Miksi siika vihertää? kysyy Niillas Holmberg pääkirjoituksessaan

Yhtenä elokuisena iltana minä ja puolisoni Katja Gauriloff heitimme pari kalaverkkoa erääseen Nellimön seudulla sijaitsevaan järveen. Saalista tuli, en paljasta kuinka paljon, mutta jokunen kala, kuten sanotaan. Perkuuhommissa huomasin muutamassa siiassa hälyttävän piirteen: rasvakertymät olivat vihertäviä. En ollut nähnyt moista, eikä korviini kantautunut kalastukseen liittyvä perimätieto sanonut asiasta mitään.

Toiminta ja tieto vakiintuvat perinteiksi silloin, kun ne soveltuvat johonkin yhteiskunnalliseen ja ympäristölliseen olotilaan. Olotilat ovat kuitenkin vaiheita, eikä perinteitä näin ollen pidä nostaa itseisarvoksi. Saamenmaalla painotetaan perinteiden lisäksi kulttuurin mukautuvaisuutta, jolla perustellaan adaptoitumista nykyaikaan niitä olettamuksia vastaan, että alkuperäiskulttuurin pitäisi pysyä muuttumattomana.

Esiin nousee karrikoivia kysymyksiä: kumpi on pysyvämpää, lähikauppa vai lähijärvi, yliopisto vai metsä.

Samaan hengenvetoon tuntuu kuitenkin oleelliselta kysyä, mitä on tuo ”nykyaika”. Antroposentrisesti se on toki sitä, mitä ja miten ajattelemme ja toimimme. Holistisemmin nykyaika määrittynee kuitenkin sen mukaan, mitä ympärillämme on. Vaikka elänkin monessa mielessä teollisen yhteiskunnan mahdollistamaa (ja velvoittamaa!) elämää, niin ylivoimainen osa ympäristöstäni koostuu kuitenkin täysin samoista tekijöistä, jotka olivat vuosisatoja vanhojen ja yhä pintansa pitävien perinteiden edellytyksenä.

Saamelaisnuoren mielen ja kielen päällä on päivittäinen priorisointitasapainottelu modernin ja perinteen välillä. Esiin nousee karrikoivia kysymyksiä: kumpi on pysyvämpää, lähikauppa vai lähijärvi, yliopisto vai metsä. Perinteistä on nimittäin todettava, että suuri osa niistä on selviytymistaitoja, joiden täysimittaista ajankohtaistumista monen katse tuntuu jo hakevan.

Kiinnostus alkuperäiskansojen, myös saamelaisten, kestävää ajatusmaailmaa kohtaan on ekokriisin aikana ymmärrettävästi nousussa.

Kun Pauliina Feodoroff vieraili luonamme Utsjoella, näytin hänelle oudoksumani siian selkäruotoa. Hän tiesi kertoa, että kyseessä oli mätikala, joka veden korkeasta lämpötilasta johtuen oli peruuttanut kutunsa. Siika oli siis tiennyt, että kutu epäonnistuisi, ja niinpä se oli imeyttänyt mädin takaisin elimistöönsä. Tämän Pauliina kertoi olevan suomalaista perinnetietoa; informanttina oli ollut eräs vaasalainen perinnekalastaja.

Tämä numero koostuu pääosin saamelaisten ajattelijoiden yhteiskunnallisista teksteistä. Kiinnostus alkuperäiskansojen, myös saamelaisten, kestävää ajatusmaailmaa kohtaan on ekokriisin aikana ymmärrettävästi nousussa. Toisaalta arktiset alkuperäiskansat saattavat ilmaston lämpenemisen myötä tarvita eteläisempääkin perinnetietoa. Toivottavasti myös rikkaan suomalaisen perinnetiedon säilymisestä pidetään huolta.

Nuoren Voiman Sápmi-numeron (5/2019) päätoimitti Niillas Holmberg.

Tilaa Nuori Voima lokakuun loppuun mennessä vuodeksi tarjoushintaan 35 euroa (norm. 50 e) - pistämme kaupan päälle Stina Saaren Tanssivan karhun voittaneen runokokoelman Änimling (Teos).  Laita sähköpostia osoitteeseen sofia.koistinen at nuorenvoimanliitto.fi tai käytä tätä lomaketta.