Maaria Ylikangas
punaisia viivoja musta-harmaalla pohjalla

Manifesti raiskauskulttuuria vastaan - Medeea Iancun runoja

Runot ja novellit
|
Medeea Iancu
|

Uskon, että kirjallisuuden rooli on tehdä meidät tietoiseksi siitä, mitä emme näe, sanoo romanialaisrunoilija Medeea Iancu. Runot on suomentanut Tuukka Tuomasjukka. 

 

 

 

RAISKAAJAT niin kuin kirsikat kukkivat

Keväisin. Heteet ja 

 

Mehiläiset olivat heidän spermassaan

Tarranneina. Heillä oli vastuulliset kasvot,

Miellyttävät.

 

Tyttöjen unilla on vieraat juuret.

Tunnelma on armollinen ja täynnä

Vihaa. Saasta 

 

Kukki herttaisten tyttöjen raadoissa ja

Ei! Romania

Ei ole lainkaan tuollainen!

 

 

 

 

 

 

 

 

Manifesti raiskauskulttuuria vastaan

 

Alussa oli Sana, ja se kuului vain ja ainoastaan miehelle. Alussa oli “panisin”, alussa oli ”vitun huora”, alussa oli ”ota hymy poskeen”, alussa oli ”vitun huora mä näytän sulle”, alussa oli ”anna noista utareista maitoa, muori”; alussa oli naista kohti kohonnut nyrkki, alussa oli veitsi, kirves; alussa oli raiskaus; alussa oli joukkoraiskaus; alussa oli miehen sana naisen sanaa vastaan; alussa oli miehen sana merkitsee, ei naisen sana; alussa oli nainen kuuluu miehelle; alussa oli miehen oikeus ryöstää ja myydä naisia; alussa oli nyrkki naisen suulla; alussa oli miehen oikeus raiskata nainen; alussa oli ahdistelijaa varjellut laki; alussa oli väliä on poliisin ennakkoluulolla, ei naisen elämällä; alussa oli väliä on poliisin ololla, ei naisen traumalla; alussa oli etusijalla on ahdistelijan elämä, ei naisen; alussa oli poliisin silmät, joille naisen rikkoutuneilla kylkiluilla ei ollut väliä; sen jälkeen oli naista syyttäneen poliisin sana; sen jälkeen oli naista syyttäneen papin sana; sen jälkeen oli naisen raiskanneen poliisin sukupuoli; sen jälkeen oli naisen raiskanneen papin sukupuoli; sen jälkeen oli ahdistelijaa varjelleen papin sana; sen jälkeen oli ahdistelijaa varjeleva ahdistelija; sen jälkeen oli ahdistelijaa varjeleva kylä; sen jälkeen oli ahdistelijaa varjeleva koulu; sen jälkeen olivat ahdistelijaa varjelevat papit; sen jälkeen oli ahdistelijaa varjeleva poliisilaitos; sen jälkeen oli ahdistelijaa varjeleva maa.

 

Sen jälkeen oli kirjailijamies, joka joi ahdistelijoiden kanssa; sen jälkeen olivat poliisit, joka ryypiskelivät ahdistelijoiden kanssa; sen jälkeen oli pappi, joka osoitti ahdistelijalle kunnioitustaan; sen jälkeen olivat kirjoittajat, jotka vaikenemisellaan puolustivat ahdistelijaa; sen jälkeen olivat papit, jotka puolustivat antisemitistejä; sen jälkeen olivat poliisit, jotka lukivat runon; sen jälkeen olivat ahdistelijat, jotka lukivat runon; sen jälkeen olivat kirjoittajat, jotka lukivat runon ja varjelivat ahdistelijaa; sen jälkeen olivat homofoobikot, jotka kertoivat aikovansa raiskata minut; sen jälkeen olivat antisemitistit, jotka kertoivat vievänsä minut roviolle; sen jälkeen olivat kaikki ne muut, jotka kertoivat aikovansa tappaa minut; sen jälkeen olivat ne, jotka sanoivat: ”mies on pyhä”. Sen jälkeen olivat ne, jotka sanoivat: ”naisen runon täytyy kertoa äidinvaistosta, ei oikeudesta”; sen jälkeen olivat ne, jotka sanoivat: ”naisen runon täytyy kertoa uhrauksesta, äidiksi tulemisen toiveesta”; sen jälkeen olivat ne, jotka sanoivat: ”naisen runon täytyy olla sulostuttava, sen täytyy ilmentää naiseutta, kuuliaisuutta ja armeliaisuutta”; sen jälkeen olivat ne, jotka sanoivat: ”naisen runon ei tarvitse syyttää raiskaajaa”.

 

Alussa oli sana ja sana kuului vain ja ainoastaan miehelle; alussa oli sana ja mies käytti sitä miten tahtoi; sen jälkeen olivat ne, jotka sallivat väkivallan ja harjoittivat sitä; sen jälkeen olivat ne, jotka antoivat minulle nimiä: lutka, lumppu, vätys, sekopää; sen jälkeen olivat ne, jotka sanoivat: ”Dincăn olisi pitänyt löytää sinut ennen kuin hän löysi Alexandran”; sen jälkeen oli poliisi, joka luki runon. Alussa oli sana ja miehen sana oli aina naisen sanaa vastaan; sen jälkeen oli poliisi, joka luki ja analysoi runon; sen jälkeen oli poliisi, joka luki runon ja laati pöytäkirjan, jossa: Romanian poliisilaitos katsoo, että naisiin kohdistuvasta järjestelmällisestä väkivallasta syyttävän runon lukeminen ääneen rikkoo lakia; teksti, jossa substantiivia runo pidetään lainrikkomuksena; teksti, jossa ahdistelijaa vastaan todistamista pidetään lainrikkomuksena; teksti, jossa naista avaamassa suunsa ja puhumassa pidetään lainrikkomuksena; teksti, jossa naisen avunpyyntöä pidetään lainrikkomuksena; pöytäkirja, jossa naisen todistusta pidetään pornograafisena; teksti, jossa tyttöjen ajatellaan olevan liian äänekkäitä henkiin jätettäviksi; post-traumaattinen stressioireyhtymä; teksti jossa minua kielletään avaamasta suutani; teksti, jossa ei tarvitse käyttää substantiivia runo; teksti, jossa ei tarvitse käyttää kaupungin nimeä; teksti, jonka täytyy ilmaista henkilökohtaista kokemusta mahdollisimman hyvin.

 

Alussa oli sana ja miehen sana tulee ennen naisen sanaa; miehen tarina ohittaa naisen tarinan; sen jälkeen ovat ihmiset, jotka vitsailevat kuolleista tytöistä, sen jälkeen ovat ihmiset, jotka vitsailevat raiskauksesta, sen jälkeen ovat toimittajat, jotka sanovat, että mies raiskasi naisen koska oli humalassa, eikä siksi, että näki naisen omaisuutenaan, sen jälkeen ovat miehet jotka eivät kestä olla näkymättömiä ja puhuvat tyttöjen tarinoista kuin omistaan; sen jälkeen ovat miehet jotka eivät kestä olla näkymättömiä ja puhuvat tyttöjen kärsimyksistä kuin omistaan; sen jälkeen ovat miehet jotka tunkevat näppinsä meidän tarinoihimme; sen jälkeen ovat ihmiset, jotka käskevät minua luottamaan poliisiin vaikka poliisi ei luota minuun; sen jälkeen ovat ihmiset, jotka pyytävät minua olemaan ystävällinen minua hyväksikäyttäneelle poliisille; sen jälkeen ovat ihmiset, jotka käskevät minua olemaan rikoskumppanina, kääntämään pääni, tukkimaan korvani, korvaamaan raiskauksen kukalla, korvaamaan rikoksen enkelillä, korvaamaan raivon rukouksella, korvaamaan vihan hiljaisuudella, korvaamaan protestoinnin ymmärryksellä.

 

En aio jättää elämääni sellaisille syyttäjille, joiden mielestä 10 vuoden ja 8 kuukauden ikäistä pikkutyttöä ei raiskattu, vaan hän oli antanut suostumuksensa; en aio jättää elämääni poliisille, joka sanoi: ”mitä, etkö sä muka tykännyt, vai?”; en aio jättää elämääni lainsäätäjille, jotka katsovat kaltoinkohtelua sivusta; en aio jättää elämääni poliisille, joka ei suvaitse nousta autostaan; en aio jättää elämääni poliisille, joka normalisoi raiskauksen; en aio jättää elämääni poliisille, joka hiljentää minut; en aio jättää elämääni poliisille, jonka mielestä tytön elämään kohdistuva uhka ei ole välitön vaara; en aio jättää elämääni poliisille, joka kysyy, mitä minulla oli päälläni, miksi olin poistunut kotoa yöllä; en aio itkeä poliisin edessä; en aio jättää elämääni poliisin käsiin, en aio nousta poliisiautoon, en aio antaa yhdenkään poliisin koskea minun, en aio itkeä yhdenkään poliisin edessä, en aio jättää elämääni opettajille, papeille, tuomareille, syyttäjille, poliiseille, jotka sanoivat: ”mitä, etkö sä muka tykännyt, vai?”.

 

 

- - - 

Medeea Iancu esitti maan suurimmassa runopalkintogaalassa tekstin naisten asemassa maassa. Esityksestä seurasi varoitus poliisilta, laajamittainen julkinen keskustelu ja tappouhkauksia. Runojaan manifesteiksi nimeävän Iancun mukaan sensuuritapaus ei ole tuonut tukea sananvapausjärjestöiltä tai kirjailijakollegoilta, ja hän toivoo kunnianpalautusta.

Keväällä ja kesällä 2019 romanialainen Gheorghe Dincă tappoi kaksi teinityttöä Caracalin pikkukaupungissa. Toinen kuolleista, 15-vuotias liftaaja Alexandra Măceșanu soitti siepatuksi tultuaan kolmesti hätäkeskukseen, mutta poliisi odotti yön yli ennen kuin alkoi selvittää tapausta. Kohtalokas viive aloitti Romaniassa keskustelun naisten asemasta ja heidän kohtaamasta väkivallasta maassa.

Medeea Iancun runoja on ilmestynyt Nuoren Voiman Magia-numerossa (2/2020). Lue myös haastattelu.