hylyistä ja kummituksista sekä merellä olosta ylipäätään”, Metsäranta kertoo.
Tuomareihin teki vaikutuksen Metsärannan runojen hiottu kokonaisuus, joka sijoittuu konkreettisen runouden ja kuvarunouden jatkumoon.
”Asettelun luomat häilyvät kuvat kelluvat sivuilla ja vertautuvat maisemaan vedenalaisessa maailmassa. Runot ammentavat konkreettisesta tapahtumaympäristöstä mutta tuovat esille myös sen, miten ajallinen etäisyys tekee mahdolliseksi estetisoida (kunnioittavalla tavalla) traagisia tapahtumia”, tuomarit perustelevat.
Inari Hulkkonen on Lappeenrannassa asuva tanssija. Osa hänen lähettämistään runoista liittyy hänen ohjaamaansa ja käsikirjoittamaansa ja yhdessä Amel Sihvosen kanssa esittämäänsä installaatioon Harjoituksia olemisesta, jossa pohditaan yksin olemista, kanssaolemista ja katseen alla olemista. ”Voit lukea sitä niin kuin lukisit runoa, tai voit lukea sitä niin kuin lukisit esitystä, tai voit lukea sitä niin kuin lukisit ihmistä”, sanotaan teoksen mainoksessa.
Hulkkonen kertoo kokevansa usein, ettei osaa ilmaista ajatuksiaan haluamassaan muodossa.
”Runo on kuitenkin sellainen paikka, jossa sanat asettuvat jotenkin selkeästi ja juuri niin kuin ne tarkoitan. Runossa pystyn sanoja järjestelemällä kokoamaan jonkin sellaisen pienen universumin, joka on minulle selkeä ja järkeenkäypä ja kaunis.”
Tuomarit kiittelevät Hulkkosen minä-puhujan rehellisyyttä ja avoimuutta, joka menee ”luihin ja ytimiin”.
”Toiston kautta ruumiilliseksikin yltyvä halu olla oikein ja todellinen (ja todellinen ja oikein) heijastaa myös postmodernin jälkeistä aikaa, jossa rehellisyys ja autenttisuus ovat jälleen kysymyksiä, joita on mahdollista pohtia ilman loputtomia ironian kerroksia.”
Juhani Räisäsen lähettämistä runoista monet ovat valmistuneet Johanna Venhon tai Jukka Koskelaisen runokursseille. Räisänen kertoo käyvänsä jatkuvasti erilaisia kursseja ja opiskelevansa uutta: viimeksi hän valmistui taiteen tohtoriksi Aalto-yliopistosta. Runouden ohella hän on kiinnostunut musiikista, näyttämötaiteesta ja kuvataiteesta.
”Juhani Räisäsen runoissa yhdistyvät luontokuvasto, aforistiset kiteytymät ja yllättävä huumori. Kielirekisterien yhdistely tuottaa runojen sisään odottamattomia puhujuuksia ja levittää lukijan eteen tekstilajien kartan saumakohtineen”, tuomaristo perustelee valintaansa.
”Runot eivät kuitenkaan jää leikkimään kielellisten representaatioiden tai nopeiden havaintojen tasolle vaan avautuvat jatkuvasti kohti Suuria Kysymyksiä ja ratkaisevia hetkiä, niin yksilön kuin maapallonkin mittakaavassa.”
Lue runodebytanttien taidonnäytteet Nuoren Voiman numerosta 3/2017!
Kuvat: Alex Kampion
