Inspiraationa avaruuden läpi lentävät lapset

Sovinnaisuuden kyseenalaistaminen ja kokeellisuus ovat yhdysvaltalaisrunoilija Judd Morrisseylle poliittisia kannanottoja. Hänen mukaansa empatiakyvyn tulevaisuus on virtuaalitodellisuudessa. Nuori Voima jututti Morrisseyta, joka vieraili Suomessa Runokuu-festivaalin aikana.

Väinö Kallion avara sali hiljentyy. Runoilijan laiha hahmo liikkuu yleisön keskellä rauhallisesti. Salin pylväät rytmittävät hänen liikettään näkökentän poikki: piilossa, esillä. Lavalla kankaalle heijastuu video. Siinä lattian täyttävät suuret kirjaimet. Runoilija suurentaa puhelimellaan niiden sisään ja lukee kirjainten sisältä paljastuvat runot. Hiljaisuus vaeltaa aaltoina sanojen välissä. 

Judd Morrissey on elektronisen runouden ja ohjelmointikielistä ammentavan performanssitaiteen yhdyvaltalaisia kärkinimiä. Hän on taiteilijana monen alueen valloittaja: monitaiteellinen performanssi, installaatiot ja elektroninen runous ovat hänelle tuttuja. Hän aloitti uransa vasta kirjoitettuaan ensimmäiset runonsa lukio-ikäisenä, aluksi ilman tietokonetta.

‘’Syvennyin koodaamiseen ja ohjelmointiin kirjoittamisen kautta, sillä ne ovat aina edustaneet minulle kirjoittamisen jatketta. Suhteeni koodaamiseen on kehittynyt kokeilun kautta ja kiihtyi erityisesti opettaessani taiteen ja teknologian rajapintaa tutkivassa koulutusohjelmassa sekä työskennellessäni freelance-koodaajana, jotta saisin tuloja opetuksen ohessa.’’

James Joycea ja Maurice Blanchotia nuoruudessaan lukenut Morrissey siirtyi 90-luvun lopulla elektronisen runouden pariin internetin hiipiessä ensimmäistä kertaa ihmisten elämiin. 

‘’Kun viimeistelin luovan kirjoittamisen kandidaatin tutkielmani yliopistossa, runoilija Robert Kelly (s.1935) suositteli, että osallistuisin Master of Fine Arts ohjelmaan Brownin yliopistossa, missä tehtiin uraauurtavia kokeiluja hypertekstuaalisen kirjallisuuden parissa. Seurasin hänen neuvoaan ja pääsin mukaan opintolinjalle fiktiokirjailijana, mutta lopulta keskityin elektroniseen kirjoittamiseen, kuten sitä nykyään kutsutaan.’’

Morrissey on Brownin ajoista lähtien keskittynyt elektroniseen runouteen ja performansseihin. Hän on esiintynyt viimeisen kymmenen vuoden aikan kymmeniä kertoja ympäri maailmaa. 

‘’Pyöriessäni nuorena taiteilijana elektronisen runouden kasvavissa piireissä performanssi integroitiin runouteen hyvin kokonaisvaltaisella tavalla, erityisesti varhaisilla e-runousfestivaaleilla, joissa tutkittiin äänirunouden ja visuaalisen runouden historioita. Muistan Lawrence Uptonin, brittiläisen runoilijan, leikelleen kirjeitä piirtoheittimen päällä.’’ 

Morrissey on kirjoittamisen ja esiintymisen ohella tehnyt töitä opettajana. Opettaminen vei hänet yhä syvemmälle elektronisen runouden pariin. 

‘’Käänne kohti performanssitaidetta ja teknologiaa tapahtui alettuani tehdä yhteistyötä performanssitaiteilija Mark Jeffreyn ja Goat Island -kollektiivin kanssa. Goat Island asettaa rajoitteita ja sääntöjä tekstin ja liikkeen synnyttämiselle ja järjestämiselle. Nämä tekstit asetellaan usein järjestelmällisesti ja matemaattisesti, joten aloin yhdistellä laskennallista, konseptuaalista ja performatiivista ainesta yhdeksi kokonaisuudeksi.’’

Kielen ja koneen tanssi

Vaikka Morrisseyn taidetta voi kuvailla ajankohtaiseksi, sen luonne juontuu hänen mukaansa ajatuksesta kaunokirjallisen teoksen kielestä kokonaisuutena, jolla on erityinen rakenteensa ja omat lainalaisuutensa. Kielelliset kokonaisuudet ovat järjestelmiä. Tässä mielessä ne muistuttavat tietokoneohjelmia. 

‘’Kun tarkastelen omaa kiintymystäni kirjallisuuteen ennen digitaalisuuden läpimurtoa, oli kyseessä sitten 1800-luvun romaani tai runo, näen lähinnä rakenteita, kaavoja ja rakennustelineitä. Lukeminen (myös lukeminen kirjoittamisen muotona) on aina ollut minulle merkityksen lentoratojen seuraamista kohti oivalluksen petollista syliä.’’

Morrissey ajattelee runoudesta teoreetikon tavoin ja on hyvin laajakatseinen mitä tulee erilaisiin esteettisiin mahdollisuuksiin. Hänen taiteensa kokeilevuuden ja monipuolisuuden perusteella voisi luulla, että hänen esikuviaan ovat Tristan Tzaran ja Andre Bretonin kaltaiset kokeelliset runoilijat. Näin ei kuitenkaan ole.

‘’Minulla ei ole erityisiä esikuvia. Maurice Blanchotin löytäminen oli suuri käännekohta omassa elämässäni ja sai minut sitoutumaan nuorena aikuisena kirjoittamiseen. Opin niin monelta taiteilijalta ja tutkijalta lähes viikoittain, että en halua eritellä ihmisiä erityisiin vaikuttajiin. Suurimmat vaikutteeni olen saanut yhteistyökumppaneiltani ja oppilailtani.’’

Morrisseyn mukaan runous ja teknologia tulevat kietoutumaan toisiinsa yhä enemmän ja enemmän tulevaisuudessa. Myös kehittyvällä bioteknologialla on roolinsa kehityksessä. 

‘’Runous ja teknologia tulevat vain lähentymään tulevaisuudessa. Olemme kaikkialla läsnä olevan ‘’laajennetun todellisuuden’’ (augmented reality) ja virtuaalisen todellisuuden (virtual reality) rajoilla ilman turvallista välittäjä-ainesta. Tulossa on biotaiteen ja tekoälyvetoisen runouden läpimurto.’’

Merkitysten tähtipolut 

Morrissey käyttää performansseissaan kehon kielen ja elektronisen runouden yhteispeliä. Hän liikkuu yleisön edessä samalla kun kone synnyttää runoutta taustanauhalla. Morrisseylle tärkeää on erilaisten semanttisten järjestelmien, erilaisten kommunikaation tapojen, törmäyttäminen. Hyvä esimerkki tästä on teos In a Cloak of Shame He Will Carry Six Bodies Inside of Me (2004).

‘’Peformanssini alkoivat kehon ja kielen rinnastamisena, mutta en näe performanssia enää niin yksinkertaisena. Näen sen ennemmin inhimillisten ja koneellisten prosessien yhdistämisenä.’’

Puhuessaan performanssiensa lähtökohdista Morrissey tekee yllättävän nostalgisen viittauksen tietokonekulttuurin alkupäiviin, kun koodi oli jotakin erityistä eikä kaikkialla ympärillämme vaikuttava, omnipotentti läsnäolo. 

‘’Tietokoneohjelmien varhaisten päivien videoissa voidaan nähdä lapsia leijumassa avaruuden läpi. Tätä käytettiin keinona tehdä ymmärrettäväksi ohjelmointia ja visualisoida tapoja, joilla koodi toimii. Olen kiinnostunut tällaisesta tietokoneohjelmien ruumiillistamisesta, mutta haluan tehdä siitä nautinnollisempaa niin, että mahdollistan sekä koneen mekaanisen että ihmisen ekspressiivisen kommunikaation tuoman nautinnon.’’

Morrisseyn mukaan tämä erilaisten vaikutelmien lähteiden törmäyttäminen ja sulauttaminen saa helposti ihmisen pohtimaan omaa haurauttaan ja rooliian menneisyyden ja tulevaisuuden ristipaineessa: takanamme inhimillinen elekieli, edessämme teknologian mekaaninen ääni. 

Avaruuden läpi leijuminen tuo mieleen hypertekstuaalisuuden, viittausten ja merkitysten loputtomuuden. Hypertekstuaalisuus merkitsee lyhyesti sanottuna yleensä digitaalisessa muodossa olevaa tekstiä, joka sisältää linkkejä toisiin teksteihin tai aineistoihin. Esimerkiksi sana kirahvi voi viedä lukijan katsomaan videota, jossa kirahvi syö lehtiä: kas näin. 

Kirjallisuudessa ennen digitaalista aikaa hypertekstuaalisuus muodostui viittauksista toisiin teoksiin tai ei-kaunokirjallisen aineksen integroimista vaikkapa romaaniin, hyvänä esimerkkinä Georges Perecin Elämä, käyttöohje (1978). Se sisälsi viittauksia eri todellisiin historiallisiin tapahtumiin, henkilöihin, muihin romaaneihin ja jopa sijoittui oikeaan kerrostaloon, joka on edelleen pystyssä ja vierailtavissa.

‘’Mitä olemme kutsuneet hypertekstiksi ei ole vain yksi asia: varhaisilla kokeiluilla oli tilallinen ulottuvuus, joka hukkui verkkoselaimien yleistyessä.’’

Hypertekstuaalisuus on ollut iso osa Morrisseyn teoksia, muiden muassa narratiivissa The Jew’s Daughter. Morrissey on yllättynyt hypertekstuaalisuuden uudesta tulemisesta digitaalisessa runoudessa, erityisesti koska hän seurasi ensimmäisiä kokeiluja niiden parissa.

‘’Kun internet alkoi levitä, luin James Joycen Odysseusta ja ymmärsin, että hypertekstuaalisuus ei ole mikään uusi asia. Ajattelen hypertekstiä epälineaaristen informaatiokaavojen synnyttämisen ja navigoimisen mekanismina, ja me tarvitsemme aina portaaleja ja madonreikiä liikkuaksemme paikasta toiseen. En ole koskaan pitänyt varhaisimpia töitäni hyperteksteinä mutta on totta, että käytin hyperlinkkiä erikoisilla tavoilla luodakseni virtaavien muodonmuutosten poetiikkaa.’’

Hypertekstin nautinnon muodostaa interaktiivisuus, lukijan mahdollisuus valita eri polkujen ja merkitysten välillä. Morrisseyn performansseissa interaktiivisuus korostuu entisestään. Hän näkee sen tärkeänä osana taideteoksen vaikuttavuutta. Vuonna 2018 interaktiivisuus saattaa jopa olla taideteoksen velvoite. 

‘’Ajattelen taidettani ruumiillistettuna ja performatiivisena. Performanssi on ollut jo jonkin aikaa hallitseva ilmaisukeinoni, mutta en usko, että monimutkaisten asetelmien todistaminen on passiivista toimintaa. Työskentelen aina niin, että käyttäjä voi olla vuorovaikutuksessa teoksen kanssa. Lukija tai käyttäjä, riippuen katsojan asemasta, voi havainnoida tai navigoida järjestelmän läpi, skannata tatuointeja iholla, tutkia tekstien maiseman täyttämää ulkotilaa tai maata selällään lukien kattoon heijastettuja sanoja.’’

Katsoja sulautuu osaksi taideteosta kuten teknologia ja inhimillinen kieli sulautuvat osaksi toisiaan. 

Runous radikaalina kannanottona

Presidentti Donald Trumpin astuttua valtaan Morrissey on jatkanut esiintymistä kiivaaseen tahtiin. Hänestä runoilijoilla on nyt enemmän kuin koskaan vastuu kyseenalaistaa vallitsevaa poliittista tilannetta ja löytää uusia näkökulmia todellisuuteen.  

‘’Yhdysvalloissa me taiteilijat pyrimme käsittelemään Trumpin hallinnon aiheuttamaa valtavaa trauman koneistoa, jonka arvomaailma on niin täysin vastakkainen omamme kanssa. Esiinnyin molempien virkaanastujaispäivien ajan ja välittömästi vaalien jälkeen. Koin ensisijassa, että työn merkitys muuttui välittömästi eri tavalla merkityksellisesti ja poliittisesti latautuneeksi, jopa radikaaliksi toiminnaksi. Tilanne, johon olemme heränneet, luo korostuneen velvollisuudentunteen suhteessa moniarvoisuuteen ja maahanmuuttoon. Taiteen ja teknologian rajapinnalla elää myös toivo virtuaalitodellisuuden mahdollisuudesta toimia eräänlaisena empatiakyvyn kasvattajana.’’

Trumpin voitettua vaalit monet kulttuurialan merkittävät nimet Cheriä myöten julistivat sosiaalisessa mediassa vaihtavansa maata, mutta Morrissey ei ole toistaiseksi muuttamassa pois Yhdysvalloista. Hän toivoo, että teknologian nopea kehitys ja taide voivat yhdessä puskea tulevaisuuden maailmaa parempaan suuntaan. Mutta miltä tuntuu elää Yhdysvalloissa Trumpin aikakaudella? 

‘’Tasapainottelu vastarinnan ja omahyväisyyden välillä on kääntynyt osin positiiviseen suuntaan, mutta yhdysvaltalainen omahyväisyys on erittäin syvälle juurtunutta. Vallankumouksen toive ei ole realistinen, mutta uudenlainen, innokas auktoriteettien vastainen agitaatio ja oikeudenmukaisuuden taju pitävät yllä toivoa siitä, että voimme korjata kurssin ennen kuin tuhoamme itsemme.’’ 

Morrissey on aikakautensa tuote, taiteilija, joka yhdistää ennakkoluulottomasti eri materiaaleja eikä haikaile esi-digitaaliseen aikaan. Puhuttaessa runouden poliittisesta roolista on kuitenkin kysyttävä onko hänellä jokin erityinen viesti, jonka hän haluaa töillään välittää ajallemme? 

‘’Haluan lähettää viestejä, joita en itse täysin ymmärrä. Mutta mielestäni radikaali kyseenalaistaminen ja kokeellisuus ovat poliittisia kannanottoja. Runous ja performanssi mahdollistavat tiedon ja käytännöllisten toimintamallien välittämisen. Ne ehdottavat uusia tapoja elää ja kyseenalaistavat sovinnaisuuden.’’ 

Judd Morrissey vieraili Suomessa Runokuu-festivaalien pääesiintyjänä 20.-26.8. Festivaalia järjestää Nuoren Voiman Liitto, joka julkaisee myös Nuorta Voimaa.