Leikkaamme todellisuutta puutarhasaksilla

Ukrainalainen Serhi Žadan on maansa tunnetuimpia kirjailijoita. Tällä hetkellä hän twiittaa maailmalle sodan runtelemasta Harkovasta. Nuori Voima julkaisee uudestaan Natalya Bekhtan ja Matti Kangaskosken vuonna 2018 suomentamat runot.

Serhi Žadan (s. 1974) on yksi Ukrainan kansainvälisesti tunnetuimmista ja vaikutusvaltaisimmista nykykirjailijoista. Hän on prosaisti, runoilija, kääntäjä sekä esiintyjä ja osallistuu aktiivisesti yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen toimintaan. Žadan debytoi vuonna 1995 runokokoelmalla Heneral Juda (Kenraali Juudas) ja on sen jälkeen julkaissut yksitoista runokirjaa ja seitsemän romaania. Hänen tuotantoaan on käännetty yli 15 kielelle ja hän on saanut useita kansainvälisiä kirjallisuuspalkintoja. Nyt käsillä olevat runot ovat ensimmäiset suomenkieliset käännökset. Ne julkaistiin alun perin Nuoren Voiman numerossa 4/2018.

Žadan on kotoisin Starobilskista, Luhanskin alueelta Itä-Ukrainasta. Suomennetuissa runoissa sotaa ei tarvitse etsiä rivien välistä. Sota tapahtuu yhtäkkiä, kranaatinheittimet tuodaan pihaan kesken keskustelun. Žadanin varhaisemman tuotannon tyyliä on luonnehdittu vapaaksi jatsiksi. Uudemmat runot ovat selkeän kerronnallisia ja niissä on pyrkimys eheyteen, minkä voi halutessaan tulkita kaoottisen ja vaikeasti käsitettävän yhteiskunnallisen tilanteen ymmärtämisen muodoksi. Siitä huolimatta runot ovat vain sirpaleita jokapäiväisestä, eivätkä ne esitä selityksiä, johtopäätöksiä, syitä tai syytöksiä.

Jo kahdeksan vuotta kestänyt aseellinen konflikti laajeni täysimittaiseksi sodaksi Putinin hyökätessä Ukrainaan 24. helmikuuta 2022. Kuolleiden ja haavoittuneiden joukossa on sekä sotilaita että siviilejä, ja jo miljoonan ihmisen on arvioitu paenneen maasta. Žadan on raportoinut sodan keskeltä pommituksen alla olevasta Harkovasta Twitterissä ja Facebookissa. 2. maaliskuuta julkaisemassaan twiitissä hän kirjoittaa:

”Terveisiä ukrainalaisesta Harkovasta! Kuva otettu tänään, nämä eivät ole venäläisen presidentin videoita) Kaupunki puolustautuu.

P.S. Perkele, filologi minussa kärsii. Halusin kirjoittaa – nämä eivät ole putinin videoita. Tajusin, että sukunimi pitää kirjoittaa isolla etukirjaimella, muutin mieleni.”

Kolme vuotta olemme puhuneet sodasta (2017)

Kolme vuotta olemme puhuneet sodasta.
Olemme oppineet puhumaan menneisyydestämme sodan kautta.
Olemme oppineet huomioimaan sodan suunnitelmissamme.   

Meillä on sanat raivoamme varten.
Meillä on sanat suruamme varten.
Meillä on sanat halveksuntaamme varten.
Meillä on kirosanoja, sanoja rukouksiin,
meillä on kaikki tarpeelliset sanat
puhua itsestämme sota-aikana.

Meille on hyvin tärkeää puhua itsestämme sota-aikana.
Emme voi olla puhumatta itsestämme sota-aikana.
Me pidämme mahdottomana olla hiljaa itsestämme.

Joka aamu puhumme sodasta.
Seisomme peilin edessä ja puhumme sodasta.
Puhumme henkilölle edessämme.
Viisaita sanoja.
Viisaita ja vakuuttavia.
Viisaita kysymyksiä,
viisaita vastauksia.

Joka aamu muistutamme kaikkia kuolleiden lukumäärästä.
Lounaan jälkeen nautimme pienistä valon säteistä ikkunan lävitse.
Uudesta ruohosta, joka kasvaa kuolleen kiven lävitse.
Ja illalla muistutamme taas kaikkia kuolleiden lukumäärästä.

On meille hyvin tärkeää muistuttaa kaikkia kuolleiden lukumäärästä.
On meille hyvin tärkeää, että me muistutamme kaikkia kuolleiden lukumäärästä.
On meille hyvin tärkeää, että kaikki kuulevat kuolleiden lukumäärästä juuri meiltä.

Emme anna muille mahdollisuuksia.
Leikkaamme todellisuutta puutarhasaksilla,
tutkimme sitä,
toteamme ennusteen huonoksi.

Kolme vuotta olemme tutkineet.
Kolme vuotta olemme puhuneet peilin edessä.
Vaikeita kysymyksiä voi kysyä pelkäämättä.
Ei tarvitse pelätä hankalia vastauksia.

Sillä erotuksella, että ne, joilla on itseluottamusta
puhuvat kovaan ääneen.
Ne joilla sitä on vähemmän – hiljempaa.

Kumpikaan ei kuitenkaan vaikuta
kuolleiden lukumäärään.

Kuulokkeet (2015)

Sasha, hiljainen alkoholisti, esoteerikko, runoilija.
Vietti koko kesän kaupungissa.
Kun pommitukset alkoivat – hän yllättyi,
katsoi uutisia, lopetti uutisten katselun.
Hän vaeltelee kaupungilla kuulokkeet päässään,
kuuntelee erilaisia dinosauruksia,
törmää palaneisiin autoihin
ja repaleisiin ruumiisiin.

Kaikesta historiasta, siitä
maailmasta jossa elimme,
jää jäljelle muutaman neron sanat ja musiikki.
He yrittivät turhaan varoittaa meitä kaikkia,
yrittivät selittää yhtä ja toista,
mutta eivät selittäneet mitään, eivät pelastaneet ketään,
hautausmailla heidän nerokkaat rintakehänsä
puskevat kukkia ja heinää.
Mitään muuta ei jää –
vain musiikki, vain laulu, vain ääni,
joka pakottaa rakastamaan.

Tätä musiikkia ei koskaan tarvitse sammuttaa.
Kuunnella ulkoavaruutta silmät suljettuina.
Ajatella valaita öisessä valtameressä.
Ei kuulla muuta enää.
Ei nähdä muuta enää.
Ei tuntea muuta enää.
Mutta haistaa, tietysti.
Mutta haistaa ruumiiden haju.

Suomennos ja esipuhe: Natalya Bekhta ja Matti Kangaskoski

Esipuhe on päivitetty versio Nuoren Voiman numerossa 4/2018 julkaistusta esittelystä. Kyseisessä numerossa julkaistiin yhteensä neljän Žadanin runon suomennokset, nyt uudelleenjulkaistujen ohella runot ”Tuttavat hautasivat poikansa viime talvena” (2017) ja ”Hullu” (2015). Nuori Voima on julkaissut aikaisemmin myös Eero Balkin suomennoksen Žadanin novellista ”Internaatti”.